Taattua kotimaista dekkarilaatua!Murha oli murha. Kuinka monesta hän jäisi kiinni - sillä ei ollut lopulta suurtakaan merkitystä. Kaikilla ja kaikella oli loppunsa, eikä tosiasioiden myöntäminen herättänyt hänessä minkäänmoisia tunteita. Pitkittynyt, jomottava aavesärky oli ainoa mitä hän tunsi.(Prologin alku)
Max Manner: Aavesärky, 384 s. - 4. osa Hirvikallio -sarjaan, - ilm. 2021 - kansi: Mika Tuominen - Storytelin äänikirja - kesto: 9 h 57 min. - lukija: Jussi Puhakka - Bazar
Äänikirjojen sisältötekstit kustantajan sivuilta:
Viiltäjä-Jackin paluu nykypäivän Turkuun
Max Mannerin rikosromaanissa Aavesärky raa’at viiltelymurhat tempaavat rikosylikonstaapeli Harri Hirvikallion keskelle kummallista tapahtumaketjua, eikä hän enää tiedä, mihin uskoa ja kehen luottaa.
Kaksi julmaa viiltelysurmaa on työllistänyt Turun rikospoliisia Harri Hirvikallion palatessa töihin virkavapaaltaan. Krp:n tutkittaviksi siirtyneet murhat ovat tapahtuneet lähes päivälleen vuoden välein.
Syytettynä on poliisille entuudestaan tuttu rikollinen, ja oikeudenkäyntiprosessi on alkamassa, mutta todisteet eivät vakuuta Hirvikalliota ja hänen kollegoitaan. Edellisestä murhasta on jälleen kulunut vuosi, ja monen mielessä kytee paha aavistus kolmannesta verityön uhrista.
Max Mannerin neljännessä Hirvikallio-dekkarissa rikosylikonstaapeli Harri Hirvikallion on oltava viiltäjän veistä nopeampi. Taitavasti naamioituvan tappajan jäljillä ei voi koskaan olla varma, kenen kasvoja katsoo silmästä silmään.+
Tutustuin vahingossa Mannerin tuotantoon vuonna 2013, kun nappasin kirjastosta itselleni vieraan dekkaristin opuksen K-18. Kirjan luettuani olin ällistynyt, kuka on Max Manner? Olin siihen mennessä kyllästynyt kotimaisiin dekkareihin ja lukenut pääosin vain ulkomaisia.
Mannerin ensimmäisen kirjan lukemisen jälkeen loppu on historiaa. Luin kaikki siihen mennessä ilmestyneet dekkarit ja ihmettelin, missä tällainen kirjailja oli piileskellyt kun hänen kirjoistaan ei ole puhuttu. No, nyt puhutaan.
Olen lukenut kaikki Mannerin kovakantiset proosat ja dekkarit, joista eniten olen pitänyt Annika Mäki -sarjasta ja Vapauttajien alkuosista.
Aluksi en oikein päässyt kiinni Hirvikallio-sarjaan, vaikka toki hyviä dekkareita ovatkin. Nyt ollaan päästy sarjan neljänteen osaan, josta ei voi muuta kuin sanoa, että se on Hirvikallio -sarjan paras.
Aavesäryssä on enemmän tapahtumia, mielenkiintoiset juonet ja harhautuksia Mannerin tyyliin. Entä mahtaako tekijä/tekijät ottaa mallia Lontoossa vuonna 1888 riehuneesta Viiltäjä-Jackista? Se selviää lukemalla tämä dekkari.
Plussana vielä: teoksissa ei mässäillä raakuuksilla, henkilö- ja sivumäärät pysyvät aina aisoissa eikä ole turhaa lätinää.
Mutta. Missä on perinteinen superyllätys?
Seuraava osa ilmestyykin jo syyskuussa, joten odotukset ovat korkealla. Ja nyt kun olen liittynyt äänikirjojen käyttäjiin, niin voisin odotellessa kuunnella Succubus- ja Metsänpeikko -äänikirjat.
Aavesäryn lukija ok.
+++++++
Max Manner, synt. 1965. Asuu Turussa, mutta asui vuosia Luxemburgissa, jossa toiminut myös matkanjärjestäjänä ja oppaana suomalaisryhmille.
***********
Ilmestyneet teokset:
Komisario Anna Mäen tutkimuksia-sarja:
Revanssi 2007 - Demi-Sec 2008 - K18 2009 - 72 h 2010 - 13. huone 2011
Vapauttaja-sarja, Stein Storesen:
Vapauttaja 2012 - Räsynukke 2013 - Bandiitti 2014 - Jääkyynel 2015 - Osiris 2016
Harri Hirvikallio-sarja
Loiset 2017 - Matador 2019 - Kipuraja 2020 - Aavesärky 2021
Tulossa: Turvasana ilm. syyskuussa 2022 ja
Hermopeli 2023
Proosat
Mayra 2017 - Kadotettujen kahvila 2018
Muuta:
Suomen ensimmäinen interaktiivinen verkkodekkari Revontulet vuonna 2008. Tämä kirjailijan tuunaama (lue: editoima) dekkari ilmestyi myös jatkosarjana facebookissa (Revontulet Re-Mix -ryhmässä) syksyllä 2017.
Suomen ensimmäinen Twitteriin 2015 sovitettu rikosnovelli Rysälä & Esola kokoelmasta Brysselin Esso 2012
Lisäksi novellikokoelmia ja Succubus äänikirja (Stein Storesen & Anna Mäki) Storytel Original 2019 ja Metsänpeikko (Stein Storesen, Storytel Original 2020)
Manner on eräs niistä kirjailijoista, joka hallitsee sekä dekkarin että proosan kirjoittamisen. Siitä hyvänä esimerkkinä ovat Mayra ja Kadotettujen kahvila, jonka äänikirjaversioon Manner sai lukijaksi Seela Sellan. Jos kiinnostaa pistäytyä Kadotetujen kahvilassa, niin linkki ohessa:
Kadotettujen kahvila
Linkit pariin edelliseen Hirvikallio-dekkariin:
............................
Näillä paikkeilla koira halusi mennä metsään ja seurasin perässä ryteikköön. Reilun viidentoista, ehkä kahdenkymmenen metrin päässä tästä tiestä näkyi tumma vaatemytty.
Jarkko Sipilä: Kahdesti tapettu, 319 s. 22. ja viimeinen osa Takamäki -sarjaan - ilm. 2022 - kansi: Lasse Rantanen - Storytelin äänikirja - kesto: 8 h 26 min. - lukija: Veikko Honkanen - CrimeTime
Esittelyteksti kustantajan sivuilta:
"Pitkän linjan rikostoimittaja Sipilän dekkarit ovat realistisia ja niiden henkilöiden kohtalot jopa deterministisiä.
Helsingin rikospoliisi on vaativan mysteerin äärellä, kun kaupungista löytyy miehen ruumis, jollaista ei pitäisi enää olla olemassakaan. Paljastuu, että vainaja on jo aikoja sitten kirjattu kuolleiden kansioihin.
Juttu tulee rikoskomisario Takamäen ryhmälle. Pian selviää, että vainaja on kadonnut vuosia sitten ja julistettu jo kuolleeksi. Katoamista epäiltiin aikanaan henkirikokseksi.
Tapaus muuttuu entistä oudommaksi, kun poliiseille selviää, että uhri on elänyt Helsingissä jo pidempään uuden henkilöllisyyden turvin. Tapaus vetää Suhosen ja muut Takamäen ryhmästä taas alamaailman syvyyksiin.
Paloheinän metsästä löytyy mies. Mystistä on se, että mies oli kadonnut ja julistettu kuolleeksi jo vuosia sitten."
Mukana tarinassa on myös Suhosen lapsuudentoveri Eero Salmela, joka oli viettänyt aikaansa Brasiliassa. Suomeen tullessaan Salmela on liian suurisuinen ja saa peräänsä erään henkilön. Miten Salmelalle käy?
Tiranan mafian rikolliset suunnittelevat pääsyä Suomen huumemarkkinoille, mutta tarvitsisivat apua.
Kahdesta tapettu pysyy aika hyvin muiden sarjan kirjojen linjassa. Sipilä on hyödyntänyt pitkään jatkunutta rikostoimittajan ammattiaan ja kertonut kirjoissaan roistoista ja heidän tekemisistään. Aiheet ja niiden kuvaukset ovat aina olleet todentuntuisia.
Dekkari on julkaistu postuumisti toukokuun lopussa. Kirjan ovat viimeistelleet Jarkko Sipilän tytär Annika Sipilä, kustannustoimittaja Nina Gimishanovaja sekä kirjailija Harri Nykänen.
Annika Sipilä kirjoittaa mm. näin:
- "Jara ehti saada tämän kirjan lähes valmiiksi. Päätimme perheen kesken yksimielisesti, että kirja julkaistaan. Lapsesta saakka isäni kirjoja lukeneena ja myöhemmin editoineena sain ottaa tehtävän vastaan.
Viimeistelyvaihe on tehty tyylikkäästi, eikä oikein mistään huomaa, että asialla olisi ollut muitakin kuin Sipilä itse. Paitsi. Kaksi asiaa jäi mietityttämään. Sipilän kirjoja on ollut mukava lukea senkin takia, että niissä on kiroiltu aika vähän ja nyt Kahdesti tapetussa on v....ja ja muita kirosanoja yllättävän paljon. Saattavat tietysti olla kirjailijan itsensä kirjoittamia, mutta miksi olisi muuttanut tyyliään?
Toinen erilainen asia oli yksityiselämä, jota Sipilä ei ole kirjoissaan viljellyt. Nyt kerrotaan sekä Karista että hänen pojastaan Joonaksesta normaalia enemmän. Se ei suinkaan ole huono asia, päinvastoin. Takamäen perhe saa "lihaa luitten" päälle sarjan lopetuksessa.
Tässäkään kirjassa ei ole väkivallan kuvauksia eikä tympeitä ja raakoja yksityiskohtia. Kahdesti tapettu on sopivan pitkä, turha jaarittelu ei ole kuulunut Sipilän kirjoittamiin tarinoihin. Veikko Honkanen sopi hyvin lukijaksi.
Sipilämäinen dekkari, pidin. Kiitos ja näkemiin Kari Takamäki ja kumppanit!
+++++++
Rikostoimittaja, tv-toimittaja, kirjailija
Jarkko "Jara" Sipilä, synt. 1964 ja menehtyi äkilliseen sairaskohtaukseen 7. maaliskuuta 2022.
*********
Ilmestyneet teokset:
Takamäki-sarja:
Kosketuslaukaus 2001 - Tappokäsky 2002 - Karu keikka 2003 - Todennäköisin syin 2004 - Likainen kaupunki 2005 - Mitään salaamatta 2006 - Kylmä jälki 2007 - Seinää vasten 2008 - Prikaatin kosto 2009 - Katumurha 2010 - Muru 2011 - Suljetuin ovin 2012 - Valepoliisi 2013 - Luupuisto 2014 - Mies kuumasta 2015 - Valheen kasvot 2016 - Syvälle haudattu 2017 - Häikäilemätön 2018 - Uhripeli 2019
- Syy tappaa 2020 - Pelontekijät 2021 - Kahdesti tapettu 2022 - sarja päättyy.
Muut:
Koukku 1996 (esikoisdekkari) - Kulmapubin koktaili 1999 (novellikokoelma) - Veri luottoa lisää 2010 ( mininovelli) - Paha paha tyttö 2010 (yhdessä Harri Nykäsen kanssa) - Ei vasikka käskien laula 2012 ( novellikokoelma) - Rahan metsästäjät 2013 (yhdessä sijoitusmeklari Scott Stevensonin kanssa) - Elämäni gangsterina: Cannonballin sisäpiiriläisen muistelmat 2016 (J. Sipilä toimitti moottoripyöräjengin jäsenen Marko Lönnqvistin muistelmat) - Helsingin pimeä puoli 2018, 100 karua tapausta - Immu (toim.) 2019 - Late - Suomen pelätyimmän rikollisen tarina 2020 -
Jostain syystä osa 21 on lukematta, mutta ohessa linkki osaan 20: Syy tappaa, 20. osa
(Bonuksena Pertti Laineen Kohtalokas kutsu)
Kommentit
Lähetä kommentti