Max Manner: Kadotettujen kahvila, 415 sivua, ilmestynyt 2018 -historiallista kaunoa - kansi: Harto Pasonen -Arktinen Banaani
- saatu kirja, kiitos lahjoittajalle
- kirjailija:
Max Manner, synt. 1965 Turussa, jossa myös asuu Luxemburg-vuosien jälkeen.
Hah. Minä arvasin. Onneksenne teillä on ainakin yksi hyve. Useimmilla on. Te saavutte ajoissa. Teitä ajaa pakkomielle. Askeleenne seisahtuvat aukiolle, jäätte ihailemaan sen laitamilla kasvavaa puistikkoa.... Minua huvittaa edelleen. Jos saan sanoa, näin etäältä katsottuna muistutatte eksynyttä lasta.
Isänpuolelta juutalainen 88-vuotias Kathi, Kathrine Schulz haluaa kertoa tarinansa, mutta tapaamiselle on asetettu tiukat ehdot.
- Ette kysy, ette kommentoi. Ette sano sanaakaan koko tapaamisen aikana, se on ehdoton vaatimukseni. Te kuuntelette sanottavani kärsivällisesti loppuun ja päätätte vasta sitten, mitä saamillanne tiedoilla teette. Olen varma, että kuulemanne tulee kiinnostamaan teitä. Ottakaa tuoli huoneen seinustalta, olkaa hyvä.
Tarina alkaa 1930-luvun Wienistä, pienestä kahvilasta nimeltä Schulz. Sen omistaa juutalainen Andreas Schulz yhdessä vaimonsa, arjalaisen Liesen kanssa. Heillä on 15-vuotias tytär Kathrine eli Kathi, joka on tarinan kertoja.
Kathi elää normaalia teini-ikäisen elämää yhdessä hyvän ystävänsä Lisan kanssa.
- Tytöt kulkevat käsikynkkää niitä näitä rupatellen, mieli täynnä nuoren naisenalun elämäniloa ja kevyttä kesän odotusta....
- Elimme ruusuisissa teinitytön unelmissa. Kilpailimme siitä, kumpi keksisi kaikkein sokerisimmat mielikuvat.
Eräänä koulupäivänä rehtori pyytää oppilaita ja opettajia kokoontumaan koulun pihalle. Rehtori kertoo, että opetussuunnitelmaan on syksyllä tulossa muutoksia ja opettajat joutuvat kesällä virallisiin testeihin.
- Myös biologian opetukseen tullaan puuttumaan, ja vanhat sekä oikeiksi kuvitellut tiedot tullaan korvaamaan uusilla ja eheillä. Tulevan uudistuksen kautta me astumme viimein kirkastetuin silmin kohtaamaan muutoksen tuulet ja kunniakkaamman nykyajan.
Lisäksi rehtori kertoo, että historian opetusta tarkennetaan, kansainvälinen politiikka otetaan uudeksi oppiaineeksi ja liikunnan ja urheilun osuutta tullaan lisäämään. Tilaisuuden lopuksi rehtori puhuu perimän tarkastelusta.
- Oikeanlainen eugeniikka, hyvät kollegat ja arvon oppilaat, sen ymmärtäminen on äärimmäisen arvokas taito.
Ihan viimeiseksi rehtori pyytää väkeä jakautumaan antamiensa ohjeiden mukaan:
- Kaikki ne, joiden molemmat vanhemmat ovat juutalaisia, siirtykää vasemmalle.
- Seuraavaksi kaikki ne, joiden äiti tai isä sattuu olemaan juutalainen.
Kathi on tapahtumista ihmeissään:
- Minusta tämä "pieni leikillinen esimerkki" vaikutti oudolta ja epämielyttävältä.
Elämä kuitenkin jatkuu ja Kathi auttaa isänsä määräyksestä koulun jälkeen kahvilassa ja toivoo samalla näkevänsä ihastuksensa kohdetta, komeaa Matthiasta. Mutta mitä kahvilassa tapahtuukaan tarjoilijoiden ja isän lähdettyä kotiin? Kathi ei ymmärtänyt teollaan vaarantavansa paitsi oman henkensä myös perheensä turvallisuuden.
Itävalta on liitetty Kolmanteen valtakuntaan ja juutalaisvainot alkavat. Niinpä koettaa aika, jolloin väki ei uskalla tulla kahvilaan viikonloppuisin ja tuskin arkenakaan.
- Asiakasvirta tyrehtyi kouralliseen tutuksi tulleita vakiokasvoja. Kaikki jäljelle jääneet kanta-asiakkaat olivat joko isän tuntemia juutalaisia, heidän lähisukulaisiaan tai edellä mainittujen ystäviä, kaikki uskaliaita semmoisia. Tulimme hädin tuskin toimeen.
tst
Liese ehdottaa muuttoa ulkomaille, kahvilan myymistä tai vuokraamista, mutta Andreas-isä ei ole halukas.
- En halua jättää kahvilaa. En yksinkertaisesti voi tehdä sitä. Olen raatanut kaksikymmentä vuotta sen menestyksen eteen.
- Voihan kahvilan myydä. Mikään ei ole ikuista Andreas.
- Myydä? Hah! Kuka moisen kuppilan muka ostaisi, kun asiakkaat välttelevät sitä kuin ruttoa?
"Puhdistus" alkaa, eikä siltä välty Schulzin perhekään. Monien vaiheikkaiden tapahtumien jälkeen Kathille tarjotaan kotiapulaisen paikkaa Mauthausenin työleirin komendantin kotona.
- Minkä tähden juuri minut?
- Onko sillä merkitystä? Olette nuori ja vetreissä voimissa, teillä on kokemusta, eikö se riitä? Vastaava työkomennus olisi kaltaisellenne onnenpotku, niin kuvittelen...
- Toinen vaihtoehto on...
Arvata saattaa minkä valinnan Kathi tekee, mutta ovatko olot piikanakaan ihmisarvoiset?
Kuinka ollakaan Kathi saa käsiinsä toisen tytön henkilöllisyyspaperit, arjalaiset. Niiden turvin Kathi päätyy Pariisiin, jossa törmää Madameen, joka tarjoaa ensin yösijaa ja myöhemmin töitä, tosin hieman arvelluttavia töitä. Siitä alkaa Kathin toisenlainen elämä.
Kirjassa on paljon tapahtumia ja juonenkäänteitä, joista en halua kertoa, en etenkään Kathista. Säästän nämä elämänvaiheet lukijalle. Tämän kirjan tarina on kuin lankakerä, joka kerittäessä suurenee ja suurenee.
Manner on hyvin osannut heittää dekkaristin viittansa pois ja pukeutua kaunokirjailijan kaapuun, sillä niin hyvin teksti on taipunut toisenlaiseen, osin kuvailevaan muotoon. Etenkin ne luvut, joissa vanha Kathi kertoo elämästään:
- Puut ovat vaahteroita ja lehmuksia, satunnaisessa järjestyksessä. Olen varma, että tunnette nupukivien kovat ja pyöreät muodot jalkojenne alla. Kivet voivat olla liukkaita viime öisen sateen jäljiltä. Katujen kosteudessa leijailee aamuun heräävän kaupungin tuoksu.
Teksti on hyvää, tarina on mielenkiintoinen ja oivasti kirjoitettu. Tosin eräs pieni juonenhaara mietitytti, oliko se lyhykäisyydessään edes tarpeellinen. Kirjassa on jonkin verran lauseita saksaksi ja puolaksi, olisin suomentanut ne kaikki, vaikka tekstiyhteydestä saattoikin arvata mitä tarkoittivat.
Max-koirakin pääsi kirjaan mukaan, hyvä.
Ja eihän dekkaristi karvoistaan kokonaan pääse, sillä kirjassa on yllätyskin!
Nostan hattua kaikille niille kirjailijoille, jotka osaavat hypätä genrestä toiseen ja vieläpä tehdä sen taiten. Max Manner on yksi näistä kirjailijoista. Olen lukenut kaikki miehen teokset ja Kadotettujen kahvila on eittämättä yksi parhaista, jollei jopa paras.
------------
Autenttisia kiviseinäkirjoituksia, jotka löytyvät Kölnistä EL-De Hausin kellarista, eli lähes alkuperäisasussaan säilyneestä Gestapon entisen päämajan selliosaston seiniltä:
- Olen syytön, muuta en tiedä. Abraham Jacobs.
- Tunnit, päivät ja pääni menevät pian sekaisin. Tämä selli ja sen ahtaus tekevät minut hulluksi. En ymmärrä miksi minua pidetään edelleen vangittuna. Kaipaan äitiä ja veljiäni suunnattomasti, olen syytön ja pakahtua ikävään. J.G. Pinsky
- Täältä ei selviä kukaan hengissä - ja jos sattuu selviämään, järjissään hän ei enää ole. Ei allekirjoitusta.
Kirjassa näitä lauseita on lisää.
Kuka on kannen kaunis nainen ja mikä oli hänen kohtalonsa? Siitä ei ole tietoa.
- saatu kirja, kiitos lahjoittajalle
- kirjailija:
Max Manner, synt. 1965 Turussa, jossa myös asuu Luxemburg-vuosien jälkeen.
Hah. Minä arvasin. Onneksenne teillä on ainakin yksi hyve. Useimmilla on. Te saavutte ajoissa. Teitä ajaa pakkomielle. Askeleenne seisahtuvat aukiolle, jäätte ihailemaan sen laitamilla kasvavaa puistikkoa.... Minua huvittaa edelleen. Jos saan sanoa, näin etäältä katsottuna muistutatte eksynyttä lasta.
Isänpuolelta juutalainen 88-vuotias Kathi, Kathrine Schulz haluaa kertoa tarinansa, mutta tapaamiselle on asetettu tiukat ehdot.
- Ette kysy, ette kommentoi. Ette sano sanaakaan koko tapaamisen aikana, se on ehdoton vaatimukseni. Te kuuntelette sanottavani kärsivällisesti loppuun ja päätätte vasta sitten, mitä saamillanne tiedoilla teette. Olen varma, että kuulemanne tulee kiinnostamaan teitä. Ottakaa tuoli huoneen seinustalta, olkaa hyvä.
Tarina alkaa 1930-luvun Wienistä, pienestä kahvilasta nimeltä Schulz. Sen omistaa juutalainen Andreas Schulz yhdessä vaimonsa, arjalaisen Liesen kanssa. Heillä on 15-vuotias tytär Kathrine eli Kathi, joka on tarinan kertoja.
Kathi elää normaalia teini-ikäisen elämää yhdessä hyvän ystävänsä Lisan kanssa.
- Tytöt kulkevat käsikynkkää niitä näitä rupatellen, mieli täynnä nuoren naisenalun elämäniloa ja kevyttä kesän odotusta....
- Elimme ruusuisissa teinitytön unelmissa. Kilpailimme siitä, kumpi keksisi kaikkein sokerisimmat mielikuvat.
Eräänä koulupäivänä rehtori pyytää oppilaita ja opettajia kokoontumaan koulun pihalle. Rehtori kertoo, että opetussuunnitelmaan on syksyllä tulossa muutoksia ja opettajat joutuvat kesällä virallisiin testeihin.
- Myös biologian opetukseen tullaan puuttumaan, ja vanhat sekä oikeiksi kuvitellut tiedot tullaan korvaamaan uusilla ja eheillä. Tulevan uudistuksen kautta me astumme viimein kirkastetuin silmin kohtaamaan muutoksen tuulet ja kunniakkaamman nykyajan.
Lisäksi rehtori kertoo, että historian opetusta tarkennetaan, kansainvälinen politiikka otetaan uudeksi oppiaineeksi ja liikunnan ja urheilun osuutta tullaan lisäämään. Tilaisuuden lopuksi rehtori puhuu perimän tarkastelusta.
- Oikeanlainen eugeniikka, hyvät kollegat ja arvon oppilaat, sen ymmärtäminen on äärimmäisen arvokas taito.
Ihan viimeiseksi rehtori pyytää väkeä jakautumaan antamiensa ohjeiden mukaan:
- Kaikki ne, joiden molemmat vanhemmat ovat juutalaisia, siirtykää vasemmalle.
- Seuraavaksi kaikki ne, joiden äiti tai isä sattuu olemaan juutalainen.
Kathi on tapahtumista ihmeissään:
- Minusta tämä "pieni leikillinen esimerkki" vaikutti oudolta ja epämielyttävältä.
Elämä kuitenkin jatkuu ja Kathi auttaa isänsä määräyksestä koulun jälkeen kahvilassa ja toivoo samalla näkevänsä ihastuksensa kohdetta, komeaa Matthiasta. Mutta mitä kahvilassa tapahtuukaan tarjoilijoiden ja isän lähdettyä kotiin? Kathi ei ymmärtänyt teollaan vaarantavansa paitsi oman henkensä myös perheensä turvallisuuden.
Itävalta on liitetty Kolmanteen valtakuntaan ja juutalaisvainot alkavat. Niinpä koettaa aika, jolloin väki ei uskalla tulla kahvilaan viikonloppuisin ja tuskin arkenakaan.
- Asiakasvirta tyrehtyi kouralliseen tutuksi tulleita vakiokasvoja. Kaikki jäljelle jääneet kanta-asiakkaat olivat joko isän tuntemia juutalaisia, heidän lähisukulaisiaan tai edellä mainittujen ystäviä, kaikki uskaliaita semmoisia. Tulimme hädin tuskin toimeen.
tst
Liese ehdottaa muuttoa ulkomaille, kahvilan myymistä tai vuokraamista, mutta Andreas-isä ei ole halukas.
- En halua jättää kahvilaa. En yksinkertaisesti voi tehdä sitä. Olen raatanut kaksikymmentä vuotta sen menestyksen eteen.
- Voihan kahvilan myydä. Mikään ei ole ikuista Andreas.
- Myydä? Hah! Kuka moisen kuppilan muka ostaisi, kun asiakkaat välttelevät sitä kuin ruttoa?
"Puhdistus" alkaa, eikä siltä välty Schulzin perhekään. Monien vaiheikkaiden tapahtumien jälkeen Kathille tarjotaan kotiapulaisen paikkaa Mauthausenin työleirin komendantin kotona.
- Minkä tähden juuri minut?
- Onko sillä merkitystä? Olette nuori ja vetreissä voimissa, teillä on kokemusta, eikö se riitä? Vastaava työkomennus olisi kaltaisellenne onnenpotku, niin kuvittelen...
- Toinen vaihtoehto on...
Arvata saattaa minkä valinnan Kathi tekee, mutta ovatko olot piikanakaan ihmisarvoiset?
Kuinka ollakaan Kathi saa käsiinsä toisen tytön henkilöllisyyspaperit, arjalaiset. Niiden turvin Kathi päätyy Pariisiin, jossa törmää Madameen, joka tarjoaa ensin yösijaa ja myöhemmin töitä, tosin hieman arvelluttavia töitä. Siitä alkaa Kathin toisenlainen elämä.
Kirjassa on paljon tapahtumia ja juonenkäänteitä, joista en halua kertoa, en etenkään Kathista. Säästän nämä elämänvaiheet lukijalle. Tämän kirjan tarina on kuin lankakerä, joka kerittäessä suurenee ja suurenee.
Manner on hyvin osannut heittää dekkaristin viittansa pois ja pukeutua kaunokirjailijan kaapuun, sillä niin hyvin teksti on taipunut toisenlaiseen, osin kuvailevaan muotoon. Etenkin ne luvut, joissa vanha Kathi kertoo elämästään:
- Puut ovat vaahteroita ja lehmuksia, satunnaisessa järjestyksessä. Olen varma, että tunnette nupukivien kovat ja pyöreät muodot jalkojenne alla. Kivet voivat olla liukkaita viime öisen sateen jäljiltä. Katujen kosteudessa leijailee aamuun heräävän kaupungin tuoksu.
Teksti on hyvää, tarina on mielenkiintoinen ja oivasti kirjoitettu. Tosin eräs pieni juonenhaara mietitytti, oliko se lyhykäisyydessään edes tarpeellinen. Kirjassa on jonkin verran lauseita saksaksi ja puolaksi, olisin suomentanut ne kaikki, vaikka tekstiyhteydestä saattoikin arvata mitä tarkoittivat.
Max-koirakin pääsi kirjaan mukaan, hyvä.
Ja eihän dekkaristi karvoistaan kokonaan pääse, sillä kirjassa on yllätyskin!
Nostan hattua kaikille niille kirjailijoille, jotka osaavat hypätä genrestä toiseen ja vieläpä tehdä sen taiten. Max Manner on yksi näistä kirjailijoista. Olen lukenut kaikki miehen teokset ja Kadotettujen kahvila on eittämättä yksi parhaista, jollei jopa paras.
------------
Autenttisia kiviseinäkirjoituksia, jotka löytyvät Kölnistä EL-De Hausin kellarista, eli lähes alkuperäisasussaan säilyneestä Gestapon entisen päämajan selliosaston seiniltä:
- Olen syytön, muuta en tiedä. Abraham Jacobs.
- Tunnit, päivät ja pääni menevät pian sekaisin. Tämä selli ja sen ahtaus tekevät minut hulluksi. En ymmärrä miksi minua pidetään edelleen vangittuna. Kaipaan äitiä ja veljiäni suunnattomasti, olen syytön ja pakahtua ikävään. J.G. Pinsky
- Täältä ei selviä kukaan hengissä - ja jos sattuu selviämään, järjissään hän ei enää ole. Ei allekirjoitusta.
Kirjassa näitä lauseita on lisää.
Kuka on kannen kaunis nainen ja mikä oli hänen kohtalonsa? Siitä ei ole tietoa.
Edit: Kadotettujen kahvilan äänikirjaversioon on saatu juuri oikea lukija, nimittäin iki-ihana näyttelijätär Seela Sella.
P.S. Menora = seitsemänhaarainen kynttilänjalka, joka on yksi vanhimmista juutalaisten tunnuksista. Menoran sanotaan symboloivan Mooseksen näkemää palavaa pensasta. Nykyään seitsemänhaarainen kynttilänjalka on myös Israelin vaakunassa. (Lähde: Wikipedia)
Levankiharja muistuttaa ulkonäöltään juuriharjaa, eli se on pitkävartinen harja, jota myös kansiharjaksi sanotaan. Sana leevangi eli leevanni tarkoitti kahta asiaa jo vanhassa merimiessuomessa ja niinpä toinen merkitys liittyy purjehdukseen. (Lähde: Turun Sanomat/purjehdussanasto)
+++++++++
Pari sanaa kirjailijasta ja ko. kirjan synnystä:
Max Manner on alkujaan Turun miehiä, mutta vuonna 2003 muutti Luxemburgiin, jossa yhä asuu. (Edit, muuttanut takaisin Turkuun) Kirjailija työskenteli aiemmin liike-elämän palveluksessa, mutta on jo vuodesta 2008 ollut päätoiminen kirjailija. Mies on ollut myös matkanjärjestäjänä ja oppaana suomalaisryhmille.
Paitsi perhe, niin Mannerilla on kaksi muutakin rakkauden kohdetta. Toinen on labradorinnoutaja Leevi, ja se toinen on tietysti Mörkö. Mörkö on kirjailijan uusi "mopo", kuten motoristit itse moottoripyöriään nimittävät. Tosiasiassa tämä Maxin kulkuneuvo on kyllä aika hulppea 1800 kuutioinen moottoripyörä.
Kirjailijalle tehtiin v. 2011 sydänleikkaus, jonka jälkeen seurasi puoli vuotta kepin kanssa kävelyä ja pelko siitä voiko ikinä enää kirjoittaa. Onneksi mies toipui ja pystyi jatkamaan kirjoittamista.
Yksi syy miksi Kadotettujen kahvilan kirjoittaminen on ollut niin lähellä miehen sydäntä on se, että Manner on 1/8 juutalainen.
(Lähde: oma kirjailijahaastattelu)
Teos sai alkunsa Kölnin joulutoreille suuntautuneella matkalla vuoden 2016 lopulla. Manner sattui vierailemaan lähes alkuperäisasussaan säilyneessä Gestapon entisessä päämajassa. Kirjailijaa jäi erityisesti vaivaamaan paikallinen museo-opas, vanha harmaahiuksinen ja vakavakasvoinen nainen, joka seurasi haamun lailla museovieraan askelissa.
Mikä mahtoi olla naisen tausta? Oli mikä tahansa, niin Manner päätti kirjoittaa naisesta ja keksiä tälle tarinan.
***********
Ilmestyneet teokset:
Komisario Anna Mäen tutkimuksia-sarja:
Revanssi 2007 - Demi-Sec 2008 - K18 2009 - 72 h 2010 - 13. huone 2011
Vapauttaja-sarja, Stein Storesen:
Vapauttaja 2012 - Räsynukke 2013 - Bandiitti 2014 - Jääkyynel 2015 - Osiris 2016
Harri Hirvikallio-sarja
Loiset 2017 - Edit: Matador 2019 - Kipuraja 2020
Kaunot:
Mayra 2017 - Kadotettujen kahvila 2018
Muuta:
Manner on kirjoittanut myös Suomen ensimmäisen interaktiivisen verkkodekkarin Revontulet vuonna 2008 Helsingin Sanomien verkkosivuille. Tämä kirjailijan tuunaama (lue: editoima) dekkari ilmestyi myös jatkosarjana facebookissa (Revontulet Re-Mix -ryhmässä) syksyllä 2017. Sen verran oli kirjoitustyyli kuulemma kehittynyt, ettei kirjailija kehdannut omien sanojensa mukaan julkaista alkuperäistä versiota, vaikka me lukijat siihen kannustimmekin.
Suomen ensimmäinen Twitteriin 2015 sovitettu rikosnovelli Rysälä & Esola kokoelmasta Brysselin Esso 2012
Novellikokoelmia (Crimetime/Elisa):
Tasaraha, Taksi novellisarja 2012 - Afrikantähti, Keikka-novellisarja 2013 - Pasila L.A., Rikospaikka Pasila -kokoelma 2017 - Paholaisen paella, novelli 2018
Äänikirjat:
Storesen-sarja (Storytel)
Edit: Succubus 2019 (Storesen & Mäki) - Metsänpeikko 2020 (Storesen & Mäki)
P.S. Menora = seitsemänhaarainen kynttilänjalka, joka on yksi vanhimmista juutalaisten tunnuksista. Menoran sanotaan symboloivan Mooseksen näkemää palavaa pensasta. Nykyään seitsemänhaarainen kynttilänjalka on myös Israelin vaakunassa. (Lähde: Wikipedia)
Levankiharja muistuttaa ulkonäöltään juuriharjaa, eli se on pitkävartinen harja, jota myös kansiharjaksi sanotaan. Sana leevangi eli leevanni tarkoitti kahta asiaa jo vanhassa merimiessuomessa ja niinpä toinen merkitys liittyy purjehdukseen. (Lähde: Turun Sanomat/purjehdussanasto)
+++++++++
Pari sanaa kirjailijasta ja ko. kirjan synnystä:
Max Manner on alkujaan Turun miehiä, mutta vuonna 2003 muutti Luxemburgiin, jossa yhä asuu. (Edit, muuttanut takaisin Turkuun) Kirjailija työskenteli aiemmin liike-elämän palveluksessa, mutta on jo vuodesta 2008 ollut päätoiminen kirjailija. Mies on ollut myös matkanjärjestäjänä ja oppaana suomalaisryhmille.
Paitsi perhe, niin Mannerilla on kaksi muutakin rakkauden kohdetta. Toinen on labradorinnoutaja Leevi, ja se toinen on tietysti Mörkö. Mörkö on kirjailijan uusi "mopo", kuten motoristit itse moottoripyöriään nimittävät. Tosiasiassa tämä Maxin kulkuneuvo on kyllä aika hulppea 1800 kuutioinen moottoripyörä.
Kirjailijalle tehtiin v. 2011 sydänleikkaus, jonka jälkeen seurasi puoli vuotta kepin kanssa kävelyä ja pelko siitä voiko ikinä enää kirjoittaa. Onneksi mies toipui ja pystyi jatkamaan kirjoittamista.
Yksi syy miksi Kadotettujen kahvilan kirjoittaminen on ollut niin lähellä miehen sydäntä on se, että Manner on 1/8 juutalainen.
(Lähde: oma kirjailijahaastattelu)
Teos sai alkunsa Kölnin joulutoreille suuntautuneella matkalla vuoden 2016 lopulla. Manner sattui vierailemaan lähes alkuperäisasussaan säilyneessä Gestapon entisessä päämajassa. Kirjailijaa jäi erityisesti vaivaamaan paikallinen museo-opas, vanha harmaahiuksinen ja vakavakasvoinen nainen, joka seurasi haamun lailla museovieraan askelissa.
Mikä mahtoi olla naisen tausta? Oli mikä tahansa, niin Manner päätti kirjoittaa naisesta ja keksiä tälle tarinan.
***********
Ilmestyneet teokset:
Komisario Anna Mäen tutkimuksia-sarja:
Revanssi 2007 - Demi-Sec 2008 - K18 2009 - 72 h 2010 - 13. huone 2011
Vapauttaja-sarja, Stein Storesen:
Vapauttaja 2012 - Räsynukke 2013 - Bandiitti 2014 - Jääkyynel 2015 - Osiris 2016
Harri Hirvikallio-sarja
Loiset 2017 - Edit: Matador 2019 - Kipuraja 2020
Kaunot:
Mayra 2017 - Kadotettujen kahvila 2018
Muuta:
Manner on kirjoittanut myös Suomen ensimmäisen interaktiivisen verkkodekkarin Revontulet vuonna 2008 Helsingin Sanomien verkkosivuille. Tämä kirjailijan tuunaama (lue: editoima) dekkari ilmestyi myös jatkosarjana facebookissa (Revontulet Re-Mix -ryhmässä) syksyllä 2017. Sen verran oli kirjoitustyyli kuulemma kehittynyt, ettei kirjailija kehdannut omien sanojensa mukaan julkaista alkuperäistä versiota, vaikka me lukijat siihen kannustimmekin.
Suomen ensimmäinen Twitteriin 2015 sovitettu rikosnovelli Rysälä & Esola kokoelmasta Brysselin Esso 2012
Novellikokoelmia (Crimetime/Elisa):
Tasaraha, Taksi novellisarja 2012 - Afrikantähti, Keikka-novellisarja 2013 - Pasila L.A., Rikospaikka Pasila -kokoelma 2017 - Paholaisen paella, novelli 2018
Äänikirjat:
Storesen-sarja (Storytel)
Edit: Succubus 2019 (Storesen & Mäki) - Metsänpeikko 2020 (Storesen & Mäki)
Kommentit
Lähetä kommentti