Carney sotkeutui ryöstöön serkkunsa Freddien takia kuumana iltana kesäkuun alussa.
Ray Carney elättää perheensä huonekalukauppiaana, mutta sivutöikseen ostaa ja myy telkkareita ja radioita. Myynnissä on myös käytettyjä huonekaluja ja kodin tavaroita - aina priimaa.
Ray on naimisissa ja perheessä on pieni May-tytär ja toinen lapsi on tulossa. Sen takia Ray haaveilee isommasta asunnosta paremmalla alueella, mutta rahat eivät riitä uuden ostoon.
Ray on suvusta, jossa on useita rikollisia, kuten Freddie-serkku. Ray kuitenkin yrittää elää melko rehellistä elämää. Isäkin oli ollut roisto, jolla oli tapana jemmata rahaa vararenkaan sisään. Isää ei ole enää, sillä...
- Poliisi oli ampunut isän - isän kohtalo tällä planeetalla oli juuri sellainen kuin hän oli arvellutkin. Jos sitä ei olisi tehnyt poliisi, niin joku toinen roisto.
Toisinaan Ray tapaa Freddie-serkkuaan, jota usein luullaan Rayn veljeksi, vaikka heillä onkin erottavia luonteenpiirteitä. Yksi niistä on terve järki, jota Freddiellä ei ole. Nyt serkulla on asiaa. Pitäisi osallistua hotelliryöstöön. Eikä minkä tahansa hotellin vaan 13-kerroksisen Hotelli Theresan, jossa käyvät nimekkäät mustat urheilijat, liikemiehet, elokuvatähdet ynnä muut julkisuuden henkilöt.
Sittemmin hotellin taso oli hieman laskenut, mutta se oli vielä ryöväämisen arvoinen.
Ray salli itselleen pientä vilppiä liiketoimintaansa, mutta hotellliryöstö olisi liikaa. Yleensä mies oli taipuvainen suostumaan Freddien metkuihin kunhan sai ensin hieman tuumata. Nytkin Ray oli kieltäytynyt keikasta, mutta serkku oli silti onnistunut sotkemaan Rayn ryöstöön.
Kuten arvata saattaa siitä ei seuraa mitään hyvää.
Selviääkö Ray alamaailman uhkailuista vai käykö köpelösti? Vai joutuuko Carney osallistumaan vielä isompiin keikkoihin?
Harlem Shuffle sijoittuu 1960-luvulle, vuosiin 1959, 1961 ja 1964, jolloin rasismi ja rotuerottelu olivat vallalla. Myös Ray tuttavineen saa tuta, että mustilla on ihan eri mahdollisuudet päästä eteeenpäin kuin valkoisilla.
Myös ihon tummuudella on väliä, sillä kun Carney mielii jäseneksi menestyneiden mustien Dumas Clubille, saa mies huomata olevansa liian musta klubilaiseksi. Jäsenyyttä ei tipu edes rahalla.
- Jäsenyydestä puhuminen oli piikittelyä, koska Dumasiin hyväksyttiin vain miehiä, joiden iho oli vaaleampi kuin ruskea paperipussi. Carney oli liian tummaihoinen.
Toisaalta Carneyn taustakaan ei ollut oikeanlainen:
- Vaikka Carney olisikin ollut vaaleaihoisempi, esteeksi olisi noussut hänen taustansa. Ja hänen ammattinsa.
Kirja on paitsi sukutarina, myös omanlaisensa jännäri, joka on kirjoitettu huumorilla. Henkilöhahmot ovat hyviä, niin Ray Carney kuin roisto Pepperkin. Ja Harlem oli Harlem, kuten kolmannesta osasta ilmenee: mellakointia, tappeluita ja ammuskeluja, katolleen käännettyjä autoja, rikottuja näyteikkunoita. Mistä viikon hävitys oli saanut alkunsa?
- Valkoinen poliisi oli ampunut aseetonta mustaa poikaa kolme kertaa, kohtalokkain seurauksin.
Ampumisen syyksi sanottiin, että pojalla oli ollut hallussaan veitsi. Oliko? Se on toinen juttu.
Ray Carney oli ollut huolissaan kalustetalostaan. Huonekaulukaupat eivät olleet ryövättävien kauppojen listojen yläpäässä, koska huonekaluja on vaikea kantaa. Mutta ainahan tyytymätön asiakas voi heittää polttopullon näyteikkunan läpi. Siksi Ray ja hänen apulaisensa Rusty olivat yöpyneet myymälässä baseballmailat käden ulottuvilla.
Pidin kovasti Whiteheadin kahdesta edellisestä teoksesta, mutta valitettavasti Harlem Shuffle oli minulle pienoinen pettymys. Alun jälkeen en oikein päässyt enää tarinan kyytiin. Jotain puuttui vai oliko kaikkea liikaa? Ammensiko Whitehead tarinaansa turhan paljon elementtejä?
Eniten pidin Whiteheadin kehittämistä päähenkilöhahmoista ja Harlem-kuvauksista.
Whitehead itse on tykästynyt Ray Carney-hahmoonsa, sillä on kirjoittamassa kirjalle jatkoa. Aion kyllä senkin lukea.
Muista minut, se on sinun tehtäväsi, muista minut tai minua ei muista kukaan.
++++++++
Kirjailija, kriitikko, esseisti
Colson Whitehead, synt. 1969. Asuu New Yorkissa ja varttui Manhattanilla. Useasti palkittu kirjailija on kirjoittanut kymmenen teosta, ja Pulitzer-palkittu kahdesti: Nickelin pojat ja Maanalainen rautatie.
Kuvasin kirjailijan Helsinki Litissä 14.5.2022 kun mies oli kertomassa kirjastaan Harlem Shuffle.
********
Ilmestyneet suomennokset:
Balladi John Henrystä 2002 - Nickelin pojat 2020 - Maanalainen rautatie 2021- Harlem Shuffle 2022
Näiden lisäksi kirjaiijalta on ilmestynyt muutamia suomentamattomia teoksia.
Linkit edellisiin teoksiin. Lukekaa ihmeessä, ovat molemmat hyviä!
Tuo vaaleiden mustien ihannointi tuo mieleen Brit Bennettin romaanin Mikä meidät erottaa. Siinäkin mustilla oli oma värihierarkiansa. Outoa.
VastaaPoistaOn kyllä hieman outoa. Minulla on vielä pinossa odottamassa Bennettin kirja.
Poista