Joka päivä kotikatua lähestyessäni ajattelin autoasi ja rukoilin mielessäni: kunpa se ei ole pihassa, kunpa se ei olisi pihassa, kunpa se ei olisi pihassa.
Nimestä voi päätellä, että kirjan pääosassa on isä. Isä, joka työskenteli aikoinaan tehdastyöläisenä kunnes rikkoi selkänsä työtapaturmassa ja menetti työkykynsä. Jäi vain katkeruus ja jatkuvat selkäkivut. Lisäksi perheessä oli köyhyyttä, alkoholismia ja väkivaltaa. Eikä isä hyväksynyt poikaansa, koska tämä oli liian tyttömäinen.
Mutta on isän elämässä joskus ollut positiivisia asioita. Ja Louisinkin elämässä. Esimerkiksi silloin kun poika on täyttämässä kahdeksan ja isä oli kysynyt mitä tämä haluaisi syntymäpäivälahjaksi. Vastaus oli Titanic-elokuva. Isän mielestä se on tyttöjen elokuva ja ettei sellaista saa haluta. Koska Édouard ei keksi mitään muuutakaan, isä sanoo ettei sitten tipu mitään lahjaa. Mutta miten kävi? Poika sai ison paketin, jossa oli Titanicin vhs-kasetti, valokuva-albumi ja laivan pienoismalli.
Isä ja poika selvittävät välejään. Isä oli muuttunut viime vuosina ja hänestä oli tullut uusi ihminen. Isä ei enää syytä Ranskan ongelmista ulkomaalaisia tai homoseksuaaleja. Nyt isä moittii ranskalaisia rasismista. Isä jopa ostaa Édouardin kirjoittamia kirjoja ja antaa niitä tuttavilleen.
Kirjan loppupuolella alkaa politiikka. Kirjailija mainitsee monia silmäätekeviä, kuten mm. Jacques Chiracin, jonka aikana julkisten korvausten piiristä poistettiin kymmenittäin lääkkeitä, suurin osa ruuansulatuslääkkeitä, joita isä käytti. Tai Emmanuel Macron, jonka hallitus vie viisi euroa kuussa kaikkein vähävaraisimmilta ranskalaisilta. Samalla Macron ilmoittaa keventävänsä kaikkein rikkaampien ranskalaisten verotusta.
- Emmanuel Macron vie ruuan sinun suustasi.
Louis nimeää useita muitakin henkilöitä. Henkilöitä, jotka ovat toiminnoillaan heikentäneet niiden elämää, jotka elävät kurjuudessa muutenkin.
Tässä omaelämäkerrallisessa ja yhteiskunnallisessa romaanissa on vain 70 tekstisivua, jotka on kirjoitettu isolla fontilla. Niinpä teos on nopealukuinen.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat aikavälille 1998 - 2017, mutta tapahtumat eivät etene järjestyksessä.
Tässä teoksessa ei ole väkivaltaa.
Pidin enemmän kahdesta edellisestä teoksesta niiden rankoista aiheista huolimatta. Mutta lue ihmeessä, sinä saatat pitää tästä eniten.
Usein minusta tuntuu, että rakastan sinua.
+++++++++
Kirjailija
Édouard Louis, synt. 1992 Hallencourt, Ranska. Louis on syntyjään Eddy Bellegueule, vuoteen 2013 asti, jolloin muutti nimensä. Édouard kasvoi köyhässä perheessä, joka eli sosiaalituen varassa. Isä oli tehdastyöläinen niin kauan kuin pystyi työskentelemään ja äiti kylvetti työkseen vanhuksia aina kun sattui töitä saamaan. Édouard oli perheen ensimmäinen yliopisto-opiskelija.
********
Suomennetut teokset:
Ei enää Eddy 2019 - Väkivallan historia 2020 - Kuka tappoi isäni 2022
"Ei enää Eddy" kertoo Louisin lapsuudesta ja nuoruudesta köyhässä työläisperheessä, jossa väkivalta, alkoholisimi, köyhyys ja homofobia ovat läsnä.
"Väkivallan historia" pohtii väkivaltaa ja kertoo raiskauksesta ja murhayrityksestä, joissa Louis oli uhrina.
"Kuka tappoi isäni" - kts. yllä
Neljäs kirja kertoo äidistä. Ei vielä suomennettu.
Viideskin kirja on ilmestynyt - v. 2021. Ei tietoa sisällöstä.
Linkit edellisiin kirjoihin:
Hyllyssäni odottaa Ei enää Eddy. Kiinnostaa kyllä myös tämä esittelemäsi teos. Harvoin on tainnut kukaan kirjailija ottaa näin tiukasti kantaa maansa asioihin, nimeten poliitikkoja.
VastaaPoistaKannattaa oikeastaan lukea Ei enää Eddy ensin, niin tietää jotain isän ja pojan suhteesta.
Poista