Kaukana riutunut nainen tuijotti ulos sellinsä ikkunasta ja rukoili, että häntä uskottaisiin. Hänellä oli hyvin vähän toivoa. Hän asui hullujehuoneella, jossa totuus muuttui hulluudeksi ja hulluus totuudeksi. Tervetuloa Clockwelliin.
Vuonna 1947 seurapiiridebytantti Osla Kendall saa koodatun kirjeen yllättävästä paikasta, nimittäin hullujenhuoneelta, niin kuin tarinassa paikkaa nimitetään.
- Kuoressa oli postimerkki, jota hän ei tunnistanut. Ei allekirjoitusta. Ei osoitetta. Salakirjoitetun viestin kirjaimet oli hutaistu niin hätäisesti, että käsiala olisi voinut olla kenen tahansa.
Purettuaan tekstin Osla kuitenkin tajuaa keneltä kirje on, mutta onko sen sisältö totta? Jos on niin nyt tulee kiire, sillä ruusukoodi on murrettava ennen Elizabethin ja Philipin häitä. Osla ei ole ainoa kirjeen saaja. Miten ruusukoodin murtamisessa onnistutaan ja ennen kaikkea ehditäänkö ajoissa?
Vuonna 1940 kolme erilaista naista aloittaa työnsä Bletchley Parkin kartanossa, jossa puretaan vihollisarmeijan koodeja. Paikka on salainen, eivätkä työntekijät saa kertoa mitään tekemästään työstä, eivät edes muille kartonossa työskenteleville. Koodin murtajina työskentelevät Englannin fiksuimmat henkilöt. Salausvelvollisuus seuraa työntekijöitä läpi elämän.
Nuori kanadalaissyntyinen Osla Kendall tulee Englantiin, jossa haluaa työpaikan, jotta voisi osallistua sotaponnistuksiin. Brittiaateliin kuuluva neiti pyörii hienoissa piireissä ja seurustelee mm. Kreikan prinssi Philipin kanssa. Oslaa pidetään hupsuna debytanttina ja tyttö haluaisi tästä nimittelystä eroon.
Mab Churt on myyjä, joka asuu ahtaasti äitinsä ja sisarustensa kanssa. Etenkin sisarista nuorimmainen Lucy on lähellä sydäntä ja Mab toivookin, että voisi jonain päivänä muuttaa Lucyn kanssa pois työväen asunnosta.
Beth Finch on tytöistä vanhin ja asuu kotona isänsä ja häijyn äitinsä kanssa. Tytärtä haukutaan tyhmäksi ja äidin mielestä Bethin elämäntehtävä on palvella häntä. Beth on naisista selkeästi paras koodinpurkaja, muttei voi sitä uskoa, koska äiti on alistanut häntä koko elämän ajan.
Tytöt päätyvät aluksi asumaan saman katon alle, kun Bethin äiti majoittaa Mabin ja Oslan taloonsa.
Sitten tapahtuu jotain, joka repii kolmikon hajalle. Yksi naisista oli pettänyt kaksi muuta naista, jotka puolestaan olivat pettäneet hänet. He kolme olivat aikoinaan olleet ystäviä.
Sodan jälkeen tiet erkanevat kokonaan ja naiset jatkavat kukin omaa elämäänsä.
Yksi kirjan päätapahtumapaikoista on tiedustelukeskus Bletchley Park. Tarina etenee kahdella aikajanalla: toisen maailmansodan alkuvaihessa sekä sodan jälkeisessä ajassa vuonna 1947, jolloin Englannissa odotellaan prinsessa Elisabethin ja prinssi Philipin häitä.
Olen lukenut kaikki kolme Quinnin suomennosta ja pitänyt kahdesta edellisestä enemmän. Koodinimi Alice kertoo vakoilusta sekä kahden eri-ikäsen naisen elämästä. Tämäkin tarina kerrotaan kahdella eri aikajanalla (1915 ja 1947).
Metsästäjätär sijoittuu pääosin 1930-luvun lopusta vuoteen 1950. Tarina kertoo Ninasta, joka halusi lentää sekä Ian Grahamista, entisestä sotakirjeenvaihtajasta, joka alkoi metsästää natseja.
Näissä kolmessa kirjassa on paljon yhteistä, mm. aikakaudet ovat suunnilleen samat ja päähenkilöt ovat naisia, jotka työskentelevät sodan aikana tärkeissä tehtävissä: vakooja, lentäjä ja koodimurtaja. Kaikissa on faktaa ja fiktiota sekaisin. Ja jokaista tarinaa varten on tehty laajat taustatyöt.
Ruusukoodin aihe on hyvin mielenkiintoinen ja tartuinkin kirjaan suurin odotuksin.
Quinnin tyyliin kirjassa on historiaa ja valtavasti yksityiskohtia. Mutta sitten. Etenkin koodipurkua oli minulle kyllästymiseen asti. Rakkauttakin on, mutta Oslan lovestory prinssin kanssa alkoi kyllästyttää. Romaanissa on romantiikkaa, pettymyksiä sekä tietysti sotaa ja kaikkea mitä se tuo tullessaan.
Tunnustan etten päässyt oikein sisälle Ruusukoodiin, jota pidin paikoin jopa tylsänä. (Olen varmaan ainoa.) Quinn on hyvä kertoja ja Lucinda Rileyn lailla perehtyy huolellisesti kirjojensa taustoihin sekä käyttää tarinoissaan enemmän tai vähemmän historiallisia henkilöitä, paikkoja ja tapahtumia. Niin nytkin. Bletchley Park on olemassa ja kirjassa on rakennuksen kuvakin. Myös koodaajien käyttämät laitteet: brittiläinen Bombe-kone ja Enigma-laite on poimittu historiasta ja koneista on kirjassa valokuvat. Joillakin tarinan henkilöillä on esikuvansa ja jotkut henkilöt on "tehty" kahdesta eri henkilöstä. Lopussa kirjailija selventää tarinaansa usean sivun verran. Kirjassa ei ole lähdeluetteloa.
Tekstissä on paljon yksityiskohtia ja jollei tiedä koodinpurusta mitään (kuten minä), niin onhan se tylsää. Myös sotahistoriaa on aika paljon. Jotta olisin pitänyt kirjasta enemmän, olisi sitä pitänyt tiivistää rutkasti.
Henkilöhahmot olivat kyllä kiinnostavia, etenkin Beth, jolle koko ajan toivoin parempaa elämää ja rohkeutta nousta nipistelevää ja komentelevaa äitiään vastaan. Bethin isä yrittää sovitella, mutta ei hänestäkään ole vaimolleen vastusta.
Jokaisen kolmen naisen yksityiselämää rakkauksineen päivineen seurataan.
Oikeasti, olivathan koodinpurkajanaiset huippuja. Churchillin sanoin: kultamunia munivia hanhia, jotka eivät koskaan kaakattaneet.
Se mistä kirjassa erityisesti pidin, olivat kirjailijan loppusanoissa mainitut vierailukohteet:
Bletchley Park, jossa nykyään voi vierailla. Käymisen arvoisia paikkoja kirjailijan mukaan ovat myös Keswick ja Derwentwaterin vieressä kohoava Suprise View'n näköalapaikka, Ja jos pitää intialaisesta ruuasta, niin Mabin treffipaikka, Veeraswamy, Lontoon vanhin intialainen ravintola, on edelleen olemassa (googletin senkin).
P.S."Auf Wiedersehen" - Viimeinen brittikoodaajien purkama natsien sodanaikainen viesti julkistettiin Saksan antautumisen 75-vuotisjuhlan kunniaksi. Viesti lähetettiin sodan päättymisen aattona 7.5.1945 klo 07.35 Pohjois-Saksan rannikolta. Luutnantti Kunkelin lähettämä viesti päättyy sanoihin "Alles Gute" - "Auf Wiedersehen" eli Kaikkea hyvää - Näkemiin.
Keväällä 1945 Bletchley Parkissa työskenteli noin 9 000 henkilöä, joista suurin osa oli naisia.
(Lähde: Yle uutiset 8/2020)
+++++++++
Kirjailija:
Kate Quinn, synt. 1975 Etelä-Kaliforniassa. Kirjailija on koko elämänsä pitänyt historiasta, joten ei ihme, että kirjoittaa siitä. Quinn sanoo: "Turhan usein me vartumme ajatellen, että historia on tylsää, vain vain listoja päivämääristä ja paikoista...." Niinpä kirjailija haluaa tuoda kirjohinsa tarinoita, joissa on naurua, itkua ja sitten taas naurua.
(Lähde: Kate Quinnin kotisivu)
Kirjailija:
Kate Quinn, synt. 1975 Etelä-Kaliforniassa. Kirjailija on koko elämänsä pitänyt historiasta, joten ei ihme, että kirjoittaa siitä. Quinn sanoo: "Turhan usein me vartumme ajatellen, että historia on tylsää, vain vain listoja päivämääristä ja paikoista...." Niinpä kirjailija haluaa tuoda kirjohinsa tarinoita, joissa on naurua, itkua ja sitten taas naurua.
(Lähde: Kate Quinnin kotisivu)
********
Ilmestyneet / suomennetut teokset:
Koodinimi Alice 2019 - Metsästäjätär 2020 - Ruusukoodi 2021
Tulossa: The Diamond Eye ilm. 3/2022. Joten uskaltaisiko toivoa suomennosta samalle vuodelle. Edit: Suomennos ilmestyss 2022.
Linkki ensimmäiseen suomennettuun teokseen: Koodinimi Alice
Linkki edelliseen kirjaan: Metsästäjätär
Koodeista kertoo myös Denise Rudbergin Salainen koodi
Toivoin tähän tarinaan enemmän koodijuttuja, joita sitten sainkin liian kanssa Ruusukoodissa. Rudbergin tarinassa näkyy kirjailijan viihteellisempi puoli. (Bonuksena Scheppin Jaakko kulta -arvostelu)
Suomentamattomia Quinnin teoksia löytyy netistä. mm. sarja Rooman keisarinnasta.
....................
Aavistuksen ränsistyneestä ulkokuorestaan huolimatta paikka säteili lämpöä ja mukavuutta, se oli takuulla täydellinen tyyssija kaikille kirjanystäville.
Nuori ruotsalainen leski Charlotte Rydberg perii lontoolaisen kirjakaupan kiinteistöineen tuntemattomaksi jääneeltä tädiltään. Kirjakaupparakennuksessa on kaksi asuntoa, joista toisessa Sara-täti asui ja toisessa asuu nuori kirjailija William. Bonuksena Charlotte perii Tennyson-kissan.
Riverside on satavuotias kirjakauppa, joka oli ollut Saran omistuksessa yli kaksikymmentäviisi vuotta. Keski-ikäinen Martinique ja nuori Sam (=nainen) ovat kaupan päteviä työntekijöitä ja etenkin Martinique rakastaa työtään yli kaiken.
Charlotella on oma kauneusalan bisneksensä Ruotsissa, joten kirjakaupan periminen ei liiemmin innosta. Puolison tapaturmaisesta kuolemasta on vain vuosi, eikä Charlotte ole vielä toipunut menetyksestä. Niinpä nainen matkustaa Lontooseen aikomuksenaan vain myydä koko hoito.
Alku ei ole helppoa, sillä Charlotte ei ole koskaan lukenut muuta kuin kurssikirjoja. Lisäksi Samin ja Charlotten välit eivät ole parhaat mahdolliset. Sam turhautuu, kun toinen ei ymmärrä asioita, ei osaa edes käyttää kassakonetta eikä tunne kirjailijoita.
- Sinä olet lyönyt ennakko-ostot kuluiksi, joten nyt kassa näyttää miinusta. Jestas, mikä sotku.
Jotain Charlotte kuitenkin ymmärtää, nimittäin sen että kauppa on konkurssin partaalla ja pankin iso lainasumma erääntyy. Mistä rahat? Porukalla päätetään ruveta järjestämään kirjailijailtoja, mutta kun heti ensimmäinen kirjailija sairastuu ja peruu on tilanne aika epätoivoinen. Charlotte lupaa kuitenkin järjestää jonkun tilalle ja kirjailijoita tuntematta osuu vahingossa todelliseen kirjailijakuuluisuuteen. Tuotolla saadaan maksetuksi osa lainasta.
Perehdyttyään kauppaan ja sen omalaatuiseen henkilökuntaan Charlotte huomaa, että ala alkaa kiinnostaa sekä myös Riversiden pelastaminen. Eräänä syynä kiinnostukseen saattaa myös olla eräs kaupassa kävijä.
Tarinaa rikastuttaa menneisyyden tapahtumat. Miksi Charlotte ei ole koskaan tuntenut tätiään? Siksi koska sisarusten välillä oli aikoinaan ollut asioita, jotka katkaisivat suhteen. Martinique tietää asioista jotakin, mutta panttaa tietojaan. Siivotessaan tätinsä asuntoa Charlotte löytää valokuvia ja kirjeitä, joiden sisältö alkaa kiinnostaa ja mysteeri paljastua.
Luin feelgood-romaanin saavuttaneen suuren menestyksen ilmestyessään. Minulle kirja ei oikein kolahtanut, vaikka onkin hyvin kirjoitettu. Se mikä kolahti oli vanhan kaupan tunnelma ja loistava ajatus perustaa kauppaan myös kahvilanurkkaus. Tarina on kuitenkin aika ohut ja ennalta-arvattava. Tiivistäminen olisi jäntevöittänyt kertomusta.
Martiniquen hahmo sai karvat nousemaan pystyyn. Nainen raataa kaupan hyväksi ja sen lisäksi paapoo teini-ikäistä tytärtään ja alistuu hienostuneen sisarensa Marcian juoksutytöksi. Odotin aikaa, jolloin Martinique lyö hanskat naulaan ja sanoo EI.
Hahmoista olisin halunnut tutustua enemmän erikoiseen Samiin ja miksei kirjailija Williamiinkin. Heidät jätettiin hieman omilleen.
Kirjassa on romantiikkaa ja ystävyyttä ja uskon tarinan tavoittavan myös suomalaiset lukijat. Kepeä välipalakirja, jonka ahmaisin lukumaratonissa.
+++++++
Kirjailija
Frida Skybäck. synt. 1980 Göterydissä. Asuu Lundissa.
*******
Ilmestyneet suomennokset
Kirjakauppa Thamesin varrella 2021
Kirjalle on kirjoitettu kaksi jatko-osaa; Bokcirkeln vid världens ände 2019 ja Bokskåpets hemlighet 2020, joita ei kuitenkaan ole vielä suomennettu.
Kirjailijalta on ilmestynyt ennen ja jälkeen ko. kirjaa muutamia teoksia, mm. historiallisia romaaneja 1700- ja 1800-luvuilta.
Minullekin nämä kaikki ovat olleet kuumia tapauksia, mutta etenkin kakis viimeisintä. Metsästäjätär oli lukuvuoteni jännittävin teos ilmestymisvuonnaan. Ruusukoodi taas ylitti odotukseni. Minua kiinnostikin yllättäne tuo koodien purkaminen, mutta myös tyttöjen, tai siis nuorten naisten elämät. Ja olihan joukkoon leivottu romanttinen pommikin.
VastaaPoistaVaikkei Ruusukoodi minulle ihan täysin kolahtanutkaan, niin olihan se kiinnostava, kuten muutkin kirjailijan romaanit.
PoistaRuusukoodin saamista käsiini odotan, olen lukenut tuon Koodinimi Alicen. Sen sisään pääsy kesti minulla tosi kauan, mutta sitten tarina yhtäkkiä lähtikin lentoon ja jäi kyllä hyvin mieleen. Kirjakauppatarinat jätän muille. :D
VastaaPoistaKannattaa lukea myös Metsästäjätär. Itse pidin siitä enemmän. Pidän Quinnin kirjojen historiaosuuksista ja siitä, että kirjailija tekee taustatyönsä huolella.
PoistaYmmärrän hyvin, että kirjakauppakirja jää lukematta Aina väliin tupsahtaa hieman kevyempääkin luettavaa.