Kate Quinn: Koodinimi Alice

Ensimmäinen Englannissa tapaamani henkilö oli hallusinaatio. Toin hänet mukanani vakaalla valtamerialuksella, joka oli kuljettanut turran, surun ahdistaman minäni New Yorkista Southhamptoniin.

Kate Quinn: Koodinimi Alice, 573 s. - ilm. 2019 - kauno/historia/vakoilu - The Alice Network 2017 - suomennos: Päivi Paju - HarperCollins ********* kirjaston kirja

Kertomus naisista vuosina 1915 ja 1947 - tarua ja totta.

1915
Nuori Eve  Gardiner on töissä asianajajan toimistossa:
- Even työ oli helppoa: hän kirjoitti osoitteet kirjekuoriin ja arkistoi papereita sekä naputteli silloin tällöin koneella kirjeen ranskaksi.

Puoliksi ranskalainen 22-vuotias Eve on paljon ikäistään nuoremman näköinen. Tästä on hyötyä jos joutuu pulaan: avaa vain silmät isommiksi ja räpyttelee ripsiään ja esittää viatonta. Even mielestä nykyinen työ oli kuitenkin tylsää ja nuori neiti haluaisi osallistua sotaan.
- Hän halusi taistella. Todistaa, että änkyttävä Eve pystyi palvelemaan maataan yhtä hyvin kuin kuka muu tahansa, huolimatta puheviasta.

Eräänä päivänä orpo Eve saa kotiinsa vieraan. Kapteeni Cameron on tarkkaillut tyttöä jo monta viikkoa ja kapteenilla olisi nyt ehdotus. Evestä tulisi hyvä vakooja, sillä hän osaa englantia, ranskaa ja saksaa sekä on taitava peittämään tunteensa. Änkyttämisestäkin olisi hyötyä. Siispä Cameron kysyy: "Evelyn Gardiner, kiinnostaisiko teitä liittyä Kruunun palvelukseen vakoojana?

Mukana tarinassa on myös Alice Dubois, eli Lili, jota Cameron pitää parhaana agenttinaan. Lilin on tarkoitús toimia Even yhdyshenkilönä
- Pieni ranskalaisnainen oli kenties 35-vuotias, linnunluinen, hädin tuskin Even leukaan ylettyvä. Hänellä oli räikeän liilan värinen näyttävä puku ja kruununa jättimäinen vaaleanpunainen hattu.

Kapteeni Cameron oli sanonut että, jos Eve pystyy päihittämään Alicen, niin sota loppuu puolessa vuodessa.

1947
19-vuotias yhdysvaltalainen matematiikanopiskelija Charlie (Charlotte) St. Clair on raskaana... ja naimaton. Niinpä äiti on viemässä tytärtään Eurooppaan, jotta Pieni Ongelma (PO) saataisiin pois päiväjärjestyksestä. Charlieta vaivaa rakkaan Rose-serkkunsa katoaminen natsimiehityksen aikana. Niinpä ajatuksena on, että Euroopan matkalla voisi yrittää tutkia asiaa.

Selvitysretkellään Lontoossa Charlie törmää erakoituneeseen ja alkoholisoituneeseen vanhempaan naiseen eli Eveen. Nainen kuitenkin haluaa vain olla rauhassa, mutta on hänellä sentään yksi toive: halu löytää eräs menneisyyden henkilö ja sitten kostaa. Naisten kannattaisi varmaan yhdistää voimansa. Toisaalta, tuleeko siitä mitään, etenkin kun Eve on niin kovin vastahankainen ja vaikea persoona? Lisäksi tutkimuksissa tarvittaisiin rahaa, jota Charlien on vaikea saada ja Eve puolestaan ryyppää kaksin käsin, näkee painajaisia ja käyttäytyy ennalta arvaamattomasti.
- Eve seisoi pitkänä, harmaan raidoittamat hiukset vapaina, silmät ahdistuneina, mitään näkemättöminä kuiluina... hän nosti Lugerinsa ja ampui.

Kirjassa edetään vuorotellen Even nuoruutta ja vakoilijavuosia (1915) sekä aikaa n. kolmekymmentä vuotta myöhemmin. Aikaa, jolloin Eve yrittää pärjätä menneisyyden haamujensa kanssa ja Charliella on omat toisenlaiset ongelmansa.

Tässä on kirja, jossa on vähän kaikkea: romantiikkaa, historiaa, vakoilua, ihmissuhteita. Puolivälissä mietin, että kaipaisiko tiivistämistä, mutta sitten juuri parahultaisesti tarina alkoi jälleen vetää. Aihe oli hyvä: nuori nainen vakoojana. Pidin myös hahmoista, etenkin Evestä.
Kirjan lopussa on "kirjailijan sanat", jossa kerrotaan, että osa henkilöistä on historiasta tuttuja. Louise de Bettignies, jota myös kutsutaan 'vakoilijoiden kuningattareksi', on historiallinen henkilö, josta ei nykyään oikein tiedetä mitään, vaikka hän ansaitsisi olla tunnettu. Kapteeni Cecil Aymer Cameron värväsi Louisen, joka otti itselleen koodinimen Alice Dubois. Lempinimi Lili on kirjailijan keksimä. Paitsi osa henkilöistä, myös jotkut tapahtumista ovat faktaa. Lopussa on muutamia otteita kirjeistä ja pöytäkirjoista.
Joten, summa summarum, taisin pitää - varsinkin Even osuuksista ja etenkin vuodesta 1915. Faktaa ja fiktiota sekaisin, lopputuloksena mielenkiintoinen kokonaisuus.

Niityt Grassen laitamilla olivat täynnä kukkia: ruusuja, jasmiineja, hyasintteja. Tuoksu oli huumaava.

P.S. Teoksessa oleva aavekylä Oradour-sur-Glane on olemassa. Toisessa maailmansodassa Waffen SS:ään kuulunut yksikkö tuhosi kylän 10.6.1944. Vajaan 700 asukkaan kylästä 642 asukasta tapettiin, mukana naisia ja lapsia. Loput pääsivät pakoon tai selvisivät tuhosta. Sodan jälkeen kenraali Charles de Gaulle kielsi kylän jälleenrakentamisen ja vaati sen säilyttämistä sellaisenaan. Oradour-sur-Glane on muistomerkkinä natsimiehittäjien julmuudesta.
(Lähde: Wikipedia)

+++++++++
Kirjailija:
Kate Quinn, synt. 1975 Etelä-Kaliforniassa. Kirjailija on koko elämänsä pitänyt historiasta, joten ei ihme, että kirjoittaa siitä. Quinn sanoo: "Turhan usein me vartumme ajatellen, että historia on tylsää, vain vain listoja päivämääristä ja paikoista...." Niinpä kirjailija haluaa tuoda kirjohinsa tarinoita, joissa on naurua, itkua ja sitten taas naurua.
(Lähde: Kate Quinnin kotisivu)

**********
Ilmestyneet /suomennetut teokset:
Koodinimi Alice 2019

Edit: Metsästäjätär 2020 - Ruusukoodi 2021
Suomentamattomia teoksia löytyy netistä. mm. sarja Rooman keisarinnasta