Ovikello soi. Olen ollut hiljaa monta pöivää. Kun ovikello hiljenee, otan kaikukopan pois ja laitan sen sisään pienen lankakerän, joka oli tarkoitettu villasukkien raitoihin.
Hanna Hauru aloittaa pienoisteoksensa näin." Paperinarujumala pohjautuu heinoslaisuuteen, mutta olen käyttänyt tositapahtumia vain tarinan pilarina. Jotkin kohdat kirjassa ovat peräisin tutkimusaineistosta, suurin osa on täysin oman mielikuvitukseni aikaansaannoksia."
Laina ja Liana Heinonen ovat uskovaisen äidin lapsia. Isä puolestaan oli lapsena piesty uskoon, mutta isästä ei tullut pakollakaan uskovaista. Niinpä äiti antoi salaa luvan käydä pyhäkoulussa, jolloin itse pääsi seuroihin. Isälle sanottiin, että ollaan kylällä naapureilla, pulkkamäessä tai milloin missäkin.
Iltaisin äiti luki tytöille Raamattua, mutta sekin piti tehdä salaa.
- Äidillä oli avoin Grimmin sastukirja sylissään ja hän oli nopea ja tottunut sujauttamaan pienen Raamattumme kotitakkinsa taskuun.
Isä epäili kaiken aikaa, että selän takana toimittiin jumallallisesti, mutta naapuritkaan eivät kertoneet totuutta. Kerran isä löysi sisarusten pyhäkoulutaulut ja silloin tuli tupenrapinat.
- Kun hän laski, kuinka monta Jeesus-lapsen kiiltokuvaa olimme jo saaneet liimata tauluihimme, hän löi meitä kasvoihin jokaisesta kiiltokuvasta.
Eräänä pakkaspäivänä tapahtuu kummia. Laina on kaupunginjohtajan sihteeri ja lopettelemassa työpäiväänsä. mutta työaikaa olisi vielä jäljellä yli puoli tuntia. Silloin puhelin soi, mutta sieltä kuuluu vain kohinaa. Laina on jo sulkemassa puhelinta kun toinen ääni kiinnittää huomiota.
- Avaan työpöytäni ylälaatikon, ja siellä Raamatun sivut selautuvat itsekseen, vaikka viima ei sentään käy laatikossa.
Äidin omistuskirjoitus sulaa Raamatusta pois ja tilalle tulee päivämäärä.
- Samassa Jumala alkaa puhua minulle puhelimen kautta.
Laina on kovin kiihtynyt, etenkin kun Jumala lupasi soittaa uudelleen. Jottei puhelu menisi vahingossa ohi ottaa puheliton Laina työpöydän laatikosta sakset ja leikkaa paperinarujohdon tyvestä irti ja laittaa luurin johtoineen käsilaukkuunsa.
Mitä asiaa Jumalalla oli? Lainan olisi perustettava uskonnollinen liike ja kerättävä 800 jäsentä, tai pian koittava maailmanloppu veisi koko kansan kadotukseen.
Laina alkaa suunnitella siskonsa Lianan kanssa manifestiä, jotta saisivat ihmiset kuulemaan saarnojaan. Sisarukset painattavat kutsulehtisiä ja jakavat niitä ihmisille, joista jotkut ottavat esitteen vastaan onnellisena ja toiset vain kiroilevat. Tulisikohan tilaisuuteen riittävästi väkeä?
Lopulta väkeä on saatu kerääntymään bunkkeriin.
- Vuorokauden sisällä koko Oulua ei enää ole, kuten ei muutakaan maailmaa.
Vuorokausi kului, mutta mitään ei tapahtunut. Paitsi, että Laina oli nukahtanut, bunkkeri tyhjentynyt ja Liana-sisar häipynyt Uppsalaan. Laina on pettynyt:
- Päätin, että en anna itsestäni enkä itseltäni enää koskaan mitään.
Olen pitänyt Haurun uusimmista kirjoista, joten päätin tutustua myös aiempaan tuotantoon. Varatessani romaania en tiennyt /muistanut sisällöstä mitään, joten uskonnollinen teema tuli yllätyksenä.
* Kirjan takakannessa on lainaus Aamulehdestä: "Haurun kirjat toimivat salakavalasti: ne ovat nopeita lukea, mutta niitä on vaikea unohtaa."
Tämä on aivan totta, näin kirjailijan teokset toimivat. Paperinarujumalassa on vain 95 sivua ja niistäkin osa vajaita tai tyhjiä. Kirja on siis hetkessä luettu.
Tarina on lyhyt, eikä uskonnollisesta aiheestaan huolimatta sisällä saarnaamista. Kirjasta tulee oikeastaan surullinen olo. Pidän Haurun kirjoista, vaikka kaikissa kolmessa lukemassani teoksessa tarina on karu eikä ihmisillä mene hyvin. Teksti on kuitenkin kirjoitettu niin vakuuttavasti, että voin allekirjoittaa Aamulehden sitaatin, joka on tuossa *ylempänä. Haurun kirjat todellakin jättävät muistijäljen.
Kannattaa tutustua myös kirjailijan kahteen uusimpaan teokseen, linkit alla.
Luuri on korvallani tässä hiljaisuudessa. Jumala ei vastaa. Hän rohisee ja luuri polttaa korvalehteäni.
P.S. Heinoslaisuus eli Oulun profetia oli Oulun seudulla 1960-luvulla vaikuttanut uskonnollinen liike, jota johtivat profeettasisarukset Laila ja Aune Heinonen. Laila Heinonen sai 23.8.1960 Jumalalta ilmoituksen, että Jumala antaa tämän kansan vihollisten käsiin, ellei kahden vuoden kuluessa löytyisi 800 000 käännynnäistä.
Sisarukset alkoivat saarnata suuresta vaarasta, joka Suomea uhkaa Neuvostoliitosta. Kadotus uhkaisi kaikkia, ellei parannusta tehtäisi.
Myöhemmin liike toimi nimellä Suomen Esirukoilijakansan Esirukoilijat r.y. Kannattajia on vain pieni joukko ja toiminta sulkeutunutta. Liike saattaa olla toiminnassa edelleen.
Heinoslaisuudesta on tehty myös dokumenttielokuva "Maailmanloppu" - tekijä Annika Nykänen
(Lähde: Wikipedia, Kaleva 2006 ja Yle 2020)
+++++++
Hanna Hauru, synt. 1978 Oulussa, jossa nykyään asuu.
*******
Ilmestyneet teokset:
Eivätkä he koskaan hymyilleet (novelleja) 2002 - Raaka, punainen marja (novelleja) 2004 - Tyhjien sielujen saari 2005 - Muuttoliike (novelleja) - Utopia eli erään kylän tarina 2008 - Liian pienet sandaalit (novelleja) 2010 - Paperinarujumala 2013 - Jääkansi 2017 - Viimeinen vuosi 2021
Haurun uusin romaani (ilm. 2021) on hyvä. Kirja kertoo erakoituneesta kirjailijamiehestä 1950-luvun Pohjois-Pohjanmaalla. Ohessa linkki: Viimeinen vuosi
Olen pitänyt myös edellisestä kirjasta, Jääkansi, (ilm. 2017) joka on ollut Finlandia-palkintoehdokkaana v. 2017. Tuolloin palkinnon voitti Juha Hurmeen Niemi.
Lyhyesti teoksesta, joka kertoo tytöstä ja hänen perheestään sotien jälkeisessa pohjoisen pienessä pitäjässä: Jääkansi
Jotenkin vierastan Haurua tämän karuuden takia, vaikka en ole häneltä mitään lukenut. En tiedä, että pitäisikö vai ei. Tämä olisi ainakin nopeasti luettava.
VastaaPoistaYmmärrän hyvin. Eivät ole mitään hyvän mielen tarinoita. Paperinarujumalasta on hyvä aloittaa, sillä on nopealukuinen eikä niin karu kuin uudemmat kirjat.
Poista