Hanna Hauru: Jääkansi, 117 s. - ilm. 2017 - lähihistoria - Finlandia-palkintoehdokas 2017 - Like Kustannus ******** kirjaston kirja
Hanna Hauru, synt. 1978
oululainen kirjailija, jolta ilmestynyt neljä lyhytproosateosta ja kolme
pienoisromaania
Korviani vihloo, kun avaan navetan oven. Se auraa kynnyksen edustan juuri sataneesta vähäisestä lumesta ja narisee pakkasen riivaamista saranoista. Sisällä haisee kuivien olkien leijaileva pöly. Yksi seinä on rysähtänyt niin, että siitä kohtaa näkyy ulos.
Kirja alkaa näin kauniilla tekstillä ja sama kielen rikkaus jatkuu läpi kirjan. Tämä Finlandia-palkintoehdokaskirja kertoo tytöstä ja hänen perheestään sotien jälkeisessä pohjoisen pienessä pitäjässä.
Kengänpohjat olivat kuluneet ja varpaitani paleli kipeästi. Minun oli pakko kyykistyä pissaamaan. Virtsa sulatti varpaat ja pystyin taas jatkamaan kuokkimista.
Ankeita ovat myös isäpuoli ja äiti, joita tyttö kutsuu Pahaksi ja Betiksi. Äiti ja etenkään isäpuoli eivät kohtele tyttöä hyvin. Elämä ei kuitenkaan ole kenellekään helppoa, jotenkin on vain tultava toimeen, yhdessä tai erikseen.
Betti haisteli minua ja tukisti. Paha tuli katsomaan, mitä tapahtuu, otti sitten minua niskasta ja veti minut tikapuita pitkin navetan ylisille. Hän painoi minut jalallaan olkiin ja jätti minut itkemään. Paha nauroi itsensä pihalle ja hymyilisi aamuun asti.
Kirja on pieni, mutta tarina suuri! Teoksessa on vain yksi vika, se loppuu liian pian!
Olen nyt lukenut kolme Finlandia-ehdokasta ja kaksi olen palauttanut kirjastoon keskeytettyinä. Tällä kokemuksella olisin ilman muuta antanut palkinnon Jääkannelle. Se olisi sen ansainnut, se jätti muistijäljen. Toivottavasti Hauru on jo kirjoittamassa uutta kirjaa.
Kirja ei ole helppo, mutta se on vaikuttava. Suosittelen.
P.S. Finlandia-palkinto on vuonna 1984 perustettu kirjallisuuspalkinto, jonka jakoi vuosittain Suomen Kirjasäätiö tunnustuksena ansiokkaan romaanin kirjoittajalle. Nykyään valinnan tekee yksi tuomari ennalta valituista kirjoista.
Kommentit
Lähetä kommentti