Lars Kepler: Peilimies, 8. osa - lyhyehkösti - dekkari

 

Pöly leijailee aution tien yllä. Pölypilvi kiitää peltojen ja aitausten ohi. Ikuisesti liikkuu tuuli maan päällä.

Lars Kepler: Peilimies, 549 s. - 8. osa Joona Linna -sarjaan - suom. ilm. 2020 - Spegelmannen 2020 - suomennos: Kari Koski ja Anu Heino - kannen kuva: Love Lannér - Tammi ******* kirjaston kirja

Keplerin kirjojen sisällöistä ei oikeastaan voi kirjoittaa mitään paljastamatta juonta. Niinpä ohessa vain lyhyesti.

16-vuotias tyttö on palaamassa koulusta kotiin, muttei ikinä saavu perille. Vuosia myöhemmin tyttö löytyy Tukholmasta - kuolleena. Joona Linna törmää tutkimuksissaan tähän keissiin ja onnistuu löytämään erään ihmisen, joka on tuolloin saattanut olla tytön kuoleman silminnäkijä. Ikävää on se, että henkilö on psyykkisesti erittäin sairas, eikä muista oikein mitään. Joona pohtii vaihtoehtoja muistin palauttamiseksi. Joitain ratkaisevia tietoja olisi välttämättä saatava, mutta millä keinoin?

Perhe on hotellissa viettämässä talvisia päiviä. He nauttivat olostaan, laskettelevat ja pilkkivät. Kasvohoito, uinti ja hieronta kuulostavat ihanilta. Sitten tapahtuu jotain kamalaa.

Pitkä ja lihaksikas Joona Linna on entinen sotilas, joka on toiminut armeijan erikoisjoukoissa ja pääsi siellä ollessaan huippukoulutukseen, jossa opetettiin lähitaistelua, aseiden käyttöä ja kaupunkisotaa. Linna on siis ollut pätevä jo ennen kuin päätyi keskusrikospoliisin komisarioksi.
Joonalla on aikuinen tytär ja nainenkin, mutta onko vielä kuviossa. Se selviää tarinasta. 

Peilimiehen aiheet ovat rankkoja; mielenterveys, psykiatrinen hoitolaitos, perheongelmat, nuorten naisten kontrollointi ja heidän kohtaamansa väkivalta. 

Kirjan tapahtumat etenevät pikajunan lailla ilman hengähdystaukoja. Mielenkiinto pysyy yllä ja jännitys tihentyy. Se että kirjassa on väkivaltaa, ei ole yllätys. Kepler-teoksissa on usein raakuutta. Mutta kuinka muistelisin, että edellisessä teoksessa "Lazarus" raakuutta oli enemmän. Oli tai ei, niin en suosittele Joona Linna -sarjaa herkille ihmisille. 

Kirja on taustoitettu ja kirjoitettu hyvin ja on siksi niin ahdistava. Suosiosta kertoo myös se, että kirjoja on myyty yli kaksitoista miljoonaa kappaletta maailmanlaajuiseti. Peilimiestä on käännetty 40 kielelle. 
Avun haastettelussa (11.11.2020) sanotaan etteivät he käytä kirjoissaan koskaan oikeita rikostapauksia, mutta lukevat sellaisia tutkimusmielessä. 
Tarinat ovat siis fiktiota. Mutta miksi raakuutta? Olemme valinneet kirjoittaa siten; emme halua rikosten näyttävän kauniilta tai tyylikkäiltä. Niiden on oltava todellisia. (...) Haluamme pelottaa lukijoita - ja itseämme, Alexander Ahndoril vastasi. (...) Kirjoitamme aiheista, jotka häiritsevät meitä.

Kuten kaikki kirjat, niin Peilimies jakaa mielipiteitä, mutta silmäilemistäni kommenteista valtaosa on ollut positiivisia. 
Olen lukenut parempia dekkareita, mutta olen lukenut myös paljon, paljon huonompia. Suurimmassa osassa Keplerin kirjoista on tiettyjä asioita, joista en oikein pidä. En voi niitä tässä luetella (spoilaus), mutta väkivalta on eräs pointti. Kirjailijat ovat sanoneet haluavansa ravistella lukijoita, mutta onko tämä tyyli se oikea. Lukijat voivat sen itse päättää, makuja on niin monenlaisia.
 
Pariskunta rakentaa mielellään teoksensa niin, että lopussa jätetään jotain auki ja siitä kerrotaan seuraavassa osassa. Niin tässäkin kirjassa. Jään odottamaan seuraavaa osaa, joka taitaa ilmestyä vasta parin vuoden kuluttua. Niin kauan yhden teoksen kirjoittaminen kuulema kestää. 

Tätäkin sarjaa olen suositellut lukemaan järjetyksessä, mutta Peilimies on mielestäni sellainen, että sen voi hätätilassa lukea itsenäisenä teoksena koska viitauksia edellisiin kirjoihin ja yksityiselämää on tällä kertaa vähemmän.


Säästän teiltä googlaamisen vaivan. Erään eläimen pääkallo eri suunnista kuvattuna. Kirjan lukeneet tietävät mikä eläin on kyseessä ja miten se liittyy tarinaan.
(Kuva: Riistainfo.fi)

Kirjailijoiden loppusanoista poimittua: Peilimies on romaani, jonka on tarkoitus olla viihdettä, mutta rikoskirjallisuus voi toimia myös keskustelun herättäjänä, meistä ihmisistä ja ajasta, jossa elämme.
Loppusanoissa on myös muutamia naisiin liittyviä järkyttäviä tilastotietoja. 

++++++++
Kirjailija Lars Kepler eli kirjailijat
Alexander Ahndoril, synt. 1967 Tukholma
Alexandra Coelho Ahndoril, synt. 1966 Helsingborg 

*********
Lars Keplerin nimellä ilmestyneet teokset:
Joona Linna-sarja:
Hypnotisoija 2010 -  Paganiini ja paholainen 2011 -  Tulitodistaja 2012 -  Nukkumatti 2013 -  Vainooja 2015  -  Kaniininmetsästäjä 2017 -  Lazarus 2018 - Peilimies 2020

Hypnotisoijasta on tehty myös elokuva (2012), jonka pääosassa on suomalainen Tobias Zilliacus.

Muita: 
Playground 2016 (yliluonnollinen trilleri)

Linkki edelliseen osaan Joona Linna -kirjaan, Lazarus:

Molemmat kirjailijat ovat julkaisseet teoksia myös erikseen, omilla nimillään. 

En malta olla laittamatta linkkiä Alexandra Coelho Ahndorilin hyvään kaunokirjalliseen esikoisteokseen: Tyko Brahen tähtitaivas, jonka suomennos on ilmestynyt 2007. Tästä kirjasta selviää myös pariskunnan käyttämän Kepler -kirjailijanimen taustaa. 

Apu-lehti 11.11.2020: Etunimi Lars puolestaan tulee Stieg Larssonin nimestä, ikäänkuin kunnianosoituksena. Joona Linna tulee Alexandran lempikirjailijalta Väinö Linnalta.


^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Pinterest
Twitter

Kommentit

  1. Itselleni edellisen Keplerin raakuudet olivat liikaa. Siispä tämä dekkari jää lukematta.
    Kirjailijapariskunnalla on kyllä juonikkaat ja koukuttavat tekstit ja henkilöhahmotkin toimivat hyvin. Joona Linna on erittäin hyvä päähenkilö.
    Hauska tietää, että Joona Linnan nimi tulee Väinö Linnalta.

    VastaaPoista
  2. En oikein ymmärrä minäkään miksi sitä raakuutta pitää olla niin paljon. Hyvin kyllä kirjoittavat, sitä ei voi kieltää.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti