Ji Seong - Ho: Pako, jonka piti olla mahdoton - tositarina

 

Olen kiitollinen herätessäni joka aamu. Olen kiitollinen jo pelkästään siitä, että voin elää Soulin auringon alla. Olen kiitollinen myös siitä, että olen voinut suorittaa opintoni ja tulla yhteiskunnan tasaveroikseksi jäseneksi.

Ji Seong - Ho: Pako, jonka piti olla mahdoton - kainalosauvojen varassa vapauteen Pohjois-Koreasta, 307 s. -  tositarina - suom. ilm. 2020 - My Impossible Escape from North Korea 2019 - korean kielestä suomentanut: Heli Kristiina Kasem -  kansi: Shutterstock ja Wikimedia Commons - Minerva Kustannus Oy *********arvostelukappale

Ji Seong - Ho (kirjoitustapa on sama kuin suomentajalla: korealaisten nimien romanisointimuoto: ensin sukunimi, sitten etunimi, jonka tavut on erotettu tavuviivalla) on syntynyt Hoeryǒngissa, Pohjois-Koreassa Kiinan vastaisella rajalla.
Asuinalueen nimi oli Sechon, mutta ihmiset kutsuivat sitä tavallisesti Hakphon hiilikaivokseksi. 

Alkusanojen jälkeen kirjailija alkaa kertoa kotiseudustaan, perheestään ja lapsuudestaan. Isoisä asui samalla asuinalueella ja pikkulapsena Seong - Ho kävi mielellään isoisänsä luona, koska siellä saattoi katsoa telkkaria ja syödä ruokia, joita ei normaalisti saanut. 
- Isoisän elinolosuhteet olivat harvinaisuus kylässämme. jossa suurin osa asukkaista kärsi kovasta elämästä ja puutteesta.  

Naapureina oli pakkosiirrettyjä ihmisiä eri puolilta maata, siis siirtolaisia ja sotavankeja. Pakkosiirron syyt olivat sota-ajan tapahtumissa. Sotavangit ja heidän jälkipolvensa eivät kuitenkaan saaneet asettua loppuelämäkseen Sechoniin, vaan heidät siirrettiin poliittiselle vankileirille.
Vangit joutuivat tekemään pakkotyötä vaikeissa olosuhteissa. Lisäksi väkivalta, raiskaukset ja teloitukset olivat arkipäivää. 

1990-luku oli Pohjois-Koreassa suuren nälänhädän aikaa, jolloin myös Seong-Hon ympäristöstä alkoi kuolla ihmisiä nälkään. Nälkä oli tuttu vieras myös Seong - Hon perheessä. Riskeistä huolimatta näpistäminen oli oikeastaan ainoa tapa selvitä hengissä. Julkisen teloituksen pelkokaan ei ollut esteenä. Varastetun tavaran tai ruuan määrällä ei ollut väliä, kuolemantuomion saattoi saada silti. 
- "Tänä aamuna kello 9.00 suoritetaan julkinen teloitus ampumalla. Odotamme kaikkien osallistuvan siihen."(...) "Kaikkien meidän pitää mennä katsomaan julkista teloitusta."
 
Eikä kuollessaan (eikä tietysti muutenkaan) saanut huudella tiettyä sanoja.
- Nälkäkuolemasta huolimatta meidän tuli kuolla "isänmaallisesti" kiitollisina isä ja poika Kimille, tälle maalle ja sosialistiselle järjestelmälle. 

Seong - Ho oli nuoresta iästään huolimatta varastellut jo yhtä sun toista; soijapapuja, niiden lehtiä, kiinankaalin juuria, maissinvarsia, kaalin versoja. Perhe keräsi myös lääkerohtoja, joilla saattoi ostaa vähän vehnäjauhoja tai riisiä. 

Läheisellä vankileirillä hiilikaivostoiminta jatkuu ja rahtijunat liikennöivät kahdesti päivässä. 
Vankileirillä nro 22 tuotettiin päivässä 1200 tonnia kivihiiltä, joka on aivan suunnaton määrä.

Niinpä kivihiiltä alettiin varastaa. Pojat ja miehet hyppäsivät liikkeessä olevien kivihiilirahtijunien kyytiin ja heittivät maahan painavia säkkejä, joita muut perheenjäsenet keräilivät. Toiminta nimittäin vaati vähintään kahden tai kolmen ihmisen yhteistyötä sillä kerralla piti varastaa 150-200 kiloa hiiltä. Jonkun täytyi olla lähestöllä vastaanottamassa omia säkkejä, sillä poimijat ottivat kenen säkkejä vain. Toiminta oli vaarallista, sillä sotilaat kiersivät vaunuissa aseet kädessään. Jos jäi kiinni, niin yleensä ensin piestiin ja sitten heitettiin liikkuvasta junasta ulos. Pelko tästäkään ei estänyt varkauksia.
Nälänhätä oli todella vakava, eikä ruokaa jaettu huhuista huolimatta. Mitä viranomaiset suosittelevat? 
- Syökää riisin juuria ja savea.
Luonnonsavi piti ensin laittaa veteen turpoamaan, sitten sitä vaivattiin ja paistettiin polttouunissa. Seong-Hon pikkusisaret kokeilivat kerran, mutta totesivat mieluummin kuolevansa nälkään kuin syövänsä maata.

Neljätoistavuotiaana Seong - Ho on taas liikkuvassa junassa varastamassa, kun hänelle käy huonosti. Se miten Seong-Ho tästä paranee on kyllä varsinainen selviytymistarina sekin, koska ei ole lääkkeitä, ei puudutusaineita eikä rahaa. 

Seong - Hon lapsuuden toive oli aina ollut saada syödä yksi kokonainen kana. Onnettomuuden jälkeen toive vaihtui. Uusi unelma oli saada apuvälineet ja pystyä kävelemään edes kolme askelta kahdella jalalla. Proteesin hankinta kaikkine menoineen olisi vaatinut tähtitieteellisen summan rahaa. Mistä sellaiset varat ottaisi kun ei ollut rahaa edes ruokaan. Seong - Hon isä teki puiset kainalosauvat ja niillä oli pärjättävä.

Aika kuluu, perheen olosuhteet paranevat, eikä heidän tarvinnut enää pelätä nälkäkuolemaa. Pohjoiskorealaisille aukesi myös tilaisuus nähdä eteläkorealaisia elokuvia ja draamasarjoja, joita kaupattiin salaa ja niitä katsoivat niin yläluokka kuin köyhätkin. 
-Miksi me emme voi elää noin? Miksi meidän pitää kokea sortoa ja alistamista? 

Niinpä ihmisiä alkoi loikata, myös oman lapsuudenperheen jäseniä. Seong - Ho tuumaa: 
- Haluan pois tästä maasta. Haluan asua vapaassa maassa. Haluan lähteä Etelä-Koreaan. 

Seong - Ho päättää lähteä tälle uhkarohkealle matkalle veljensä kanssa. Ensin pitäisi päästä Kiinaan, mutta sieltä ei pääse suoraan Etelä-Koreaan. 6000 kilometriä halki Kiinan, Myanmarin, Laosin ja Thaimaan. Vasta sitten pääsisi lennolle kohti Etelä-Koreaa. Matkan kokonaispituudeksi tulisi noin 10 000 kilometriä. 
Eteneminen ei ole ilmaista, vaan matka- ja välittäjäkustannuksista pitää selvitä itse. Kokonaiskustannukset olivat 10 miljoonaa wonia (n. 7000 euroa). Yksi hankalimmista osuuksista Seing-Holle olisi 6 000 kilometrin matka Thaimaahan omin voimin kävelysauvojen varassa. Selviäisikö edes siitä pätkästä hengissä.
Ji Seong - Ho ottaa riskin ja matkasta tulee totta totisesti värikäs ja rankka. 
Seong - Ho sanoo, että hänen elämänsä alkoi 26.heinäkuuta 2006, jolloin mies pääsi lentämään Etelä-Koreaan. 

Olen lukenut aika monta näitä pakotarinoita ja tarinat tuntuvat aina yhtä järkyttäviltä. Ji Seong - Ho kirjoittaa tarinansa eleettömästi. Hän ei mässäile vaikeuksillaan vaan kertoo tosiasiat. Parasta kirjassa oli pohjoiskorealaisen elämän kuvaus. Seong - Ho pääsi turvaan, mutta niin ei valitettavasti käynyt kaikille hänen läheisilleen. 

Elämä Pohjois-Koreassa ei alkuun ollut helppoa. Nykyisin Ji Seong - Ho johtaa ihmisoikeusjärjestöä ja auttaa Pohjois-Koreasta paenneita maanmiehiään uuden elämän alkuun. Seong - Ho on käynyt puhumassa Valkoisessa talossa ja keväällä 2020 mies valittiin yhtenä ensimmäisistä pohjoiskorealaisista loikkareista Etelä-Korean parlamenttiin.

Uusi unelma toteutui:
Yksi askel, toinen ja kolmas... Laskin mielessäni askelia, ja sitten silmäkulmani kostuivat uudelleen. Aina siitä asti kun menetin jalkani haaveenani oli ollut kävellä edes kolme askelta. Mutta nyt olin jo ottanut kolme askelta ja saatoin jatkaa matkaani siitä eteenpäin kohti tuntemattomia teitä. 

+++++++
Kirjailija, ihmisoikeusaktivisti, kansanedustaja ja entinen loikkari
Ji Seong - Ho, synt. 1982 Hoeryǒng, Pohjois-Korea

*********
Ilmestyneet teokset:
Pako, jonka piti olla mahdoton 2020

Muita Pohjois-Koreaan liittyviä kirjoja:

Heyonseo Lee: Seitsemän nimen tyttö - Pakoon Pohjois-Koreasta
http://kirjanpauloissa.blogspot.com/2016/12/hyeonseo-lee-seitseman-nimen-tytto.html

Anna Fifield: Loistava toveri - Kim Jong un
https://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/2019/12/anna-fifield-loistava-toveri-kim-jong.html

Mika Mäkeläinen: Kimlandia - Silminnäkijänä Pohjois-Korean kulisseissa.
https://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/2019/04/mika-makelainen-kimlandia.html

Mika Mäkeläinen ja Anna Fifield ovat molemmat vierailleet usein Pohjois-Koreassa. Tosin kirjan julkaisemisen jälkeen Mäkeläinen uumoili, ettei taida enää olla maahan asiaa.

D.B. John: Pohjois tähti (dekkari tietoelementein)

Michael Palin: Pohjois-Korean päiväkirja (perustuu muistiinpanoihin, jotka Palin kirjoitti tehdessään tv-dokumenttia)

Olen lukenut myös muita P-Korea-kirjoja, kuten mm.
Shin Dong-hyuk: Leiri 14: pako Pohjois-Koreasta
Bandi; Syytös - 7 kertomusta Pohjois-Koreasta
Eusun Kim: Pohjois-Korea - yhdeksän vuoden pakomatka helvetistä
Magnus Bärtås & Fredrik Ekman: Hirviöidenkin on kuoltava 
Masaiji Ishikawa: Pako helvetistä 

^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Pinterest
Twitter

Kommentit