Michael Palin: Pohjois-Korean päiväkirja - tieto, matkailu

Matalaa, resonoivaa värähtelyä, venytetty sointu, joka tuntuu tulevan kaikkialta ympäriltäni. Ääni on outo, eteerinen, synteettinen (...) Katson kelloa. Se on kuusi aamulla (...) Ääni on kaikkialla. Se ei ole erityisen kova, mutta se on aavemaisen läpitunkeva ja sitä on mahdotonta sivuuttaa.

Michael Palin: Pohjois-Korean päiväkirja, 171 s. - suom. ilm. 2020 - North Korea Journal 2019 - suomennos: Päivi Paju - kannen kuva: Miner The Red Dress - kirjailijan kuva: John Swannell - Minerva Kustannus Oy ******** kirjaston kirja

Michael Palin on innoissaan kun hänelle tarjotaan mahdollisuutta lähteä juontajaksi Chanel 5:llä esitettävään tv-sarjaan, joka kuvattaisiin Pohjois-Koreassa.
- Matkustusfilosofiani, mitä se nyt onkin, on sellainen, että mitä vaikeampi jonnekin on päästä,  sitä suuremman palkkion sinne pääsemisestä voi saada.
Vaikka maalla on negatiivinen kansainvälinen mielikuva, niin Palin on utelias, kiinnostunut ja haluaa tietää maasta lisää (kukapa ei). Matkan toteutuminen kuitenkin vie oman aikansa, mutta lopulta onnistuu.

Kirjan lopussa ohjaaja Neil Ferguson kertoo matkaa edeltävistä tapahtumista. Ohjaja lähtee tapaamaan pääyhteyshenkilöään Nick Bonneria, joka on järjestänyt matkoja Pohjois-Koreaan kahdenkymmenviiden vuoden ajan ja tuntee maan perusteellisesti.
Tuotantoyhtiö oli tehnyt kuvauskohdelistan, joka oli lähetetty Nickille, joka puolestaan oli lähettänyt sen eteenpäin. Käy ilmi että lista ei tule menemään läpi (kas kummaa). Neil kertoo miten ennakkotutkimuksen kinastelut jatkuvat ja miten vaikeata oli saada korealaiset ymmärtämään monia asioita, mm. miksi kuvauspaikalla täytyy olla kolme tuntia, kun normituristivierailu kestää vain kaksikymmentä minuuttia. Ohjaaja lähtee tapaamisista pessimistisenä, sillä mahdollisuudet kuvaamiselle olivat fifty-fifty.

Tästä tulisi täysin erilainen matka kuin kaikista muista tekemistäni matkoista.
Palin tietää, ettei maahan saa tuoda karttoja eikä opaskirjoja. Sanelukoneen ja kameran käyttökin hermostuttaa. Kirjailija päätyy tallentamaan kokemuksensa pieneen sinikantiseen kierrevihkoon.

Ryhmä lentää Pekingiin ja matkustaa siitä parilla junalla Pjongjangiin, jossa asettuvat asumaan Koryo-hotelliin, jossa on kaksi neljäkymmentäkerroksista tornia ja surkea aamiainen. Kahviakin saa vain yhden kupillisen.
Perillä Palinia ohjeistetaan tarkasti, mitä saa kysyä ja mitä kuvata. Muutamia tärkeimpiä asioita: ilman opasta ei saa kulkea koskaan, missään. Ei saa ottaa kontaktia tavallisiin kansalaisiin. Suurien johtajien kuvat pitää kuvata kokonaan ja vain edestäpäin. Patsaiden vieressä täytyy käyttäytyä asiallisesti, ei saa istua lähettyvillä oleville portaille, ei saa juosta, eikä kättä saa pitää takin tai housun taskussa.

Lukuisat ohjeet mielessään kuvausryhmä, brittiläinen opas Nick Bonner ja paikalliset oppaat vahteineen kiertävät kaksi viikkoa Pohjois-Koreaa eli Korean demokraattista kansantasavaltaa.
Mitä ryhmä saa nähdäkseen? No, ainakin patsaita, ensin Mansukukkulan kaksi 22 metristä korkeaa prossipatsasta: suuri johtaja Kim Il Sung ja rakas johtaja, kenraali Kim Jong Il. Tällaisia isoja patsaita ja tauluja ryhmä tulee näkemään useampia matkansa aikana.

Yksi upeimmista "patsaista", jonka ryhmä näkee on Jälleenyhdistymisen kaari, joka on tehty betonista ja pronssista. Se on 25 metriä korkea ja 61 metriä leveä. Kuva kannattaa googlata, löytyy nimellä Yhdistymisen riemukaari.

Lisäksi he tutustuvat Juche-torniin, joka nousee 170 metrin korkeuteen. Mansudae Art Studio on massiivinen valtionyritys, joka työllistää tuhansia taiteilijoita.
- Koska Pohjois-Koreassa ei ole kaupallisia mainoksia, kaikki luova energia on suunnattu hallinnon ylistämiseen. Propagandaan ei liity häpeän tunnetta.

Ryhmä pääsee myös mm. huvipuistoon, kouluun ja muutamiin ravintoloihin, mutta eivät välttämättä niihin, joihin olisivat halunneet.

Ja pääseehän Palin myös parturiin, jossa kirjailija huomaa ettei yksikään viidestätoista hiustyylistä muistuta nykyisen johtajan pottakampausta. Kirjailija päätyy päähierontaan. (Mika Mäkeläisen kirjassa on hauska luku parturikäynnistä kuvineen.)

Mahtaako kuvausryhmä ja Palin olla tyytyväisiä kuvausmatkaansa? Vastaus on kyllä ja ei.
- Matka on ollut kaikesta huolimatta silmiä avaava kokemus, tilaisuus nähdä otsikoiden taakse ja kokea tämä salaperäinen maa tavalla, jolla vain harvat länsimaalaiset saavat ne kokea.

Aloitan sanomalla sen, mikä eniten ja heti ärstytti tässä kirjassa, ja se on kansi. Ymmärrän, että kirja tehtiin ohjeistuotteena kun Palin oli filmiryhmän kanssa kuvaamassa matka-aiheista sarjaa, mutta silti. Onko pakko läväyttää omat kasvot ja nimi noin isolla! Tämän pitäisi olla kirja Pohjois-Koreasta ei Michael Palinista.

Lukuunottamatta johdantoa ja lopussa olevaa ohjaajan lukua, niin kirjassa on neljätoista lukua, joissa kirjailija kertoo missä he kävivät, mitä näkivät, mitä tapahtui. Mitään syvällisiä tai kovin yksityiskohtaisia tietoja kirjassa ei ole. Monia kiinnostavia aiheita puuttui, kuten kulttuuri, kansalaiset ja heihin liittyvät asiat: liikenne, asuminen, työ, harrastukset, ruoka jne. Palinia oli varoitettu ottamasta kontaktia tavallisiin ihmisiin. Näin ainoat kontaktit ovat oppaita, joilta kirjailija yrittää muutamaan otteeseen varovasti tivata joitain asioita, tarkennuksia, yksityiskohtia - tuloksetta. Ja tokihan Palin ymmärsi, että monet kuvauskohteet oli lavastettu heitä varten.
Teksti on helppolukuista ja sitä täydentää noin viisikymmentä valokuvaa, joissa yli kahdessakymmenessä (laskin) valitettavasti Palin itse patsastelee mukana. Mieluummin olisin ihaillut kuvia ilman kirjailijan naamaa.
Kokonaisuutena tämä oli aika vaatimaton kurkistus Pohjois-Koreaan. Nopea- ja helppolukuinen.

Ehkä ajattelisin päiväkirjasta hieman lempeämmin, jollen olisi lukenut kahta paljon parempaa ja monipuolisempaa Pohjois-Koreasta kertovaa tietokirjaa. Toinen on Anna Fifieldin Loistava toveri -Kim Jong Un
https://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/2019/12/anna-fifield-loistava-toveri-kim-jong.html

ja toinen Mika Mäkeläisen Kimlandia, Silminnäkijänä Pohjois-Korean kuliseissa (sisältää valokuvia).
Suosittelen lukemaan Mäkeläisen kirjan, jos haluaa tututua maan asioihin monipuolisemmin.  Mäkeläinen on onnistunut pääsemään moneen kiinnostavaan paikkaan.
https://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/2019/04/mika-makelainen-kimlandia.html

P.S. Mystinen musiikki, jonka Palin kuulee heti ensimmäisenä aamuna on isänmaallinen hymni "Missä olet, rakas kenraali", se muistuttaa suuresta johtajasta Kim Il Sungista.

P.P.S. Matkasta tehtiin kaksiosainen dokumentti, joka on esitetty Suomessakin.
(En ole tainnut nähdä, ei ole ainakaan mitään mielikuvaa. )

+++++++++
Kirjailija, koomikko, näyttelijä
Sir Michael Palin, synt. 1943 Sheffield, Britannia, on Monty Python -ryhmän jäsen, mutta tehnyt myös BBC:lle matkailudokumenttisarjoja. Palinin mukaan (kuten muidenkin Monty Python jäsenten)  on nimetty asteroidi 9621 Michaelpalin. Palin on saanut ritarin arvon.
(Lähde: Wikipedia)

*********
Suomennetut teokset:
Pohjois-Korean päiväkirja 2020

Palin on julkaissut myös useita suomentamattomia teoksia: matkakertomuksia, romaaneja ja päiväkirjoja.
..............
Jos Pohjois-Koreaan liittyvät kirjat kiinnostavat, niin itse olen lukenut mm. nämä, joissa maata ja sen asioita käsitellään eri kanteilta.

Kenji Fujimoto: Diktaattorin keittiömestari   
Barbara Demick: Suljettu maa, Elämää Pohjois-Koreassa   
Paul Fischer: Rakastettu johtaja ylpeänä esittää. Tositarina Pohjois-Koreasta ja kahdesta siepatusta elokuvatähdestä   
Blaine Harden: Leiri 14, Pako Pohjois-Koreasta
Bandi: Syytös. 7 kertomusta Pohjois-Koreasta
Eunsun Kim: Pohjois-Korea - yhdeksän vuoden pakomatka helvetistä
Masaji Ishikawa: Pako helvetistä, Kohtalona Pohjois-Korea
Heyonseo Lee: Seitsemän nimen tyttö - Pakoon Pohjois-Koreasta
DB John: Pohjoisen tähti (dekkari, jossa myös P-Korea-tietoutta);
https://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/2020/03/d-b-john-pohjoisen-tahti-dekkari-kauno.html

Netistä löytyy lisää.

^^^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Pinterest
Twitter