Mika Mäkeläinen: Kimlandia - Silminnäkijänä Pohjois-Korean kulisseissa -tieto -tositarina

Juttumatka Nanpingin rajakylään päättyy poliisiasemalle, koska Kiina ei halua kenenkään kertovan rajaseudun raaoista rikoksista, ihmiskaupasta eikä muistakaan ongelmista.

Kimlandia - Silminnäkijänä Pohjois-Korean kulisseissa, 332 s. - sisältää valokuvia
- ilm. 2019 - kansi: Jussi Karjalainen - kannen kuva: Mika Mäkeläinen - Atena
- kirjaston kirja

Pohjoiskorealaiset tietävät yhä enemmän muusta maailmasta, mutta joutuvat yhä elämään maailman suurimmassa avovankilassa - Kimlandiassa, jota vartioidaan mannertenvälisillä ohjuksilla.

Tehdessäni kirjasta muistiinpanoja ajattelin aluksi, että tästä on helppoa kirjoittaa. Helppoa siksi, että tekstissä on niin paljon esiin otettavia kohtia. Miten kävi, siitä kerron lopussa. 

Esipuheessaan Mäkeläinen kertoo taustaa kirjan synnylle.
- Aina kun olen tehnyt uutisjuttuja Pohjois-Koreasta, olen saanut erityisesti sosiaalisen median kautta valtavasti kysymyksiä maasta. 
Kirja perustuu juttumatkoihin Pohjois-Koreassa sekä maan rajojen takana Kiinassa, Etelä-Koreassa ja vähän muuallakin. Teoksessa keskitytään kolmeen uudehkoon ilmiöön: markkinatalouden vakiintumiseen, ulkomaisen viihteen ja tiedon leviämiseen Pohjois-Koreaan sekä poliisivaltiokehitykseen. Vaikka aiheet saattavat kuulostaa vaikeilta, niin teksti ei sitä ole, päinvastoin.
Lisäksi kirja kertoo myös ulkomaantoimittajan työstä.

Tumejoelle, Kiinan ja Pohjois-Korean väliselle rajalle, on vain puoli kilometriä, mutta emme selviydy sinne asti. Seuraa tarkastus. Mäkeläinen on välttämättä halunnut mennä tähän rajakylään, sillä sinne nälkäiset pohjoiskorealaiset sotilaat ja rajavartijat tekevät ryöstöretkiään, mm. maatilojen ruokavarastoihin. Jos varkaat jäävät kiinni, niin silloin he surmaavat kiinalaisia siviileitä.

- Haluamme päästä kuvaamaan kylää, mutta viranomaiset eivät päästä meitä sinne.
Lopulta lupa kuitenkin heltiää, mutta mukaan tulee poliisin, sotilaiden ja kommunistisen puolueen virkamiehiä. Mitään ei saisi kuvata, ei viranomaisia, ei Pohjois-Korean suuntaan, eikä ketään saa jututtaa ilman lupaa. Mitä saa kuvata: katuvaloja, maissikasoja, hiilikekoja, puupinoja. Ja ihme kyllä, kauppaa, muttei sen kauppiasta. Ryhmä yrittää haastatella kylän vanhuksia, mutta heitä kehotetaan olemaan vaiti. Niinpä yhtään haastattelua ei saada. Kuvausmatka rajakylään osoittautui haastavaksi.
Sinnikkyys kuitenkin palkitaan ja ryhmä löytää paikan, josta pääsee kuvaamaan raja-aluetta ja

Mäkeläinen ehti tekemään stand upin rajan pinnassa,Tumenissa, ennen viranomaisten tuloa.
Kuva: Mika Mäkeläisen kotialbumi

Ylemmässä kuvassa kerrostalo Namyangin kaupungissa, jossa vesi haetaan ulkoa kaivosta.

Alemmassa kuvassa rajavartija katsoo kohti Pohjois-Koreaa, koska tehtävänä on estää pohjoiskorealaisten rajanylitys.

Ja tuleehan se viisumikin aikanaan ja Mäkeläinen pääsee tutustumaan Pohjois-Koreaan. Tosin ei yksin, vaan alati on seuraa:

Pjongjang - puoluekokous. Mäkeläinen on turvassa kahden valvojan välissä.
Kuva: Mika Mäkeläisen kotialbumi.

Miten saada jutut tehdyiksi kun ei saa kuvata oikein mitään, ei haastatella ketään eikä oikein kertoakaan mistään. Salakuvatako? Siinäkin on riskinsä, sillä viranomaiset saattava haluta katsoa kuvamateriaalin tai jopa takavarikoida muistikortin. Haasteellista - eikö totta.

Valvojiltaan Mäkeläinen kuulee kaikenlaista, mm. pohjoiskorealaisten miesten kolmesta nykyaddiktiosta: kännykän käytöstä, tupakoinnista ja juomisesta. Kaikki ovat kuulemma varsin halpoja huvituksia. 
Paikallinen känni tulisi edulliseksi, sillä esim. pullo perinteistä 20-prosenttista soju-riisiviinaa maksaa halvimmillaan 50 senttiä. Tai miltä tuntuisi omistaa kännykkä, jota ei voi käyttää ulkomaanpuheluihin. Ja jos haluat luuriisi jonkun sovelluksen, niin pitää käydä viestintäministeriön toimipisteessä.

Mielestäni paikallinen matkustelukin on aika edullista, sillä kertalippu metroon tai bussiin maksaa viisi wonia eli 0.0006 euroa, joka tarkoittaa, että eurolla voisi matkustaa joka päivä neljän ja puolen vuoden ajan. Edullista on, mutta täytyy ottaa huomioon paikallinen palkkataso. Vuonna 2017 korkea-arvoinen virkamies paljasti, että pohjoiskorealaisten tyypillinen, keskiverto kuukausipalkka osuu välille 2000 - 3000 wonia, mikä vastaa vain noin 0.20 - 0.30 euroa.

Ylempi kuva: bussikyydin odottajia Pjongjangissa. Kysyntä ylittää tarjonnat lippujen edullisuuden takia.

Alakuva: Pohjois-Korean korkeimman eliitin autoja, jotka tunnistaa 7-27 -alkuisesta rekisterinumerosta.
(Korean sota päättyi 27.7.1953)

Entäs mitä valvojat kertovat vankileireistä? Niitä tosin ei kuulemma ole. Kaikkea se läntinen propaganda keksiikin. Entäs paljonko maassa on homoja? Valvojat ovat pudota tuoleiltaan ja vilkaisevat ympärilleen - ei kai kukaan muu kuullut. Eihän Pohjois-Koreassa tietenkään ole yhtään homoa, he saavat kakistetuksi. Tiesivät kuitenkin heti, mistä puhuttiin.

Mäkeläinen oli päättänyt kokeilla paikallista parturia ja oli sitä varten kasvattanut hiuksiaan. Pohjois-Koreassa kun ei suvaita miehillä pitkiä hiuksia eikä partaa tai viiksiä, värjäämisestä puhumattakaan.

Parturin eteisessä on suuri kuvataulu, jossa on 15 erilaista (hm) hiusmallia. Mäkeläinen saisi valita niistä minkä tahansa. Mies päätyy oikean ylänurkan malliin, joka on nimetty "nuorekashenkiseksi".

Noh, mikä malli Mikalla on? Katso tarkkaan. Onko se se valittu oikea yläkulma? Paljastan myöhemmin...
Kuva: Mika Mäkeläisen kotialbumi

Paitsi yksityiskohtia, niin kirjassa paneudutaan myös vakavampiin aiheisiin. Puolue määrää ihmisten ajankäytöstä ja kohtalosta, mutta kasvava korruptio murentaa kuria. Kaikkien ihmisten elämää valvotaan ja ohjataan puolueen oikkujen tahdissa. Ihmisille määrätään töitä oman työn oheen. Esim. kerrostaloissa ei ole huoltoyhtiöitä, vaan asukkaat hoitavat kaiken itse. Tai miltä tuntuisi jos joku tulisi ilmoittamatta kotiisi ja haluaisi tutkia keittiösi ja kylpyhuoneesi siisteyden. Eikä Suuren Johtajan kuvan kehyksissä saa missään tapauksessa olla pölyä.

Korttelikomitean johtajat, poliisien edustajat sekä muut viranomaiset voivat olla lahjottavissa eli rahalla saa etuoikeuksia. Rahalla voi myös ostaa itsensä vapaaksi talkoovelvotteista.
Luokkajako eli songbun on voimassa. Se on kastijärjestelmä, jossa yksilön asema periytyy suoraan vanhempien luokka-asemasta. 1960-luvun lopussa luokkia oli yhteensä 51. Nykyään luokka-asemasta tietävät maan hallinnossa vain ne, jotka jakavat joitakin etuuksia tai velvollisuuksia valtion puolesta.

Sääntöjen noudattamista valvotaan, mutta rikosten käsittely kuuluu poliisille ja turvallisuuspoliisille. Ankarimmat rangaistukset saa poliittisista rikoksista. Turvallisuuspoliisi on Pohjois-Koreassa valtava organisaatio, jossa arvellaan olevan 250 000 - 300 000 "urkkijaa". Myös oikeuslaitosta pidetään korruptoituneena, joten oikeuden päätöksiin voi vaikuttaa lahjonnalla. Kidutus- ja kuolemanrangaistukset ovat voimassa. Vaikka Mäkeläisen valvojat kielsivät vankileirien olemassaolon, niin onhan niitä, todistetusti. On arvioitu, että erilaisilla vankileireillä on 150 000 - 200 000 ihmistä.

Pohjois-Koreaa ei voi ajatella ilman ydinaseita, siispä pari sanaa siitäkin. Pommin sanotaan olevan Kim Jong Unin paras henkivakuutus. Mäkeläinen on nähnyt sotilasparaatissa eri aselajien varustusta. Loppuhuipennuksena Kim Il Sungin aukion läpi jyrisi laveteilla järeitä ballistisia ohjuksia, joita Mäkeläinen pääsi näkemään lähietäisyydeltä. Aitoja tai malleja, ne näyttivät aidoilta ja tuntuivat pelottavilta.
Eräs ulkoministeriön virkamies on humalapäissään sanonut: "Ydinaseet ovat diktaattorille paras pitkän iän tae, koska ydinasevallalle ei uhittele kukaan." Paitsi ydinaseita, Pohjois-Korealla lienee myös huomattavat varastot kemiallisia ja biologisia aseita sekä lyhyen kantaman ohjuksia.

Mika Mäkeläinen on ainoana suomalaisena nähnyt Kim Jong Unin livenä neljä kertaa. Kuten kuvatekstissäkin sanotaan: tämän lähemmäksi Pohjois-Korean johtajaa en ole päässyt. 

Kim Jong Un eli Suuri Seuraaja ja Loistava Toveri (synt. 1984) on ollut vallassa joulukuusta  2011. Eräänä vallan merkkinä on karvalakki, jota Pohjois-Koreassa saa käyttää vain maan johtaja. (Tieto on minulle uusi ja löysin sen Wikipediasta, kuten sairaudet ja pituuden & painon.)  Miehen sanotaan olevan diabeetikko ja kärsivän unettomuudesta, vainoharhoista liittyen omaan turvallisuuteen sekä verenpainetaudista. Ei ihme, sillä pituutta on 170 cm ja painoa 130 kg.
Miehellä on monta titteliä, joista eräs on marsalkka  - v. 2012 nimitytti itsensä. Uusin titteli on saatu huhtikuussa 2019 - kaikkien korealaisten korkein edustaja.
Kim Jong Unin värikäs ja yltäkylläinen elämä itsessään on kirjan mittainen. Esimerkiksi tällaisen olen itse lukenut: Paul Fischer: Rakastettu johtaja ylpeänä esittää.

Kirja jakautuu seitsemään lukuun, jotka sisältävät myös mielenkiintoisia valokuvia.
Kirjaa varten Mäkeläinen on haastatellut Pohjois-Koreasta paenneita pakolaisia ja muita henkilöitä, joilla on ollut maasta kokemuksia. Myös asiantuntija-apua on ollut saatavilla. Kirjan lopussa on kunnioitettavat 24 sivua viitteitä sekä  27-sivuinen lähdeluettelo.
Kirja on kirjoitetttu reportaasinomaisesti ja helppolukuisesti, jumiutumatta politiikkaan, ydinaseisiin, markkinatalouteen yms. vaan jokapäiväiset asiatkin otetaan esille, joskus jopa humoristisesti.

Näin kävi: kirjan luettuani oivalsin, että muistiinpanojani on aivan liikaa, täytyi karsia. Silti kirjoituksestani tuli pitkähkö, mutta tämä on vain pisara meressä, sillä Kimlandia sisältää niin paljon mielenkiintoisia asioita ja yksityiskohtia. Tämä opus täytyy lukea ihan itse. Mäkeläisellä on taito kirjoittaa asioista mielenkiintoisesti, kaikista asioista, ei vain hauskoista.
Olen myyty. Tälle kirjalle oli tilauksensa. Lukekaa ihmiset, lukekaa, etenkin jos Pohjois-Korean nykytilanne kiinnostaa. Tai vaikkei kiinnostaisikaan, niin kirjaa lukee kuin parastakin jännäriä. Kiitos Mika Mäkeläinen, että kirjoitit tämän! Vahva suositus!

Edit: Tietokirja.fi -tapahtumassa 30.8.2019 Kimlandia valittiin parhaaksi tietokirjaksi. Onnea!

Ex-johtajan Kim Jong Ilin kerrotaan sanoneen:
Meidän on verhouduttava tiheään sumuun, jotta vihollisemme eivät opi tietämään meistä mitään. 

Valokuvat: Kaikki valokuvat on julkaistu kirjailijan luvalla. Kuvat Mäkeläisestä ovat hänen kotialbumistaan ja muut Kimlandia-kirjasta.

P.S. Bloggaamieni kirjojen taustarekvisiitta liittyy (ainakin osoittain) melkein aina jotenkin kirjaan: kanteen tai sisältöön. Normisti en kerro miten, mutta tällä kertaa kuvan orkidea on tietoinen valinta. Pohjoiskorealaisessa Kimilsungia-kukkanäyttelyssä kun on eniten kahta lajiketta: kimilsungia ja kimjongilia. Kimilsungia on violetinvärinen orkidealajike ja kimjongilia on punainen begonialajike.
Pohjois-Korean lipussa on tähti, siksi kuvassakin on niitä.

P. P. S. Ai niin, palataan Mäkeläisen hiuksiin. Parturi päättikin kesken leikkausta vaihtaa malliin, joka on mallitaulun keskellä. Se on suosituin malli nimeltää "kunnialaukaus". Huomasitteko?
Toki naisillekin on omat hiusmallirajoitteensa, joista kerrotaan kirjassa tarkemmin.

P.P.P.S. Ruuasta puhutaan edelleen ja valtio jakaa ruokaa, muttei suinkaan kaikille eikä tarpeeksi. Ketkä sitten saavat eniten ruokaa? Sotilaat? Virkamiehet? Ei, ei, vaan huippu-urheilijat.

++++++++
Pari sanaa kirjailijasta:
Mika Mäkeläinen, synt. 1965. Tietokirjailija, ulkomaantoimittaja ja Yleisradion kirjeenvaihtajana Washingtonissa ja viimeksi Aasiassa, asemapaikkana Peking. Koulutukseltaan Mäkeläinen on teologian maisteri. Lisäksi hän on ainoa suomalainen, joka on nähnyt Kim Jong Unin peräti neljä kertaa livenä.
Entä tiesitkö tämän: Mäkeläinen on yksi maailman tunnetuimpia DX-kuuntelijoita eli kaukaisten radioasemien bongaajia ja ylläpitää dxing.info-verkkosivustoa.

**********
Ilmestyneet teokset:
Kirkkojen maailmanneuvoston kehitysnäkemys 1968 - 1983, 1993 -  Radion rajaton maailma: opas kansainväliseen radiokuunteluun 1997 -  Villi Länsi - kirjeenvaihtajan kanssa pitkin ja poikin Amerikkaa 2010 - Ideasta innovaatioksi: luovuus yhteiskäyttöön (yhdessä Jim Solatien kanssa) 2013 - Kimlandia 2019