Leïla Slimani: Kannan tulta mukanani 3/3


Kun seisoin käytävässä, hän laski käden olalleni ja lisäsi empien:" Puhuitte äsken Proustista. Jos saan antaa yhden neuvon: koettakaa löytää oma madeleine-leivoksenne."
(Ote prologin lopusta.)

Leïla Slimani: Kannan tulta mukanani, 387 s. - 3/3. Toisten maa - suom. ilm. 2026 - kansi: Martti Ruokonen - J'emporterai le feu 2025 - suomennos: Lotta Toivanen - WSOY

Sisältökuvaus kustantajan sivuilta:
"Marokkolais-ranskalaiset siskokset Mia ja Inès elävät lapsuuttaan 1980-luvun Rabatissa. Isoäidin, äidin ja tädin tavoin he patriarkaalisen yhteiskunnan kahleissa varttuessaan janoavat vapautta ja omannäköistä elämää. Opiskelu Pariisissa tarjoaa siskoksille uusia mahdollisuuksia mutta myös juurettomuutta, koti-ikävää ja toiseuttavaa yksinäisyyttä. Mian ja Inèksen on etsittävä Ranskassa paikkaansa ennakkoluulojen, kolonialismin perinnön ja rasismin keskellä – ja opittava vaalimaan sisällään kytevää tulta."

Romaani päättää Belhajin suvun tarinan, joka alkaa vuonna 1944 Elsasissaa, jossa Mathilde tapaa Eminen (Toisten maa). Toisessa osasssa Katsokaa kun tanssin kerrotaan pääosin yllämainittujen henkilöiden lasten, Aïchan ja Selimin, aikuisvuosista ja elämästä 1960 - ja 1970 -luvuilla. 
Viimeinen osa sijoittuu ensin 1980-luvun Rabatiin ja sitten Pariisiin ja loppuu vuoteen 2002 (ja yksi luku v. 2021) Päähenkilöinä ovat Aïchan ja hänen miehensä tyttäret Inès ja Mia, josta kerrotaan kirjassa enemmän.

Sisarukset ovat kovin erilaisia. Kun Inès oli tuotu sairaalasta kotiin, oli isosisko sanonut siskoaan iljettäväksi hirviöksi eikä edes halunnut koskea vauvaa. Inho pikkusiskoa kohtaan ei laannu ja Mia on joskus jopa halunnut tappaa kuusi vuotta nuoremman sisaruksensa.

Mia on ahkera ja älykäs tyttö, joka haluaa tulla kirjailijaksi. Mia om pitkä ja häntä olisi voinut takaapäin luulla pojaksi - joka Mia haluaisi ollakin. Mia viihtyy poikien kanssa, leikkii ja pelaa jalkapalloa heidän kanssaan. Vartuttuaan Mia halveksii naisia. Niinpä tyttö on hukassa seksuaalisuutensa vuoksi. 
Myöhemmin Mia keskustelee mielellään politiikasta ja kirjallaisuudesta.

Inès on kaunis, kultakutrinen, kiltti ja sopuisa leikkitoveri. Tyttö pitää piirtämisestä ja käy tanssitunneilla. Varttuneempana Inès haluaa seurustella ja pukeutua kauniisti. Muut oppilaat pukeutuvat revittyihin farkkuihin ja maalaavat huulensa mustaksi, mutta Inès pukeutuu kuin 1950-luvun sihteerit. Tyttö ottaa oppia Selmä-tädistä, tämän naisellisuudesta ja aistillisuudesta.

Molemmat sisarukset kulkevat omia teitään, mutta kummallakin on sama toive: päästä pois Marokosta. Se toive totetutuu ja sisarukset muuttavat Pariisiin, jossa tuntevat joskus koti-ikävää ja ulkopuolisuutta. 
Kirjassa kerrotaan myös muista 
Belhajin suvun henkilöistä. 

Tässä osassa pidän eniten perheen sisarusten tarinoista. Millaista on elää nuorina naisina rajoituksia täynnä olevassa Marokossa ja sitten juurettomana Pariisissa. 

Romaanissa avataan myös Marokon poliittista tilannetta ja yhteiskuntaa, joista en nyt kerro tässä arviossa.

Pidän eniten sarjan ensimmäisestä osasta, jossa Mathilde koittaa sopeutua marokkolaiseen elämäntapaan. Myös toinen osa on mukaansatempaava. Jostain syystä kolmas osa ei yhtä hyvin vetänyt imuunsa. Henkilöiden tarinat ovat kiinnostavia, mutta toisinaan en olisi jaksanut syveentyä Marokon politiikkaan. 

Alun henkilöluettelosta annan plussaa, sillä luin kakkososan kolme vuotta sitten, enkä enää oikein muistanut kuka kukin on. Henkilöhahmot on rakennettu mukavan erilaisiksi. 

Trilogia pohjautuu löyhästi Slimanin suvun naisten kokemuksiin. Sisarukset Mia ja Inès ovat Slimanin omaa sukupolvea, minkä sanotaan tuovan romaaniin vahvan henkilökohtaisen sävyn.

Vaikka en viehättynytkään päätösosasta yhtä paljon kuin edellisistä, niin trilogia on hyvä ja avaa mainiosti Marokon yhteiskuntaa ja historiaa sekä myös juurettomana elämistä Pariisissa.

Suosittelen lukemaan järjestyksessä, sillä trilogia on myös sukutarina, jossa käydään läpi kolmen eri sukupolven kokemuksia ja elämää.

Olen lukenut myös Kehtolaulun ja 
Adélen, jotka molemmat ovat tyystin erilaisia kuin mitä trilogia on ja toisenlaisia myös keskenään. Jos nämä kirjailijan muut teokset kiinnostavat, niin kannattaa avata linkit ja lukea lisää. 
Jään mielenkiinnolla odottamaan millaista tekstiä on seuraavaksi tulossa!

Romaanista löytyy myös e- ja äänikirjaversiot, kesto 11t 52 min, lukija Krista Putkonen-Örn.

Meillä oli isän kanssa leikki: piti sanoa, oliko jokin tietty maa, meri tai vuori mies vai nainen. Marokko? Viiksekäs mies. Ranska? Tupakoiva nainen. Atlantti, mies, Välimeri, nainen. 

+++++++
Ranskalais-marokkolainen kirjailija, toimittaja
Leïla Slimani, synt. 1981 Rabatissa. Muutti 17-vuotiaana opiskelemaan Pariisiin, jonne jäi asumaan.

Vuonna 2015 Slimanin esikoisromaanille Adéle (Dans le jardin de l'ogre) myönnettiin Marokon suurin kirjallisuuspalkinto La Mamounia. Slimani oli ensimmäinen nainen, jolle ko. palkinto annettiin.
Kehtolaulu puolestaan on voittanut Ranskan arvostetuimman Goncourt-kirjallisuuspalkinnon v. 2016.

*******
Suomennetut teokset:
Kehtolaulu 2018 - Adéle  2019 - Toisten maa osa 1/3 2021 - Katsokaa kun tanssimme 2/3 2023 - Kannan tulta mukanani 3/3 2026

Linkit  edellisiin teoksiin:




Kommentit