Mathilde halusi pienen uima-altaansa, hän halusi sen korvikkeeksi uhrauksista, yksinäisyydestä, menetetystä nuoruudesta. Ei yli neljänkymmenen vuoden iässä tarvinnut enää todistaa kenellekään mitään.
Tarina kertoo pääosin Aïchan ja Selimin aikuisvuosista ja elämästä 1960 - ja 1970 -luvuilla. Heidän keski-ikäistyneet vanhempansa, Amine ja Mathilde, ovat päässeet elämässään eteenpäin, mutta onko elo silti ihanaa? Samaan aikaan Marokko maana etsii itseään.
Elsassissa, syksyllä 1944, parikymppinen Mathilde oli tavannut kahdeksan vuotta vanhemman Aminen, jonka oppaana ja suojelijana oli toiminut. Aminen rykmentti oli jäänyt Mathilden kotikylään odottamaan lähtökäskyä itärintamalle. Siitä kaikki oli alkanut ja raskaana oleva Mathilde saapuu Rabatiin 1946.
Pariskunta oli asettunut asumaan Aminen isän ostamaan vaatimattomaan hökkeliin ja yhteiselo alkoi.
Vuosien kuluessa maatila oli alkanut kukoistaa, Amine on komistunut, liikaakin, sillä naisia riittää. Amine on uurastuksellaan päässyt kohoamaan eliittiin. Helppoa elämää, mutta vauraus ja menestys pelottaa.
- Aminea pidettiin seudulla ankarana, itsepäisenä ja kiivasluotoisena isäntänä, mutta hänen rehellisyyttään ja oikeustajuaan ei kyseenalaistettu koskaan.
Mathilde on lihonut, katkeroitunut ja yksinäinen, vaikka sattumalta alkanut parantajan työ tuo väkeä vaivoineen Mathikden luo. Avioelämä on lässähtänyt eikä enää kukoista niin kuin ihan alussa.
Samalla maassa on ollut verisiä mellakoita ja kuningas Hassan II on yritetty syöstä vallasta. Kenen maa oikein on? Ei tunnu olevan marokkolaisten, koska Ranska vaikuttaa olevan yhä kolonialistisena päällepäsmärinä. Marokko on kuitenkin saanut itsenäisyyden vuonna 1956.
Perheen lapsista tytär oli aina ollut älykäs, joten nyt Aïcha opiskelee Strasbourgin lääketieteellisessä ja Selim käy lyseota. Selimistä ei tulisi maanviljelijää, eikä opiskelukaan kiinnosta. Maan varakkaat nuoret suuntaavat ulkomaille opiskelemaan ja töihin. Euroopasta puolestaan tulee hippejä viettämään huumeiden tuomaa turruttavaa elämää vapaine seksiajatuksineen. Heidän joukkoonsa suuntaa myös Selim haaveenaan muuttaa Kaliforniaan. Aika kuluu usein usvassa hasista poltellen ja viinaa juoden, mutta Selimiä hävettää eläminen hippien parissa. Mathide on huolissaan poikansa katoamisesta ja siitä, että tämä oli varastanut äidiltään rahaa.
Matilde on vuosia toivonut uima-allasta ikään kuin korvauksena kaikesta tekemästään työstä. Vihdoin Amine suostuu ja rakennuttaa vaimolleen altaan, joka on samalla merkki vauraudesta. Kun uima-allas on valmis, Amine ja Mathilde järjestävät rotareille vastaaanoton rotaryklubin uusille ystäville.
- Kutsuvieraat antoivat kehuja. Naisten mielestä puutarha oli nyt "hurmaava, kerrassaan hurmaava". Miehet ihailivat allasta ja taputtivat Aminea selkään:" Niin sitä pitää, Belhaj!"
- Kutsuvieraat antoivat kehuja. Naisten mielestä puutarha oli nyt "hurmaava, kerrassaan hurmaava". Miehet ihailivat allasta ja taputtivat Aminea selkään:" Niin sitä pitää, Belhaj!"
Voisiko allas tuoda myös Aïchan kotiin.
Romaanissa kerrotaan hieman myös Aminen kauniista ja seksuaalisesti aktiivisesta Selma-siskosta sekä Aminen Omar-veljestä, joka työskentelee nykyään valtiollisessa poliisissa tehtävänään etsiä kuningas Hassan II:n vihollisia.
Tietysti mukana on muitakin sukulaisia ja ystäviä, joista ei nyt tässä enempää.
Tietysti mukana on muitakin sukulaisia ja ystäviä, joista ei nyt tässä enempää.
Taidokkaasti kirjoitettu tämäkin osa. Hienosti kuvattu naisten asemaa, mm. Matilden kohdalla. Mathilde oli maahan saavuttuaan opiskellut arabiaa ja berberiä, jotta kykenisi sopeutumaan uuteen kotimaahansa. Kielitaidosta onkin hyötyä kun Matilde oli perustanut sairastuvan lähistön asukkaille.
Naisen sopeutumista kahteen maahan kuvataan myös tyttären kohdalla. Millaista Aïchalla oli ollut opiskelutovereidensa kanssa? Juutalainen David oli esitellyt tovereitaan, jotka opiskelivat filosofiaa, teatteria, taloustiedettä. Aïcha oli porukassa hieman kummajainen, nuori nainen kolmannesta maailmasta, maatilan tyttö, joka oli ponnistanut vaatimattomista lähtökohdista. Tyttö, joka ei ole kuullut Simone de Beauvoirista. Tyttö, joka ei ollut osallistunut mielenosoituiksiin ja tyttö, jonka kotona ei luettu sanomalehtiä. Aïchaa ei kiinnostanut kuin lääketiede. Mutta muistissa on Marokon kouluajat, jolloin häntä oli haukuttu monin nimin: Kapinen lammas. Piskinpää. Vettynyt papatti. Atlasleijona.
Opiskeluaikainen vuokraemäntä puolestaan oli ollut varsinainen idiootti, joka kävi huoneessa nuuskimassa ja valittamassa eri asioista. Madame Muller jopa avaa ja lukee kirjeet. Madame on iloinen kun Aïcha muuttaa pois. Mennessään siivoamaan yksiötä, oli vastassa hirveä löyhkä:
- Makuualkovista löytyi sängyn yläpuolelta seinästä ulosteella kirjoitettu viesti: "Haista paska. t. Afrikkalainen.
Slimani kirjoittaa vahvasti, höystäen tekstiään huumorilla. Mielenkiintoista on myös Marokon poliittinen tilanne. Tapahtumat loppuvat vuoteen 1974.
Ison plussan annan alussa olevasta henkilöluettelosta. Lyhyt kertaus henkilöistä on aina hyväksi.
Ison plussan annan alussa olevasta henkilöluettelosta. Lyhyt kertaus henkilöistä on aina hyväksi.
Olen nyt lukenut Slimanin suomennetut teokset (4kpl). Kaksi ensimmäistä ovat aivan jotain muuta kuin tämän sarjan kaksi ensimmäistä osaa. Luettuani Kehtolaulun ja Adélen ajattelin, että onpas erikoinen kirjailija. Toisten maa -sarjassa Slimani osoittaa taas uuden kirjailijanpuolen itsessään. Saapa nähdä mitä on tulossa trilogian jälkeen?
Toisten maa -sarja perustuu löyhästi Slimanin suvun naisten tarinaan.
Kiitos hyvästä ja rikkaasta suomennoksesta!
Puiden juurilla maasta puski tuppaina sinisarjoja ja daalioita sekä laventeli- ja rosmariinipuskia. Mathilde sanoikin aina, että täällä lähtee kasvamaan mikä vain. Kukille tämä oli siunattua maaperää.
+++++++
Ranskalais-marokkolainen kirjailija, toimittaja
Leïla Slimani, synt. 1981 Rabatissa. Muutti 17-vuotiaana opiskelemaan Pariisiin, jonne jäi asumaan.
Vuonna 2015 Slimanin esikoisromaanille Adéle (Dans le jardin de l'ogre) myönnettiin Marokon suurin kirjallisuuspalkinto La Mamounia. Slimani oli ensimmäinen nainen, jolle ko. palkinto annettiin.
Kehtolaulu puolestaan on voittanut Ranskan arvostetuimman Goncourt-kirjallisuuspalkinnon v. 2016.
*******
Suomennetut teokset:
Kehtolaulu 2018 - Adéle 2019 - Toisten maa osa 1/3 2021 - Katsokaa kun tanssimme 2/3 2023
Linkit edellisiin teoksiin:
Kustantajalle kiitos kirjasta!
Kommentit
Lähetä kommentti