Kotona Tessa poisti seuranhakusovelluksen puhelimestaan. Seitsemäs kerta toden sanoi. Ei hänestä ollut seurustelemaan, ei rakastumaan.
Teresa "Tessa" Pennanen on kolmekymppinen verovirkailija, joka elää sinkkuna, mutta aina välillä erehtyy treffeille - joka kerran pettyy. Nyt Tessalle tulee kuitenkin muuta ajateltavaa.
Tessan hyvä ystävä Milla kutsuu kahville. Millaa vaivaa joku asia.
- "Isän vanha kotitila siirtyi puoleksi omistukseeni, kun se kuoli viisi vuotta sitten.
" Tessa hämmästyi. "Sinun isäsihän kuoli, kun oltiin ala-asteella.
"Niin minä sanoin, mutta ei se silloin vielä kuollut. Se jätti minut ja äidin", Milla sanoi. "Häpesin niin, että väitin äijää kuolleeksi."
Isä oli kiertänyt maailmaa, tehnyt hanttihommia ja alkoholisoitunut. Sitten korkki oli kierretty kiinni ja Milla alkoi tavata isäänsä uudelleen. Nyt isä on kuollut ja Kaija-täti tahtoo, että Milla lähtisi pääsiäislomalla Lappiin selvittämään isän jäämistöä. Avukseen Milla haluaisi Tessan tai oikeammin auton. Millalla ei ole autoa, mutta Tessa ehdottaa, että he voisivat lainata isän autoa. Mutta:
- En minä ole mikään laina-automaatti tai vuokra-auton välittäjä.
(..) Voisitko antaa pikkuvolvosi minulle ja Millalle käyttöön pääsiäisen ajaksi. - Isä virnisti. "En."
Mutta isällä on toisenlainen ehdotus. Isä haluaa lähteä mukaan. Hän voisi heittää Millan ja Tessan Jänkäsuvantoon ja itse jatkaa matkaa jonnekin minne nenä näyttäisi. Isä latelee lähdölle vielä yhden ehdon: "Sinä saat ajaa."
Apua, Tessa ei ole ajanut kymmeneen vuoteen, mutta ei auta, vaihtoehtoja ei ole.
Ajaessaan Millan pihaan on edessä yllätys. Kerrostalon pihassa nököttää nainen matkalaukkuineen. Elina "Ellu" Vääräkorpi eli Millan äiti olisi tulossa kyytiin. Isä ei ole asiasta iloinen, sillä muistaa puheliaan naisen jo lasten alakoulun vanhempainillasta. Mutta minkäs teet. Näin nelikko lähtee ajamaan kohti pohjoista.
Milla ei ole nähnyt Kaija-tätiään vuosikausiin ja pitää tätä hieman laiskanoloisena homsantuuna. Yllätys on suuri kun pihalle telmahtaa uhkea pitkäsäärinen punapää värikäs kaftaani yllään. Vai vielä vanha ja väsynyt. Pikemminkin elämää ja energiaa uhkuva komea nainen.
Mutta ei Kaija-tädin olemus ole ainoa yllätys. Puolitoistakerroksisen vanhan talon lähettyvillä, pihatien vieressä on kyltti: Menneitten maja, bed and breakfast. Avoinna joka päivä.
Mitä ihmettä, ei täti ole kertonut Millalle mitään.
Vai on täti ruvennut pitämään matkailubisnestä Millan puoliksi omistamassa kiinteistössä.
Kaija, joka kutsuu itseään Gaiaksi, kertoo, että tulossa olisi pääsiäisretriitti, jonka aiheena on Aistillinen kolmas ikä. Rentouttava tapahtuma, mukana muutama nainen ja yksi mies. Mukaan kuulema mahtuisi hyvin. Millan mitta täyttyy, kun täti vielä tarkensi, että kyse on seksuaalienergioista. Millaa, Tessaa eikä Ellua kiinnosta. Isää kiinnostaisi, muttei nyt. Nelikko oli lähdössä hotelliin kun Tessa huomaa ikkunassa kiinnostavan miehen. "Minä jään tänne." Ja lopuksi muutkin päättävät jäädä. He tutustuvat muihin retriitin osallistujiin ja osallistuvat jopa Gaian chakratunneille.
Entä kuka ja missä on Tessan näkemä mies, jonka läsnäoloa Gaia ei tunnusta. Entä kenen auto on pihassa? Ei paikalla pitänyt olla ketään ylimääräistä.
Kun vielä: Tessa potee alkavaa flunssaa kämpässään, tanssii Aretha Franklinin tahdissa ja juo viiniä kun yllätysvieras telmahtaa sisään. Joulupukki - pääsiäisenä. mitä ihmettä. Kuka joulupukin maskin takana luuraa? Tessan on saatava tietää.
Kirja kertoo ystävyksistä ja heidän pääsiäismatkastaan Lapin Jänkäsuvantoon. Tarinassa on myös huumoria, romantiikkaa, seksiäkin sekä jännitystä. Kuka oli mystinen mies ikkunassa? Entä joulupukki?
Tessa oli ollut jumissa monet vuodet, sillä suuri nuoruudenrakkaus, Joonas, oli kuollut kymmenen vuotta sitten, eikä Tessa ollut löytänyt ketään tilalle. Miten Tessa kohtaa nuoruuden kipeät asiat ja löytääkö uuden rakkauden?
Luen aika vähän viihdekirjallisuutta, mutta aina joskus sekin tekee hyvää. Olin juuri lopettanut roisin ja rajun Hurrikaanien ajan (arvostelu blogissa), jonka jälkeen kaipasin todellista pään tyhjennystä.
Tämä jos mikä kuuluu viihdekirjallisuuteen. Rakkautta ja ennalta-arvattavuutta? Todellakin, nehän kuuluvat asiaan. Seksihommat, hm, oliko liian vapaamielistä. No, kukin elää tyylillään, myös fiktiossa.
Luen viihdettä aika vähän ja kun luen olen huomannut valikoivani useimmiten tutun kirjailijan, jotta saan edes jonkinmoisen käsityksen tarinan laadusta.
Olen lukenut Romppaisen aikuiskirjat, joten tiesin vähän mitä odottaa. Rakkauden riistamailla on kirjoista viihteellisin.
Jos kaipaat keveätä lukemista, niin lähde mukaan rakkauden riistamaille.
Vaikka Romppainen onkin keskittynyt enemmän nuorten kirjallisuuteen, niin toivon, että vielä joskus Vihanpitäjät-dekkarille ilmestyisi jatkoa. Se on leppoisa ja humoristinen dekkari. Lukekaa ihmeessä.
Olen lukenut myös Pitkät päiväunet, joka kertoo vanhuksista, Mustikkasopassa kolmekymppisen naisen biologinen kello tikittää ja niinpä Sini-Marja lähtee hakemaan isäehdokasta. Molemmissa kirjoissa käsitellään myös vanhusten muistihäiriöitä. Aihe, joka tuntuu tällä hetkellä olevan aika yleinen, etenkin dekkareissa.
Kansi noudattaa genren linjaa, mikä sinänsä on hyvä, sillä näkee heti millainen lukukokemus on tulossa. Muuten en erityisemmin pidä "naamakansista", sillä minusta ne kuuluvat lähinnä jonnekin 1980-1990 -lukuihin, jolloin kasvokannet olivat hyvin yleisiä, jopa dekkareissa.
P.S. Yksi pieni virhe sattui silmään, nimittäin viini-sanan taivutus. Viinihän tarkoittaa kahta asiaa: juomaa sekä jousiammunnan jousikoteloa. Juotava viini taipuu: juon viiniä (ei juon viintä, sillä viintä ei voi juoda :D). Puhuttaessa kotelosta: Hän kantoi viintä selässään.
Edit: Viini-sanan taivutus tahallinen, liittyy murteeseen.
P.P.S. Katariina Romppainen on Tampereen kirjafestareilla la 4.12.2021 klo 9-11 ja su 5.12. klo 12-13 Valas-kollektiivin osastolla. Lisäksi Romppainen osallistuu paneelikeskusteluun klo 16.00 Duetto 2:
VaLas-kollektiivin kirjailijat Sari Peltoniemi, Anne Leinonen, Mervi Heikkilä, Katariina Romppainen ja Sisko Pörsti keskustelevat lasten-ja nuortenkirjallisuuden uusista väylistä. Kirjojen julkaiseminen on lyhyessä ajassa muuttunut; koko kustannuskenttä on murroksessa. Voiko kirjailijankin rooli laajentua tekstintuottajasta vaikkapa riippumattomaksi kustantajaksi?
++++++
Kirjailija, käsikirjoittaja, kolumnisti
Katariina Romppainen, synt. 1964 Kemijärvellä, asuu Lempäälässä.
Romppainen on käsikirjottanut myös Uusi Päivä -tv-sarjaa.
********
Ilmestyneet teokset:
dekkarit Kati Routa-nimellä:
dekkarit Kati Routa-nimellä:
Vihanpitäjät 2018 (esikoisdekkari) -
Linkki: Vihanpitäjät
Toisen osan piti ilmestyä keväällä 2020, mutta se viivästyi silloin koska kirjailija teloi kätensä, eikä voinut kirjoittaa. Ehkä saamme toisen osan tämän viihderomaanin jälkeen?
Katariina Romppaisen nimellä:
romaanit:
Katariina Romppaisen nimellä:
romaanit:
Pitkät päiväunet 2010 - Mustikkasaoppa 2011- Rakkauden riistamailla 2021
Kymmenkunta lasten- ja nuortenromaania löytyy netistä.
Kirjailijanimellä M.E. Kuusi kirjoittanut kaksi nuortenromaania yhdessä toisten kirjailijoiden kanssa.
Kymmenkunta lasten- ja nuortenromaania löytyy netistä.
Kirjailijanimellä M.E. Kuusi kirjoittanut kaksi nuortenromaania yhdessä toisten kirjailijoiden kanssa.
Kommentit
Lähetä kommentti