Paula Nivukoski: Pimeät päivät, valkeat yöt, 3. osa

 

Anni istuu tarakalla, hoilaa pyhäkoululaulua sydämensä kyllyydestä. Pienet tytönkädet puristavat tanttukangasta, vyötärönauha kiristyy vatsaani vasten. Eino ajaa isänsä pyörällä, polkee rungon välistä, kun ei vielä yllä satulaan. 

Paula Nivukoski: Pimeät päivät, valkeat yöt, 378 s. - 3. osa - ilm. 2025 - kansi: Emmi Kyytsönen - kannen peltokuva Matti Poutavaara, Museovirasto - Otava

"Pimeät päivät valkeat yöt " on kolmas osa Pohjanmaalle sijoittuvaan tarinaan. Eletään sotien jälkeistä aikaa ja nyt pääosassa on Kerttu, jolla on jo oma perhe. Edellinen teos loppui vuoteen 1944.
En kerro nimiä enkä tapahtumia kovin tarkkaan, sillä toivoisin, että lukisit myös trilogian edelliset romaanit. 

Kerttu elää miehensä ja kolmen pienen lapsensa kanssa tuonajan normaalia maalaiselämää Ruusupurolla. Maata viljellään, lehmiä lypsetään ja tavarat & posti haetaan kylän kaupasta. Siellä käydään myös soittamassa puhelut, jos asiaa jollekin tulee.

Kertulla ei ole aina ollut avioliitossaan kovin mukavaa, mutta nyt näyttäisi olevan helpompaa. Eikä lapsuusaikakaan ollut aina kivutonta, sillä isä oli lähtenyt. Minne, sitä en tässä kerro. Äitee oli avioitunut uudelleen ja saanut vielä yhden lapsen. 

Hyvin sujunut perhe-elämä saa tylyn katkon, kun eräs Kertun perheenjäsenistä kuolee. Kerttu ei ole päästä surustaan yli. Hautausmaalla käynnit helpottavat hieman, mutta vain kovin vähän. 
- Perhonen lasketuu hautakivelle, liikuttelee siipiään hitaasti. Sydämeni on särkymäisillään, perhonen nousee siivilleen ja lentää pois. (...) Surut liekkuvat sydämestä toiseen. Minun sielussani on tumma varjo, ei se lähde suovalla hankaamalla, ei vihtomalla.

Mumma yrittää lohduttaa Kerttua kertomalla omastaa surustaan. Surusta, jota ei saanut surra, suunnitelmista, joita ei ehtinyt ajatella. Mumma sanoo, että surusta selviää kyllä, mutta ikinä ei unohda.

Niin päivät kuluvat, mutta Kertun suru ei ota laantuakseen. Sitten Senni-tädiltä Vaasasta tulee kirje, jossa pyytää luokseen käymään. Mieli tekisi lähteä, mutta tohtisiko sitä? Ajatus jää kaihertamaan. 
- Ensin arkana ja epävarmana, sitten niin kiivaana, etten saata ajatella mitään muuta. Äkkiä tunnen tyhjän matkalaukun keveyden, käärin mielessäni villatakin kiepille, ehjät alushousut ja jonkin nätin puseron. Napsaan laukun kiinni ja olen valmis.

Ja niin Kerttu hyppää linjuriin ja matkaa Vaasaan. Jäisikö suru sinne? Kertun oleskelu Vaasassa pitkittyy. Siellä ei ole samoja muistoja kuin kotipuolessa ja on niin paljon nähtävää ja Senni mieluusti opastaan. On...
- ...näyteikkunoita, kiiltäviä autoja ja pieniä koiria. Askeleeni hidastuvat miljoonaruutuisen ikkunan edessä. Valot on sammutettu, meidän heijastuksemme häälyvät pöytien välissä, venyvät pitkin ruutulattiaa.

Kertun toipuminen on hidasta, mutta milloin se helpottaa?
.....

Onpa taas hyvä, joskin surullinen tarina. Kannattaa ehdottomasti lukea edelliset osat ensin, jotta pääsee perheen ja suvun tarinaan mukaan. 
Romaani on kirjoitettu kauniisti ja tekstin kuvailut ovat tehokkaita, sekä surussa että ilossa. Dialogit on kirjoitettu pohjanmaan murteella, joka (jollei murre ole tuttu) saattaa hidataa lukemista. Se ei ole huono asia, sillä kirja pitääkin lukea hitaasti.

Pienen miinuksen annan sille, että Kertun surunssa elämistä ja kuvailua on hieman liikaa. Mutta tämä on lukijasta kiinni, miten kukin surun käsittelemisen kokee.

Tekstissä on jonkun verran vieraita murresanoja, mutta jotkut niistä selviävät sisällöstä, kuten esim. tanttu, joka tarkoittaa hametta tai mekkoa. Jokin asia voi olla helluunen  ja se tarkoittaa hellyttävää, somaa. Entä syrpätä? Minusta se tarkoitti pilaamista, mutta voin olla väärässäkin. Murresanoja kun miettii, niin saa halutessaan kulumaan enemmänkin aikaa. Muuten romaani on aika nopealukuinen, sillä luvut ovat lyhyitä. Kerttu on tarinan kertoja.

Tämäkin kirja (kuten edellisetkin) on surusävytteinen, mutta on kirjassa toivoakin. 
Suosittelen lämpimästi koko trilogiaa!

On hiljaista, hämärä sammuttaa kaikki värit huoneesta. Tuvan nurkassa kaappikello syö sekunteja, se ei lyö tasaa, ei puolta, ehkä yö on nyrjähtänyt sijoiltaan eikä aamu tulisi ennen seuraavaa yötä.

Teoksesta on olemassa myös äänikirja, kesto 9 t 56 min., lukijana Anna Saksman.

++++
Kirjailija, opettaja ja maatilan nuorin tytär
Paula Nivukoski, synt. 1985 /Isokyrö. Asuu Laihialla. 

Kuvattu syksyn 2022 kirjamessuilla.

***********
Ilmestyneet teokset:
Trilogia:
Nopeasti piirretyt pilvet 2019 -  Kerran valo katoaa 2023 - Pimeät päivät, valkeat yöt 2025

Muut:
Mainingin varjo 2020 


Lasten ja nuortenkirjat:
Onnelliset aakkoset 2021 - Lysti ystävä - Onnellisia sanamatkoja 2021 - Muumit Hupsujen hetkien kirja 2021 - Önnis ja iipu - Maailmanjäristys 2024

Nopeasti piirretyt pilvet, 1. osa
Kerran valo katoaa, 2. osa

Mainingin varjo

Kommentit