Suon reunat olivat keskikohtaa korkeammalla ja suhteellisen helppokulkuista maastoa, mutta kauempana suolla, jääkauden jälkeisen merenrannan rantavallien ja hiekkadyynieen takana, oli niin vetistä, etteivät siellä käyneet kuin sudet, karhut, hirvet ja paarmat.
Alussa olivat suo, kuokka ja Jus... eihän kun "Tämä on tarina kahdesta huoltoasemasta ja kuudesta ruumiista Pohjois-Pohjanmaata halkovan pikitien varrella." (Näin lukee 1. sivulla ennen tarinanan alkua.)
Ja onhan siellä lähistöllä se suokin.
Tarina alkaa 1980-luvun jälkipuoliskolta ja kertoo tyrannsista, pedosta ja marttyyristä sekä petturista, valhetelijasta ja murhaajasta. Näin kirjailija kuvaa kirjaansa heti ensimmäisellä sivulla. Heitä kohti siis.
Pikitien varrella asuu kaksi perhettä. Lehtosen perhe eli Maria, 17 vuotta, isä ja isän Jussi-veli, jotka pitävät SEO-huoltoasemaa. Lehtosilla eletiin villisti, juotiin ja annettiin turpaan.
Vieressä asuvat Kasket, jotka eivät juoneeet eivätkä tapelleet, eivät edes tupakoineet. Kasken perheeseen kuuluu tällä haavaa äiti ja kaksi poikaa, Teemu ja Antti. Kaskilla on puolestaan autokorjaamo ja kun Maria oli pieni, niin perheet tekivät yhteistyötä sulassa sovussa.
Kasket ja Lehtoset ovat nyttemmin olleet vuosia tukkanuottasilla, kilpailemassa pikitien asiakkaista ja nyt Kasket haluaisivat kaiken lisäksi perustaa oman huoltoaseman aivan Lehtosten SEO:n viereen. Järjetöntä.
Nyt Lehtosia jännittää saavatko Kasket tähän luvan.
Huoltoaseman pito on jatkunut sukupolvittain ja myöhemmin olisi Marian vuoro. Isä oli perinyt aseman kahdeksantoistavuotiaana, kun Marian vaari oli kuollut tappelussa viinanhakumatkalla Ruotsissa. Isä lupaa Marialle:
- Tänään annan sinulle saman lupauksen kuin isäni antoi minulle sillä erotuksella, että saat ottaa ohjaat paljon ennen kuin kuukahdan. Uskon, että olet valmis jo muutaman vuoden päästä, jos panet parastasi.
- Tänään annan sinulle saman lupauksen kuin isäni antoi minulle sillä erotuksella, että saat ottaa ohjaat paljon ennen kuin kuukahdan. Uskon, että olet valmis jo muutaman vuoden päästä, jos panet parastasi.
Mutta Maria ei ole kiinnostunut tuulilasinpesunesteen myynnistä Revonlahdella. Maria haluaa ihan jotain muuta, mutta isä ei ota uskoakseen.
Nyt Maria on kuitenkin lähdössä ystävänsä Tiinan kansssa baanalle isän kielloista huolimatta. Maria sai ajaa autoa ilman ajokorttia vain Revonlahdella, mutta nyt ajaminen ei ole mahdollista koska isä oli raivostunut, Mitenköhän pääsisi Tiinalle. Maria päättää kävellä ja toivoo, että saisi kyydin. Ja saakin. Seuraavana aamuna Maria maistaa viinan maun suussaan. Mutta miksi hän on verinen?
......
......
Tästä alkaa aikamoinen seikkailu, jonka aikana lukija saa monesti pitää tuolin laidasta kiinni. On nimittäin sellaista menoa, että heikompaa hirvittää.
- Kuolemme vain kerran, mutta elämme jokainen päivä.
Mistä dekkarin tuollaiset aiheet ja niiden mielettömyys ja samalla hauskuus oikein kumpuaa? Kirjailijalla täytyy olla ehtymätön pakki omanlaistaan huumorintajua ja kykyä osata liittää näitä tarinaan, ilman, että vaikkapa hauskuutta on niin paljon, että lukijaa alkaa kyllästyttää.
Harva kirjailija aloittaa dekkarinsa paljastamalla ruumiiden määrän, mutta Keskitalo uskaltaa tehdä näin pelkäämättä tarinan tästä kärsivän ja eihän se kärsikään.
Läheinen suo kuulostaa aika ikävältä paikalta. Suonsilmän ympärillä on mutaa, mutta
- Liejun päällä oleva vesi oli kristallinkirkasta, ja jotkut sanoivatkin, että suonsilmien vettä voi juoda. Kovin syvälle pinnan alle ei silti nähnyt, kun sakka jo peitti pohjan.
- Liejun päällä oleva vesi oli kristallinkirkasta, ja jotkut sanoivatkin, että suonsilmien vettä voi juoda. Kovin syvälle pinnan alle ei silti nähnyt, kun sakka jo peitti pohjan.
Minua on jo aikaa sitten alkanut kyllästyttää se, että "kaikki" dekkaristit kirjoittavat sarjoja. Olenkin jo pikkuhiljaa alkanut heivata lukemistostani tiettyjä sarjoja, mutta monta monituista on vielä seurannassa. Niinpä pidän eritoten siitä, että dekkarit ovat itsenäisiä tarinoita, joita voi lukea haluamassaan järjestyksessä. Pojot siis Keskitalolle!
Kirjojen nimet ovat omalaatuisia ja etxraplussa siitä, että Suo -sanan perässä on pilkku.
En oikein ymmärrä kansitekstien pilkuttomuuksia ja tavuviivattomuksia.
En oikein ymmärrä kansitekstien pilkuttomuuksia ja tavuviivattomuksia.
Näin tekstin myös elokuvana ja etenkin kaurismäkeläis-tyyppisenä tulkintana. Sellaista odotellen.
Olen lukenut Tottelemattomat-trilogian, mutta nyt on laitettu uusi vaihde päälle. Keskitalo eroaa helposti massasta omintakeisella tyylillään. Mitä vielä onkaan tulossa!
Oli vielä hämärää, mutta aurinko tavoitteli jo horisonttia ja ikkunan alla kasvavan männyn oksien varjot harhailivat katossa kuin metsään eksyneet, jotka kiersivät ympyrää.
++++++
Kirjailija ja omien sanojensa mukaan entinen varastomies, raudoittaja, tuolinkantaja, yrittäjä, urheilumanageri, applikaatiosuunnittelija ja tapahtumatuottaja
Joona Keskitalo, synt. 1992 Oulussa. Asuu Espoossa.
******
Ilmestyneet teokset:
Tottelemattomat -trilogia:
Tottemattomat 2021 - Kunniattomat 2022 - Rottien kuninkaat 2023
Linkki: Tottelemattomat, 1. osa
(Osista 2-3 ei blogikirjoituksia)
Takamailla -sarja:
Saari, joka repesi 2024 - Suo, joka upposi 2024
Tottelemattomat -trilogia:
Tottemattomat 2021 - Kunniattomat 2022 - Rottien kuninkaat 2023
Linkki: Tottelemattomat, 1. osa
(Osista 2-3 ei blogikirjoituksia)
Takamailla -sarja:
Saari, joka repesi 2024 - Suo, joka upposi 2024
Tulossa: 3. osa Tunturi, joka ulvoi - ilm. kesäkuussa 2025
----------
Kustantajalle kiitos ennakkokappaleesta!
Kustantajalle kiitos ennakkokappaleesta!
Kommentit
Lähetä kommentti