Joona Keskitalo: Saari, joka repesi, 1. osa

 

Sigge vetää Karhun punaisen lippalakin syvälle päähänsä ja lausuu: "Pitäkää silmät auki, Korppoossa ei ole kaikki kohdallaan."

Joona Keskitalo: Saari, joka repesi, 400 s. - 1. osa Takamailla -sarjaan - ilm. 2024- Bazar Kustannus

Minne kaksitoista askelta Korppoossa mahtaa viedä? Eräänä päähenkilönä on Jenni eli Jennifer, kuten häntä pitää nykyään kutsua. Jennifer on nuori nainen, joka sijoittaa perintönsä paikalliseen Verkanin vierasvenesatamaan ja majataloon. Tarkoitus olisi pystyttää baari ja paikka, jossa voisi järjestää vaikkapa joogaretriitttejä. Jennifer oli epäonnistunut elämässään kaikessa mitä oli yrittänyt ja nyt olisi pakko onnistua vaikkei naisella ole mitään kokemusta saaristoelämästä.

Jerker oli myynyt paikan Jenniferille. Nyt mies oli löytynyt kuolleena. Käy ilmi, että  Jerkerin leski haluaa mitätöidä kaupat hinnalla millä hyvänsä. 
Leski ei kuitenkaan ole ainoa, joka halajaa Verkania, sillä paikalla norkoilevat venäläiset ovat myös erittäin kiinnostuneita.
- Suomalaiset ja svedut ovat aika valjuja meikäläisiä kohtaan, eivätkä mielellään myy, etenkään Ukraina-kaaoksen alettua. (...) Ja Ahvenanmaa on haluttua aluetta. (...) Kaikki oligarkit haluavat tänne...

Mutta mahtaako ainoa syy olla vain maan osto?

Yksi värikkäimmistä henkilöistä on paikallinen vanhus ex-lautturi Sigfrid "Sigge" Boman, joka kalastaa ja nauttii mielellään (liikaa) Viru Valgea. Sigge on raivoissaan, sillä oli - harvinaista kyllä - hävinnyt sormikoukussa ja sen takia menettänyt Pensar Båtvarfin komean, ajattoman ja täysin korvaamattoman yhdeksänmetrisen fiskarinsa. Sigge surkuttelee ja haukkuu itseään:
- Se oli kuulunut Bomanin suvulle jo seitsemänkymmentä vuotta. (...) Bomanit eivät itke. Bomanit eivät valita. Bomanit ovat voittajia. - Voittajia? Kutsutko veneen häviämistä voittamiseksi? Taas meille nauretaan kirkonkylällä. Bomaneille nauretaan. Se on sinunn syytäsi, senkin saatanan surkimus.

Sigge päättää saada suvulle kuuluneen veneen takaisin keinolla millä hyvänsä.

Jerker oli kuollut, mutta hän ei tosiaakaan ole ainoa henkilö, joka menettää henkensä tässä tarinassa. Ota siis tuolin laidasta kiinni ja lue, sillä nyt mennään ja kovaa. 

Miten Jenniferin yrityksen lopulta käy? Pystyykö nainen pitämään puoliaan lesken porukkaa ja venäläisiä vastaan? Entä montako ruumista vielä löytyy ja kuka/ketkä ovat syyllisiä? Ja jos kuvittelet arvaavasi syyllisen/syylliset, niin saatat olla väärässä. Ehkä!

Jopas on tarina, jota ei hengästymättä lue. Olen valitettavasti ehtinyt lukea vain aiemmin ilmestyneen trilogian ensimmäisen osan, mutta sen perustella sanon, että Saari, joka repesi on erilainen, ja taas omanlaisensa. Tottelemattomia pidän äijäkirjana (sana, jota tosi harvoin käytän) koska tarinassa on ronskia tekstiä, väkivaltaa, paljon kiroilua, naisia, ryyppäämistä, huumeita ja rällästämistä. 

Tätä kirjaa en pitänyt missään vaiheessa äijäkirjana, ei tullut edes mieleeni ennen kuin luin mitä olen sanonut Tottelemattomista. Dekkarissa on toki murhia vaikka toisille jakaa, mutta niitä ei kuvailla. Musta huumori pirskahtelee sivusta toiseen.

Saaristoeläjät ovat aidontuntuisia. Suosikkejani ovat sitkeä juoppo Sigge ja Henrik, joka asuu hoivakodissa ja ajaa ferrarinpunaisella senioriskootterilla ja kieltäytyy pitämästä kypärää.

- Nej, nej, näytän vieläkin vanhemmalta, vanhus yrittää, mutta tyttö painaa tiukan kypärän väkisin paikoilleen, katoaa sisään Regnbågenin ovista ja jättää hänet toljottamaan eteensä kypärän puristamat kasvot entistäkin kurttuisempina.

 Pidän myös siitä, että dialogiin on ujutettu lyhyitä ruotsinkielisiä virkkeitä: Vem är ni? Talar du svenska? Nä, Vem är ni?

Erityisplussan annan siitä, että kirjailija oli itse viettänyt 96 tuntia autiolla saarella tullen kohtaamaan kylmää, jäätä, vettä, märkää ja nälkää, ainoana ruokanaan purkki hernekeittoa. Tapahtumasta on olemassa lyhyt tiktok-video, joka löytyy myös instasta. Eipä siis ole ihme, että kirjan erään henkilön kohtaus on niin aidontuntuinen. 
- Ripsissä on jääkristalleja, ja pakkashöyry leviää sieraimista ilmaan katkonaisina suihkuina. (...) Nälkä kouraisee vatsanpohjaa. Repussa on tölkki hernekeittoa, mutta sen syöminen saa odottaa. (..) Heikottaa, lihaksia kolottaa, päätä särkee. (...) Hän ottaa repusta pilkistävän hernekeittopurkin ja avaa sen kannen. Tuoksu on taivaallinen.

Tulossa on Takamailla -niminen sarja, jossa on aina eri henkilöt. Tästä minä pidän, itsenäisistä dekkareista! Maltan tuskin odottaa millaisia surkimuksia (anteeksi) Pohjois-Pohjanmaalta löytyy. Seuraavaksi rämmitään sitten soilla.

Jälkisanoissa Keskitalo kertoo , että vaikka tapahtumat ovat kuvitteellisia, niin ne sijoittuvat todelliseen ympäristöön. Korppoosta löytyy oikeasti Verkan, Hjalmars'in, Cafe Simppu ja monet muut paikat. 

Taivalta leijaileva lumi peittää hiljalleen pressuteltan alleen. Pimeys laskeutuu. Lumivaipassa vietetty yö on kaiuton, hiljainen kuin haudassa.

++++++

Kirjailija ja omien sanojensa mukaan entinen varastomies, raudoittaja, tuolinkantaja, yrittäjä, urheilumanageri, applikaatiosuunnittelija ja tapahtumatuottaja

Joona Keskitalo, synt. 1992 Oulussa. Asuu Espoossa.

Kuvasin kirjailijan Helsingin Kirjamessuilla 2024.

******

Ilmestyneet teokset:
Tottelemattomat -trilogia:
Tottemattomat 2021 - Kunniattomat 2022 - Rottien kuninkaat 2023
Linkki: Tottelemattomat, 1. osa

Takamailla -sarja:
Saari, joka repesi 2024

Tulossa: Toinen osa: Suo, joka upposi - ilm. syksyllä 2024 ja sijoittuu Pohjois-Pohjanmaan maisemiiin.

--------

Kustantajalle kiitos ennakkokappaleesta!