Jevhenija Kuznjetsova : Tikapuut

 

Tolik tiesi kymmeniä sodassa olevia, tunsi satoja, joiden talot oli pommitettu, tunsi leskiä ja orpoja, tunsi niitä, joiden liikkeet, omenatarhat ja juustolat oli tuhottu ohjuksin.

Jevhenija Kuznjetsova: Tikapuut, 204 s. - suom. ilm. 2024 - 
Драбина 2023 -suomennos: Eero Balk - kansi: Laura Noponen - Aula & Co

Ukrainalainen nuori Anatoli eli lyhyemmin Tolik on muuttanut Espanjan Aurinkorannnikolle töihin ja suunnittelee talon ostoa. 
- Työhuone, kellari, johon tulisi flipperi, makuuhuone, jossa olisi taulutelevisio ja peliasema, sarjakuvakirjasto koko seinän mitalta, kylpyhuone, jossa olisi katossa kauko-ohjaimella toimivat tuikut, terassilla lepotuoli ja aurinkolyhtyjen seppele, keltaiset tyynyt ja abstraktikuvioinen matto.

Olisi ihanaa saada talo, jossa kukaan ei määräilisi. Saisi tehdä mitä halusi ja milloin halusi. Ei tarvitsisi jakaa huonetta kenenkään kanssa. Kylpyhuoneessa ja keittiössä ei lojuisi kuin omia tavaroita. Ja tärkeintä olisi, että talo sijaitsisi neljäntuhannen kilometrin päässä kotoa, jossa äiti piti jöötä. Saisi syödä mitä haluaisi tai olla syömättä.

Kauan etsittyään Tolik löysi mieleisensä talon ja kirjoitti kauppasopimuksen. Aah, ihanaa, vihdoin oma rauha - mutta sitä kesti vain vaivaiset neljä päivää. Viidentenä Tolik haki Ukrainan rajalta äidin, yksijalkaisen isoenon, joka kulki pyörätuolilla sekä isosiskon ja siskon masentuneen ystävän ja vielä vaihtoehtohoitoihin hurahtaneen tädin sekä lemmikit, kaksi kissaa ja koira. 
Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan.

Talon edellinen omistaja oli rakastanut kirjontatöitä, etenkin uskonnollisaiheisia. Perilliset eivät halunneet talosta mitään mukaansa, vaan käskivät heittämään roskiin.  Yksi makuuhuone on verhoiltu sienikirjailuilla, ja muualla talossa olevissa kirjailuissa on nimiä, kukkia, kissanpentuja ja ristiinnaulittuja pieniä Jeesus-lapsia. On Neitsyt Maria ja Viimeinen ehtoollinen, Jeesus opetuslapsineen ja monia, monia muita.
Lisäksi talossa oli lukuisa määrä erilaisia enkeleitä, joita kukaan ei halunnut ostaa, vaikka kahdella eurolla olisi saanut kymmenen.

Suku majoittuu huoneisiin ja Tolikin isoeno, yksijalkainen Anatoli Stepanovš valtaa kellarin ja flipperin, jonka Tolik oli juuri ostanut ilokseen.
Sanotaan, että suku on pahin eikä Tolik saakaan päivisin sen siunaamaa rauhaa. Niinpä on työskennetävä öisin. Tosin siitäkin marmatetaan niin paljon, että ruokaa ja kahvia täytyy salakuljettaa huoneeseen. Lopulta Tolik keksii tavan tulla huoneeseensa näkemttä muita ihmisiä - parvekkeen kautta.

Tolik ja lähisuku ovat turvassa Espanjassa, mutta huoli on kova:
- Yleensä kuviteltiin, että sota aiheuttaa hyvin mustavalkoiset tunteet: siinä teille puhdasta tislattua pelkoa.
Kävi ilmi, että pelolla oli tuhansia sävyjä - raivoisa tai ärtynyt pelko, jopa rakkaudensekainen pelko. Ja kun sota tuli lähemmäs tuhoten naapuriasuntoja, vieden tuttuja, tuli adrenaliinin makuinen toivottamuuden tunne, kuin olisi istunut vuoristoradan lähtöpaikalla.

Vaikka huoli on suuri, niin on kova ikävä takaisin kotimaahan, omiin koteihin.

Toisinaan Tolikia harmittaa koko tilanne. Sotimaan ei voi mennä koska ei uskalla. Eikä saa edes pitää Espanjan taloa itsellään. Pihan suihkulähteen paikallekin piti välttämättä saada tomaattiviljelmä. Tolikin oma vetäytymistalo, josta piti tulla omannäköinen rauhantyyssija alkaakin nyt pikkuhiljaa muistuttaa isoäidin taloa lapsuudesta.
- Astiat oli asteltu samoin, keittiössä haisi samoin käristetyltä öljyltä ja kastikkeelta, ryijyistä ja patsaista huokui samoin vanhuus.

Mahtaako Tolik saada koskaan kotiaan takaisin? Se riippuu siitä mitä Ukrainassa tapahtuu. Kauanko Tolik jatkaa tikapuilla kapuamista?
To-lik nou-si tik-kai-ta.
Röh-röh.

Kahden kirjan perusteella vedän sen johtopäätöksen, että Kuznjetsova kirjoittaa mielellään perhetarinoita. Kysykää Mialta kertoo yhdestä kesästä ja neljän sukupolven naisista; äideistä, siskoista ja tyttäristä. Jotenkin pidin tästä kirjasta hieman enemmän tarinan lämminhenkisyyden vuoksi. Kysykää Mialta on kirjoitettu ennen Ukrainan sotaa.

Tikapuissa on taas ehkä hieman enemmän huumoria. Niin, ja ne tikapuut, joita suku ei muka huomaa. 
Lämminhenkinen perhetarina Tikapuutkin on, mutta erilailla. Ukrainan sota on mukana, mutta se ei valtaa tarinaa. 
Romaani on helppolukuinen ja suht lyhyt, vain 204 sivua. Silti kirjaan on saatu paljon "tavaraa", jota kuorruttavat humoristinen kirjoitustapa ja tapahtumat. Haluaisitko sinä syödä borssikeittoa istuen ison lantakasan vieressä? Kysynpä vain. 

Kansipaperiton kansi on kaunis.

Mutta voisimme ehkä koskettaa toisiamme, kaikkia, jotka makaavat maassa, ja mielessämme rakennamme rikkoituneesta lasista uusia ikkunoita. Jotta meillä olisi edes jotain, minkä läpi voimme katsoa eri väreissä, eri järjestyksessä, uudenlaisessa kokoonpanossa, ei erikseen vaan juoksevan, sydämien värjäämän hiekan yhteeen liittäminä.

+++++
Kirjailija, kääntäjä, tutkijatohtori
Jevhenija Kuznjetsova, synt. 1987 Kryvyi Rih / Ukraina, on ukrainalaisen nykykirjallisuuden merkittävimpiä nuoria tekijöitä. Nykyään kirjailija asuu Espanjassa.
Edellinen romaani Kysykää Mialta oli EU:n kirjallisuuspalkintoehdokas.

*****
Ilmestyneitä suomennoksia:
Kysykää Mialta 2022  - Tikapuut 2024

(Bonuksena toinen ukrainalainen teos: Luca Crippa & Maurizio Onnis: Tyttö Kiovasta)
-----
Kustantajlle kiitos kirjasta!

Kommentit