Lisa Wingate: Kadonneiden rakkaiden kirja, 461 s. - suom. ilm. 2023 - The Book of Lost Friends 2020 - suomennos: Elina Salonen - Sitruuna Kustannus
Lisa Wingate on tunnettu maailmalla suuren suosion saaneesta romaanistaan Ennen kuin olimme sinun. Pidin ko. kirjasta, mutta onko Kadonneiden rakkaiden kirja yhtä hyvä?
Tarina jakautuu kahteen osaan, joista toinen sijoittuu vuoteen 1875, tapahtumapaikoina Louisiana ja muutama muu etelävaltio. Pääosissa on tuolloin kolme eri lähtökohdista tulevaa nuorta naista, jotka tiettyjen tapahtumien jälkeen päätyvät yhdessä etsimään kadonneita sukulaisiaan.
Hannie Gossett on vapautettu orja ja keskimmäinen yhdeksästä lapsesta. Ensimmäinen omistaja oli William Gossett ja suku asui Goswod Grove plantaasilla, kunnes syttyi sota. Tällöin isäntä päätti siirtyi Louisianasta Texasiin ja perustaa sinne uuden plantaasin. Kohtalo kuitenkin puuttui peliin ja suvun jäseniä myytiin sinne sun tänne. Nyt Hannie etsii tietoja sukulaisistaan. Ennen sisarusten ja serkusten "jakoa" heille oli annettu kaulanauha, jossa kussakin on kolme sinistä lasihelmeä isoäidin kaulakorusta. Näin sisarukset ja serkukset tuntisivat toisensa milloin ja missä vain.
Missä Hannie kulloinkin on, on hänellä yksi suuri toive: läheisten, Tatin, Jasonin, Johnin ja muiden vuokratilallisten, on saatava se mikä heille kuuluu.
- Sopimuksissa sanotaan, että kymmenen vuoden vuokraamisen jälkeen jokainen tilallinen saa maapalstan, muulin ja vaatekerran omakseen.
Hannie pelkää, etteivät sopimukset pysy tallella. Jos isäntä kuolee, saattaa ikävä rouva yrittää vesittää lupaukset jos sopimuksia ei löydykään.
Toinen neitokainen on vaaleanruskea Juneau Jane. Isännällä, herra Gossettilla, on toinen perhe New Orleansissa ja Juneau Jane on sen perheen tytär.
- Oudon näköinen olento tummine kiharoineen, jotka kehystävät hänen kasvojaan enkelimäisesti ja roikkuvat pitkällä selässä. Hiukset liikahtelevat kuin niillä olisi oma mieli. Tytön iho on vaaleanruskea, kulmakarvat suorat kuin herra Gossettilla ja silmät suuret ja vinot kuten äiskällä ja minulla. Mutta silmien väri on kirkkaan hopeinen. Luonnoton kuin noidalla.
Kolmas neito on herra ja rouva Gossettin tytär:
- Lavinia oli jo vauvana oikea riiviö. Hän oli iso ja pulleaposkinen, ja hänellä oli kalpea iho ja niin ohuet oljenvaaleat hiukset, että päänahka paistoi niiden läpi.
Rouva Gossett olisi halunnut kauniimmat lapset, ja niin myös herra Gosett. Siksi herra tykkäsikin enemmän kreolinaisen synnyttämästä lapsesta. (=Juneau Jane)
Perheessä oli myös poika, joka oli tehnyt rikoksen ja sen takia isä oli häätänyt pojan muualle, muka turvaan.
Nämä kolme neitokaista, tumma, joka etsii sukuaan sekä vaaleanruskea ja vaalea, jotka etsivät isäänsä, matkaavat paikoissa, joissa joissakin on tummien vaarallista liikkua ja toisissa taas vaaleiden. Tytöt kokevat kaikenlaista, eikä aina niin mukavaakaan.
Toinen osa kertoo Benedetta "Benny" Silvasta, englannin kielen ja kirjallisuuden opettajasta, joka on tulossa ensimmäiseen työpaikaansa Augustineen, Louisianaan vuonna 1987. Bennyn on työskenneltävä viisi vuotta ko. koulussa, jotta saisi opintolainansa anteeksi. Bennyllä on kunnianhimoiset tavoitteet saavuttaa kaikki oppilaansa tavalla tai toisella. Tehtävä ei ole helppo sillä oppilaita ei vähääkään kiinnosta kirjallisuus ja niinpä he häiriköivät ja monet lapset joutuvat olemaan paljon poissa koska heidän täytyy auttaa vanhempiaan. Benny on kuitenkin päättänyt sinnitellä vaaditut viisi vuotta.
Sitten Benny keksii mielestään hyvän projektin, jossa oppilaiden tulisi lähteä tutkimaan omaa kirjavaa menneisyyttään. Samalla myös opettaja itsekin oppii uutta.
- Minäkin käsitän vihdoin, miksi kaupungissa on sekä mustia että valkoisia Gossetteja. Kaikki juontaa perheraamatun sivuille. Niiltä selviää, että plantaasin orjille annettiin heidän isäntänsä sukunimi. Vapautuksen jälkeen jotkut pitivät nimensä, toiset muuttivat sen.
Projektin edetessä Benny alkaa pitää enemmän työstään, sillä oppilaat ovat saaneet Bennyn tuntemaan, että hänellä on tarkoitus ja että jokaisella työpäivällä on merkitystä.
Samalla Benny alkaa kiinnostua myös omasta menneisyydestään.
- Minäkin tunnen syyllisyyttä sukulaisteni teoista, vaikken ole niihin osallinen.
Juuri kun opettaja ja oppilaat alkavat tosissaan innostua projektista heitetään tielle esteitä ja koko saavutettu työ on valumassa hukkaan. Koulun johtokunta pistää jostain syystä voimakkaasti hanttiin. Eivätkö he halua, että mahdollinen orjamenneisyys paljastuisi vai mikä lienee syynä?
------
Tarinan kulussa, etenkin Hannien kohdalla, on omat jännitysmomenttinsa, joten en halua kertoa romaanista tämän enempää, vaan jätän loput lukijoiden löydettäväksi ja koettavaksi.
Kuten jo alussa sanoin pidän Ennen kuin olimme sinun -kirjasta ja pidän kyllä Kadonneiden rakkaiden kirjastakin, mutten yhtä paljon.
Tarinan runko on hyvä ja Hannien kertomusta lukee välillä kuin parastakin jännitysromaania, vaikka jotkut tapahtumat ovatkin hieman epätodellisia. Kirjalla on todellisuuspohja, joka tekee tarinasta koskettavan. Todella surullista, että orjia (jopa pieniä lapsia) on joutunut eroon perheistään. Sen takia oli hieno asia, että etsintäilmoituksia alettiin julkaista monissa lehdissä heti sisällissodan loputtua. Kadonneet rakkaat -palsta sai alkunsa vuonna 1877 ja jatkui 1900-luvun alkupuolelle asti.
Kirja sai alkunsa kun Wingate sai sähköpostia eräältä Ennen kuin olimme sinun -lukijalta, joka tahtoi kertoa toisesta samankaltaisesta historia-aiheesta. Kirjoittaja kertoi ilmoituksista, joissa entiset orjat hakivat omaisiaan ja oli sitä mieltä, että ilmoituksissa olisi ainesta muuhunkin kuin tutkimusmateriaaliksi.
- "Jokaisen lehti-ilmoituksen takana on kokonainen tarina", hän kirjoittti minulle. "Ne kertovat vankkumattomasta rakkaudesta perhettä kohtaan. Ilmoitusten kirjoittajat ovat etsineet kadonneita läheisiään jopa neljäkymmentä vuotta."
Niinpä nämä Kadonneiden rakkaiden tietokannan ilmoitukset inspiroivat kirjailijaa ja syntyi tämä Kadonneiden rakkaiden kirja.
Piemi asia, mutta minua häiritsee kun kirjassa käytetään sanaa "äiskä", joka tuntuu oudolta kun eletään 1870-lukua. Mielestäni kestää myös liian kauan aikaa ennen kuin aikajanat kohtaavat. Tarina alkaa melkein muuttua hieman pitkäveteiseksi, mutta onneksi sitten rupeaa tapahtumaan. Loppupuoleen olisi voinut panostaa vähän enemmän.
Kuitenkin mielenkiintoinen teos, joka avaa hyvin 1870-luvun elämää, jolloin ei mustilla eikä puoliverisillä ollut helppoa. Romaanissa etenkin naiset saavat äänen.
Kultainen hehku saa virginiantammien lehdet kiiltelemään ja putoavat vesipisarat säihkymään kuin timantit. Ryhmyiset oksat ja niistä riippuvat sammalrihmat huojuvat tuulessa. Varjoisa tie näyttää salamyhkäiseltä. Se on kuin reitti toiseen maailmaan kuten Narniaan vievä vaatekaappi tai ihmemaahan johtava kaninkolo.
Linkki: Ennen kuin olimme sinun
Kommentit
Lähetä kommentti