Anu Ojala: Kuolinsoitto, 2. osa

Pimeys nielaisi hänet sisäänsä jo muutaman askeleen jälkeen, ja samalla hetkellä kun hän irtautui mökin valoista, hänessä heräsi se sama alkukantainen pelko kuin silloin, kun hän oli käynyt täällä viimeksi.

Anu Ojala: Kuolinsoitto, 264 s. - ilm. 2023 - 2. osa Ronja Jentzsch -sarjaan - kansi: Mika Tuominen - Gummerus

Lopussa on listattu kirjailijan nuortenkirjoja.

Tornio-Haaparannan rajalla fentanyyli -niminen huume tappaa käsittämättömän paljon ihmisiä, etenkin nuoria. Ryr eli Rajat ylittävä rikollisuus -ryhmän vetäjä Ronja Jentzsch ja hänen kollegansa Janne Pallari yrittävät selvittää mistä huume on peräisin ja kuka/ketkä sitä jakelevat. Huume pitäisi saada pois kentältä mahdollisimman pian ennen kuin kuolleisuus räjähtää käsiin ja kuolinkellot jatkavat soimista. Ronjaa ja Jannea auttavat poliisikollegat Gürsu ja Anna. Onnnistuuko vaarallinen operaatio ilman lisäruumiita?

Sitten poliisit saavat komennon mennä erääseen kerrostaloon. Mitä sieltä mahtaa löytyä?

Viime osassa tutustuimme myös tullimies Kristianiin, joka on edelleen mukana tarinassa. Kannattaa muuten lukea ensimmäinen osa ensin. Se selittää paljon tämän osan tekemisiä, myös Kristianin osuutta tarinaan. 

Zeng ja Zhao, keitä he oikeastaan ovat? Ja touhutaanko Haaparannan yksityissairaalassa International Trustissa jotain outoa? Kaipasin hieman lisää heidän osuuteensa. 
----------
Pidin ensimmäisestä osasta, joskin siihen oli tungettu turhan paljon väkeä ja tapahtumia. Vauhdikas tarina, jossa jotkut asiat jäivät kesken. Olisiko ensimmäisen osan häiritsevää kiroilua vähennetty? Näissä tunnelmissa aloitin toisen osan, joka on suoraa jatkoa Jääsilkkitielle.

Tarinassa ei ole liiemmin yksityiselämää, joten hahmot jäävät minulle edelleen ohuiksi. Ronjan ja Jannen elämää kyllä sivutaan, mutta Gürsu jää etäiseksi ja  Annakin - tapahtumista huolimatta. Tässä toisessa osassa vihjataan, että ryr-ryhmä saa jatkossa isompia tehtäviä. Selviääkö asia kolmannesssa osassa? Supon tullessa mukaan tutkintaan tuntuu kuin he vain sotkisivat tilannetta entisestään? Vai mahtaako Supolla olla syynsä toimia niin kuin toimii?  Selviääkö tämäkin vasta seuraavassa osassa?

Tarinaan jää siis jonkin verran selittämättömiä juttuja. Kirjoihin on tulossa jatkoa, jossa luvataan vetää kaikki yhteen. Toivottavasti. Joka tapauksessa suosittelen lukemaan ensimmäisen osan ensin.

Olen lukenut muutamia trilogioita, joissa ensin on luettava kaksi osaa ja vasta kolmannessa tapahtumat vedetään yhteen. Minusta tämä kirjoitustyyli on tavallaan lukijan huijaamista ja ajan tuhlaamista. Miksi lukisin kirjan tai kaksi, jos asiat jäävät kesken? Ja jos viimeinen osa ilmestyy vuosien kuluttua, niin kaikki edellisten osien tapahtumat on jo "onnellisesti" unohtunut. Enkä nyt puhu vain Ojalan dekkareista, vaan myös yleisesti.

Näin rakennetussa sarjassa ilmestymisiaika ei saisi olla vuotta pidempi, sillä muuten lukijat ehtivät railakkaasti unohtaa edellisten kirjojen tapahtumat ja muutenkin jonkinmoinen kertaus on aiheellinen myös kolmannessa osassa.

Ja olihan niitä ruumiita Kuolinsoitossa aika paljon. 

Edellisessä osassa jatkuva kiroilu haittasi, niinpä tein nyt jotain aivan poikkeuksellista: laskin tukkimiehen kirjanpidolla tämän teoksen kirosanat, mutta vain vitut, ja kolme muuta yleistä kirosanaa ja lopputulos on yhteensä 75 mainittua kirosanaa ja muut manailusanat päälle. Olisi kiva tietää mitä tällaisella kiroilumäärällä haetaan, uskottavuuttako? Oikeanlaisella hahmon rakentamisella ja puhetyylillä saadaan uskottavuus luoduksi ilman tuhotonta kiroiluakin. Joitakin paljo kiroilu ei häiritse ja joitakin häiritsee. Minua kielenkäyttö kiusasi niin paljon, että saatan  jättää seuraavan osan lukematta jos saan tietää, että siinä on yhtä paljon kiroilua, joka on täysin turhaa ja äsyttävää tässä mittakaavassa. 

Positiivista Kuolinsoitolle on tekstin vauhdikkuus ja sujuva eteneminen eikä itse tarinassakaan ole mitään vikaa. Tapahtuma-alueet ovat kirjailijalle tuttuja, joten se tuo uskottavuutta. 

Lopussa on taas koukku seuraavaan osaan. Minulle koukku on niin kapoinen, ettei se yksistään houkuttele lukemaan kolmatta osaa. Asiaa olisi kannattanut pohjustaa lisää. 

P.S. Tiedän menestyneen dekkaristin, joka joutui lukijoiden lukuisien valituksien vuoksi siistimään tulevien kirjojensa kielenkäyttöä ja nyt dekkareita on ilo lukea.

++++++

Kirjailija, juristi

Anu Ojala, synt. 1972, asuu Rovaniemellä.

Kuvasin Anu Ojalan Helsingin kirjamessuilla syksyllä 2021.

*******

Ilmestyneet teokset:

Aikuisten teokset/ Ronja Jentzsch -sarja:

Jääsilkkitie 2021  - Kuolinsoitto 2023

Linkki: Jääsilkkitie, 1. osa
Tulossa kolmas osa ilmestyy joskus ensi vuonna.

Nuortenkirjat:

Emilia-sarja: Vaarallinen poikaystävä 1997 - Varjo ikkunassa 1998 - Kiusanhenki 1999 - Kielletyllä alueella 2001

Aino-sarja, kuvitukset Maaria Laurinen: Aino, neljän tuulen tyttö 2008 - Aino ja virvatulet 2009 - Aino ja hevossaaren juhannus 2011

Eläinrakas Julia-sarja: Unien hevonen 2002   - Koira vailla kotia 2003 -  Rautakavio 2005    

Muita: Pommi 2014 (ekotrilleri) - Petos 2018 (jatkoa Pommille)

Ryhmä error:
Kiristäjä 2022 - Valehtelija 2023