Christina Wahlden: Miehiltä kielletty, 3. osa

Osoita kunnioitusta sille, mitä et tiedä tai ymmärrä. Kumarru kuin korkea heinä tuulessa. Olet vain pieni sirppi. Kukaan ei voi omistaa kaikkea.

Christina Wahldén: Miehiltä kielletty, 433 s. - suom. ilm. 2023 - Enbart kvinnor 2022 - suomennos: Jänis Louhivuori - kansi: Jatta Hirvisaari/Taittopalvelu Yliveto Oy - Minerva

Darwinin oikeustalosta löytyy ruumis. Henkilö oli vähän aikaa sitten antanut kaivosyhtiölle luvan kaivaa paikalla, joka on alkuperäisväestölle pyhä.
Tästä tietysti syntyy mekkala ja mielenosoittajat vaativat, että kaivaukset lopetettaisiin. 
- Paikalliset ja paikan päälle matkustaneet aktivistit ovat pystyttäneet leirin metsään pyhän paikan luo, josta on löydetty uraania. 

Miksi Snake Hill on tärkeä?
- "Tämä maa on kuulunut alkuperäisväestölle kymmeniätuhansia vuosia", hän sanoo. "Se on meidän maamme. Sitä ei voi myydä eikä ostaa. Sillä ei voi eikä saa tienata rahaa. Eikä mikään maailman raha voi korvata tämän paikan arvoa. Mutta sitä eivät poliitikot tai yritykset halua ymmärtää."

Pyhällä paikalla sijaitsee myös synnytysluola, jossa on maalauksia. Alue on pelkästään naisille tarkoitettu paikka. Naisten perinne, joka on arvokas ja kallis. Ja nyt tämä halutaan räjäyttää taivaan tuuliin. 

Lisäksi kaivostoiminta vaikuttaisi ympäristöön ja luontoon, jonne voisi päästä vaarallisia aineita tai radioaktiivista jätettä. Ei siis ihme, että alkuperäisiväestö on raivoissaan.

Oikeustalosta löytyneen henkilön murhaa tutkivat tutut poliisit. Nuori alkuperäisväestöön kuuluva Jess on kotoisin Tiwisaarilta, jotka sijoittuvat 80 km Darwinista pohjoiseen. Tällä hetkellä Jessillä on monenmoisia raskaita henkilökohtaisia ongelmia ja paljon mietittävää. Jess on hakenut opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, sisar on sairaalassa vakavasti sairaana ja muutakin mietittävää Jessillä on.  

Jessin parina toimii Pohjoisterritorion poliisilaitoksen rikoskomisario Patrick O'Boyle eli lyhemmin Bluey. Mies on ollut naimissa, mutta tehnyt typeryyden, jonka takia vaimo on lähtenyt. Heillä on aikuinen tytär. Blueyllä on nyt mukava naisystävä, vaikka tämä saarnaakin miehen mielestä liikaa syömisistä. Syytä onkin, sillä Blueyllä on todettu diabetes. 

Blueyn pihanurkan häkissä asustaa Mango, vallabi, jonka pelastettiin poikasena onnettomuudesta. Mango on asunut ja kasvanut Blueyn hoivissa jo niin kauan, että on kesyyntynyt eikä enää pärjäisi luonnossa.

Alex Tran on Darwin Daily -lehden toimittaja, joka on kiinnostunut murhasta, mutta pomo määrää kirjoittamaan maatalousnäyttelystä ja Darwin Cupin laukkaradan tapahtumista. Mitähän siellä mahtaa tapahtua kun yritysjohtajat, poliitikot ja toimittajat tuntuvat viihtyvän niin hyvin? Katsovat tietysti laukkakilpailuja ja verkostoituvat,  mutta onko muutakin? Ja mitä sitten kun Alex joutuu kinkkiseen tilanteeseen?

Poliisit haastattelevat ja saavat tietää, että surmatusta ei pidetty. Hän oli jääkylmä, dominoiva ja ylimielinen. Mikä on siis murhan motiivi? 

Jessillä tukala paikka, sillä alkuperäisväestön mielenosoittajat näkevät Jessin poliisina, eivät siskona. Ja tämä tekee kipeää, sillä onhan Jess sisko ja samaa mieltä mielenosoittajien kanssa. Mutta paikalla oli pakko käydä kyselemässä murhaan liittyvistä asioista. Harmillista, että mielenosoittajien joukossa on myös oma sisar.

Miten käy, jäävätkö surmatyöt tähän? Kuka voittaa, kaivosyhtiö vai mielenosoittajat?
Entä löytääkö Alex laukkaradalta jotain hämärää?
--------
Tässä osassa paneudutaan yhteiskunnallisiin asioihin ja hieman politiikkaan ja kaivostoimintaan. 

Kirja etenee aika verkkaisesti (kuten muutkin osat) ja tarinassa on paljon henkilökohtaisia asioita. Tässäkin osassa päästään tutustumaan alkuperäisväestöön ja käy selvästi ilmi, että he ovat osa luontoa, jota he suojelevat. Silti toivoin enemmän juttuja heistä ja heidän kultturistaan, uskomuksistaan, tavoistaan, uniajan hengistä yms. Näistä saisi minusta paljon mielenkiintoista kirjoitettavaa.
Minusta alkuperäisväestö on tämän sarjan suola.

Henkilöhahmoista olen pitänyt. Bluey on jörrikkä ja Jess nuorena alkuperäisväestöläisenä omanlaisensa.
Olen pitänyt eniten ensimmäisestä osasta. Miehiltä kielletty -kirjaan hieman petyin. Paikoitellen, etenkin alussa, jopa tylsistyin. Olin innoissani kun Älä puhu kuolleista -teos ilmestyi. Ihanaa, nyt saadaan lukea alkuperäiskansasta ja Pohjoisterritoriosta, joka on alueena monelle niin vieras. Mukavaa vaihtelua pohjoismaisiin dekkareihin.

Kirjailija on selvästi perehtynyt Australiaan, siitä plussaa. Luen kyllä seuraavankin osan, jos sellainen ilmestyy, mutta toivoisin hieman mielenkiintoisempaa juonta. Lisäksi minusta tässä jäi auki jotain, jota tuskin seuraavassa osassa jatketaan. Hm!

P.S. Kirjan rekvisiittana olevat seitsemän simpukankuorta liittyvät tarinaan. Bumerangin olen ostanut sydneyläisestä kaupasta, jossa myytiin vain alkuperäisväestöön kuuluvien taidetta ja käsitöitä.

P.P.S. Australian alkuperäisväestöllä on maailman vanhin tunnettu uskonto. Heidän kulttuurinsa on vaikuttanut Australiassa yhtäjaksoisesti yli 400 000 vuotta.
Alkuperäisväestö uskoo kulttuurinsa ja asettamansa maailman syntyneen uniajan aikana. Uniaika on käsite, joka tarkoittaa väestölle sekä muinaista aikaa, että tarunomaista menneisyyttä. (...) Maa on uniajan sekä kulttuurin keskipiste ja heidän mielestään sitä ei voi kukaan omistaa. 
(Lähde: lukio.palkane.fi)

Minä rakastan kuivia eukalyptuspuun lehtiä maassa. Niiden eri sävyjä. Harmaata, hopeaa, vaaleanvihreää, ruskeaa. Auringon varjoja. Yrttien tuoksua tuulessa. Punaista maata.
Mutta minun täytyy lähteä pian.
Hän sanoi minulle niin.
Minäkö vain kuulen sen?
Hän on kutsunut minua jo jonkin aikaa.

++++++
Kirjailija, rikostoimittaja
Christina Wahldén, synt. 1968. Kirjailija on opiskellut Sydneyn yliopistossa dramaturgiaa ja rakastunut intohimoisesti Australiaan, jossa on asunut ja jossa vierailee usein.

*******
Ilmestyneet suomennokset:
Darwin -sarja:
Älä puhu kuolleista 2022 - Syklonivaroitus 2022 - Miehiltä kielletty 2023

Linkki: Älä puhu kuolleista, 1. osa

Ensimmäinen osa oli Ruotsissa ehdolla vuoden parhaaksi rikosromaaniksi 2020. 

Linkki: Syklonivaroitus, 2. osa

Lisäksi kirjailijalta on ilmestynyt ainakin suomentamattomia lasten- ja nuortenkirjoja.

Kustantajalle kiitos kirjasta!

Kommentit

  1. Voisi kyllä tutustua. Aboriginaalien kulttuuri on kiehtova ja olisi kiva lukea siitä vaikka nyt sitten dekkarin sivuilta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti