Missään ei näy ketään. Missä kaikki ovat? Hän ei uskalla huutaa apua. Hän kyyristyy kuivassa punaisessa maassa lojuvien roskien sekaan. Häntä oksettaa. Pelko näykkii hänen pohkeitaan ja ajatukset kieppuvat.
Darwin -sarjan toisessa osassa eletään joulukuun paria viimeistä viikkoa ja Darwinia on lähestymässä hirmumyrsky.
- Vielä ei tiedetä, minkä reitin sykloni valitsee, se voi kääntyä mihin suuntaan tahansa. Darwinin asukkaita kehotetaan seuraamaan tilannetta valppaasti ja valmistautumaan evakuointiin, jos se tulee ajankohtaiseksi.
- Vielä ei tiedetä, minkä reitin sykloni valitsee, se voi kääntyä mihin suuntaan tahansa. Darwinin asukkaita kehotetaan seuraamaan tilannetta valppaasti ja valmistautumaan evakuointiin, jos se tulee ajankohtaiseksi.
Näissä tunnelmissa Pohjoisterritorion poliisilaitoksen rikoskomisario Patrick O'Boyle eli Bluey ja alkuperäiskansaan kuuluva Jess nyt työskentelevät. Normaalisti he ovat töissä väkivaltaosastolla, mutta nyt heidät on siirretty hetkeksi huumerikosyksikköön. Ison huumerikostapauksen ratkaisemiseen tarvittiin lisävahvitusta, etenkin kun vielä löytyy kuollut nuori.
Huumevyyhdin purkaminen osoittautuu hankalaksi, sillä monilla toimijoilla on liikaa rahaa ja valtaa sekä liian paljon menetettävää. Heillä ei ole omatuntoa ja he ovat täynnä vihaa. Miten tällaisilta ihmisiltä voi saada tietoja.
Jessin mielestä työskentely huumeryhmässä on tärkeä kokemus, mutta Bluey ei ole siirrosta ilahtunut. Hän ratkoisi mieluummin väkivaltarikoksia, ja on kyllästynyt nuoriin yli-innokkaisiin kollegoihin.
Jess on valinnut hankalan uran, sillä nuorena naispuolisena alkuperäiskansaan kuuluvana naispoliisina ei ole helppo työskennellä. Kukaan ei oikein ota tosissaan, vaikka Jess tietää olevansa hyvä poliisi. Onneksi on yksi henkilö, joka luottaa ja kannustaa.
Kaiken ohella Jess on huolissaan Tiwi-saarella asuvista sukulaisistaan.
Bluey puolestaan velloo menneisyydessä. Nelisenkymmentä vuotta sitten, kun Bluey oli vielä lapsi, hirmumyrsky riehui alueella. Tuolloin sattui jotain ikävää, joka jätti Blueyhin jäljen. Nyt, syklonin lähestyessä menneisyys hiipii lähemmäksi ja lähemmäksi. Olisiko silloin voinut toimia toisin?
Toisaalla on katu, jossa on ränsistyneitä vuokrataloja. Asukkaat ovat saaneet vuokrasopimuksen sosiaaliviraston kautta. Tällä alueella yksinhuoltajaäidit yrittävät pitää lapsensa erossa huumeista, toisinaan siinä onnistumatta.
- "Olen huolissani myös hänestä. Joku pahoinpiteli hänet. Hän oli tosi pahassa jamassa, kun löysin hänet."
"Kuka se oli?"
" Hän suostu kertomaan. Sain hänetä irti vain, että se oli joku aikuinen."
Tarinassa seurataan edelleen myös Blueyn tyttären Catin elämää sekä Gotlannista kotoisin olevan opiskelijan, Gretan, sopeutumista Australian oloihin ja tietysti myös elämään syklonia odotellessa.
Tämä dekkari, kuten edellinenkin osa, alkaa aika verkkaiseen tahtiin. Olisin toivonut, että nyt asiaan olisi päästy nopeammin. Sykloni on yksi kirjan teemoista, henkilöistä, jos nyt niin voi sanoa. Hirmumyrskyn laajenemista seurataan aste ykkösestä aina vitoseen, jolloin tuulenvoimakkuus on jo 69,3 metriä sekunnissa. Tällöin sykloni on jo hyvin vaarallinen ja laajoja tuhoja aiheuttava.
Wahldén olisi halunnut tuoda hirmumyrskyteeman jo edelliseen teokseen, mutta kustannuspäällikkö halusi siirtää kakkoskirjaan. Kirjailija itse ei ole kokenut trooppista syklonia, mutta muuten Australia on tuttu.
Tarinassa kuvataan myös poliisien liiallista voimankäyttöä Australian alkuperäisväestöä kohtaan.
Tässäkin osassa syödään Austaralian kuuluisimpia keksejä.
Hauskana yksityiskohtana on pikkukenguru, Mango, joka ei kokonsa vuoksi kulje enää Blueyn mukana töissä. Nyt Mango asustaa pihahäkissä, josta välillä pääsee pihalle pomppimaan. Ja jos oikein hyvin käy, niin isäntä ottaa sisälle taloon.
Mangoa ei enää voi päästä irti, koska sillä ei ole luonnossa menestymisen taitoja. Bluey nimittäin pelasti vallabivauvan kun sen emo kuoli onnettomuudessa.
Ihan luettava dekkari, mutta kaipasin hieman tiivistystä ja menoa. Ehkä kirjailija on ajatellut, että lisää vauhdikkuutta syklonin voimistuessa. Koska sykloni on vahvana teemana, niin muuta luontokuvausta on nyt vähemmän. Älä puhu kuolleista-kirjassa paneuduttiin enemmän alkuperäiskansojen oloihin, jota on kyllä tässäkin kirjassa.
Luen kyllä seuraavankin osan. Ainakin sen tähden, että sijoittuu Australiaan. Ja senkin takia, että kirjailijalla on taito yhdistää tietoa ja tarinaa.
Kirjan lopussa on valikoima eri lähteitä, joka osoittaa, että taustatyötä on taas tehty. Plussaa siitä.
Lue ihmeessä ensimmäinenkin osa! Linkki alempana.
Hän jää seisomaan rakennuksen oviaukkoon, tuijottaa ulos sateeseen. Hän ajattelee, että taivaasta valuu kyyneleitä. Surun ja raivon kyyneleitä ennen vihan hirmumyrskyä, joka pyyhältää kohta, jos pyyhältää, heidän kaikkien ylitse.
++++++
Kirjailija, rikostoimittaja
Christina Wahldén, synt. 1968. Kirjailija on opiskellut Sydneyn yliopistossa dramaturgiaa ja rakastunut intohimoisesti Australiaan, on asunut ja jossa vierailee usein.
*******
Ilmestyneet suomennokset:
Darwin -sarja:
Älä puhu kuolleista 2022 - Syklonivaroitus 2022
Linkki: Älä puhu kuolleista, 1. osa
Ensimmäinen osa oli Ruotsissa ehdolla vuoden parhaaksi rikosromaaniksi 2020.
Sarjasta on jo ilmestynyt kolme osaa.
Tulossa: Enbart kvinnor on ilmestynyt vuoden 2022 alussa.
Lisäksi kirjailijalta on ilmestynyt ainakin suomentamattomia lasten- ja nuortenkirjoja.
Kommentit
Lähetä kommentti