Juli Zeh: Yli-ihmisiä , 429 s. - suom. ilm. 2023 - Über Menschen 2021 - suomennos: Anne Kilpi - kansi: Tuomo Parikka - Kustantamo Huippu
Dora on muuttanut pienen Rausku-Roope -koiransa kanssa Berliinistä maalle. Bracken on tyypillinen itäsaksalainen tienvarsikylä, jossa on nyt 285 asukasta, kun Dora on muuttanut paikkakunnalle.
Doran tila on 4000 neliökilometrin suuruinen alue, eli noin puolikas jalkapallokenttä, jonka keskellä kyhjöttää vanha talo.
- Suuria puita, villintynyt tontti, harmaaksi rapattu julkisivu. Sijainti kylän laidalla.
Berliinissä elo Robertin kanssa oli sujunut mallikkaasti, kunnes tuli korona ja elämä alkoi hankaloitua ja asunnossakin tuli ahdasta. Robert on vapaa toimittaja, joka oli ominut ainoan työhuoneen itselleen, joten Doran oli istuttava keittiössä. Dora on mainostoimittaja, joka työskentelee Sus-Y -nimisessä mainostoimistossa.
Joka puolella Berliinissä korona alkaa kiristää ihmisten välejä.
- Tyhjillä kaduilla vallitsi aavemainen tunnelma. Autoja oli vähän, jalankulkijoita tuskin lainkaan. (...) Eräs nuori äiti huusi lenkkeilijälle, ettei tämä saisi hengittää niin raskaasti.
Viimeinen pisara oli kun Greta Thunberg astui pariskunnan elämään. Robert alkoi uskoa maailman tuhoutumiseen.
-Robert näki autoja, lentokoneita, ja dieselaluksia kaikkialla minne katsoi. Kaikkialla muovia, halpatuotantovaatteita.
Dora piti kyllä Robertista, mutta yhteiselämä alkoi tuntua ahdistavalta, sillä mies alkoi laatia kaikenlaisia sääntöjä. Sai ostaa enää tiettyjä tuotteja, syödä tiettyjä ravintoaineita.
Taksilla ei saanut ajaa ja lomamatkat olivat historiaa. Robert kulki Doran perässä sammutttamassa valoja ja laski lämmitystä niin että huoneistossa alkoi olla kylmä.
Dora sai tarpeekseen kun Robert alkoi penkoa pihan yhteisroskiksia nähdäkseen onko lajittelu tehty oikein.
Dora pakkasi omaisuutensa ja Roope-koiransa vuokra-autoon ja häipyi maalle. Suuntana juuri ostettu talo, josta Dora ei ollut hiiskunut Robertille sanaakaan.
Elämä maalla ei ala kovin hyvin, sillä Roope oli käynyt kaivamassa naapurin perunapeltoa ja aidan korjaamisestakin tulee heti sanomista. Mies on muutenkin outo ja hänen pihallaan tapahtuu kummia.
Naapuri on kuusikymppinen kalju pikkumies, joka pukeutuu oudosti ja puhuu halventavasti maahanmuuttajista mutiaisina. Mies esittäytyy kylänatsiksi ja sanoo nimekseen Gootti.
Eikä Gootti ole pikkukylän ainoa outu lintu, sillä kylässä asuu myös miespari, jonka postilaatikossa on äärioikeistolaisen AfD-puolueen tunnus.
Lisäksi Doran pihalla tapahtuu kummia. Poissaollesssa puutarhakalusteet oli järjestetty uudelleen, vastapäinen naapuri puolestaan raivaa pihan kysymättä.
Plus että Doran Berliinin käynnin aikana on makuuhuoneeseen ilmestynyt valkoinen juuri maalattu sänky. Etu- ja takaovi ovat lukossa. Kenellä on avain Doran kotiin? Epämiellyttävää. Dora kyllä arvaa kuka on kyseessä. Tämä joku käy myös joka perjantai kurkkimassa ikkunoista sisään. Miksi?
Kun vielä pikkutyttö löytyy pihalta vakoilemasta Doran puuhia, on mitta täysi ja Dora alkaa harkita muuttoa. Pois natsin naapurista, jonka pihalla lauletaan natsilauluja kansankiihoittajien kanssa. Dora kuulee ja näkee kun käy kurkistamassa aidan yli.
Pikkutyttö osoittautuu olevan Gootin Franzi-tytär, joka viettää kesän isänsä kanssa. Tyttö kaveeraa mielellään Roope-koiran kanssa. Ei ihme, sillä isä ei ole paras mahdollinen huoltaja.
- Franzi! Miksi seuraat minua?
Sun koira on niiiin söpö. Taaperoääni jälleen. Annatko sen mulle?
(...) En tykkää siitä, että vakoilet minua. Ymmärrätkö?
(...) Saanko... Saanko joskus käydä Roopen luona? Silittämässä sitä?
Dora ei halua tyttöä kylään. Ei katsomaaan elokuvia eikä silittämään Roopea. Mutta kun Franzi nostaa katseensa, hänen silmissään näkyy kyyneliä.
Yksinäisyys tuntui Dorasta aluksi mukavalta, mutta nyt talossa ramppaa väkeä alvariinsa. Olisiko se loppujen lopuksi huono asia? Doralla kun ei tunnu olevan ystäviä. Ainoat kontaktit ovat tulleet työn kautta. Dora pitää yhteyttä myös neurokirurgi-isäänsä, Jojoon.
Dora ei tunne Jojon lisäksi ketään toista, joka pystyy nousemaan niin korkealle asioiden yläpuolelle. Ovathan elämä ja kuolema Jojon läheisimmät työtoverit.
Dora on myös jonkin verran yhteydessä etäiseksi jääneeseen Axel-veljeensä, jonka maailmassa kaikki muut ihmiset ovat olemassa pitääkseen huolta hänestä. Nykyään Axel on koti-isä, joka on sulkeutunut viisivuotiaiden kaksosten kanssa tilavaan asuntoonsa samalla kun vaimo ansaitsee elannon isossa asianajotoimistossa.
.......
Hieno tarina, jossa on hyvin kehitylty juonen kulku. Joitakin asioita arvasin ennakkoon, muttei se haitannut. Ajan mittaan Dora tutustuu outoihin naapureihinsa ja saa huomata, että he ovat omituisuuksistaan huolimatta ystävällisiä ja naapureitaan ajattelevia ihmisiä. Mielenkiintoisinta on ehkä seurata Doran ja Gootin naapuruutta ja sen kehittymistä. Entä ketkä ovat yli-ihmisiä, sitä tarinassa voi myös pohtia.
Henkilöhahmot ovat hyvin mietittyjä, kuten ennakkoluuloinen Dora, joka aluksi vaikuttaa olevan kovempi tyyppi kuin mitä onkaan sekä natsimielinen Gootti plus hänen hieman reppana tyttärensä Franzi, joka yksinäisyyttään helpottaakseen linnoittautuu usein Doran ja Roopen luokse.
Mukana on myös tavallisia ihmisiä, kuten yksinhuoltaja Sadie, joka työskentelee öisin voidakseen päivisin hoitaa lapsiaan.
Tämä on ensimmäinen lukemani teos, jossa korona on näin vahvasti mukana. On maskit, etätyö, kokoontumiskiellot ja on etäisyysvälit ja jopa etäisyysmittarit. "Pysy kaukana!"
Doran isä professori, tohtori Joachim Korfmacher, on yksi valtakunnan tunnetuimmista neurokirurgeista ja asemassaan jokapäiväisen pandemian vastaisen taistelun yläpuolella.
- Pienestä perhetapaamisesta kiinni pitäminen on hänen tapansa näyttää virukselle keskisormea.
Kirjaan on saatu mahtumaan monta teemaa kuten korona, ilmastonmuutos, äärioikeisto, rasismi, maalla eläminen sekä pystyykö kaupunkilainen sopeutumaan maaseudun hiljaisuuteen. Miten Doran käy? Vakavista aiheista huolimatta Zehillä on mukava ja toisinaan jopa humoristinen lähestymistapa kaikkiin teemoihin.
Tarinaa on helppo seurata ja koko ajan tapahtuu, dramaattiseen loppuun asti.
Kiitos hyvästä suomennoksesta ja kauniista kannesta!
Lukekaa ihmeessä!
On mukava tutustua erimaalaisiin kirjailijoihin ja huomata pitävänsä. Tässä tapauksessa kiitos kuuluu Kustantamo Huipulle ja Anne Kilvelle, joka on taidokkaasti suomentanut saksalaista kirjallisuutta. Erityisesti olen ihaillut Huipun Suomeen tuomaa Chastity Riley -dekkarisarjaa, jonka suomennokset ovat hersyviä. Sarja on Simone Buchholzin kirjoittama ja suomennoksia on viisi. Ohessa linkki uusimpaan teokseen Hotel Cartagena (tässä linkit myös aiempiin dekkareihin). Suomennokset Anne Kilven.
Hotel Cartagena, 5. suomennos
Palatkaamme vielä Yli-ihmisiin, joka oli vuonna 2021 Saksan myydyin kovakantinen romaani ja arvostelumenestys. Teoksen käännösoikeudet on myyty useisiin maihin.
Aurinko vaeltaa taivaan halki, joet virtaavat, ja elävät olennot syövät ja nukkuvat, aivan sama mitä edellisenä päivänä on tapahtunut.
++++++
Kirjailija, Brandenburgin perustuslakituomioistuimen tuomari
Juli Zeh, synt. 1974 Bonnissa ja asuu Brandenburgin maaseudulla
*****
Ilmestyneet suomennokset:
Kotkia ja enkeleitä 2004 - Yli-Ihmisiä 2023
Kirjailija on julkaissut romaaneja, tieto- ja lastenkirjoja, novelleja ja esseitä, joista saanut lukuisia palkintoja.
..........
Kiitos arvostelukappaleesta!
Kommentit
Lähetä kommentti