Kasvipeitteen keskellä kimalsi jotain metallista. Mitä ihmettä se puutarhan perukoilla teki? (...) Pensaiden varjossa oli pieni pronssinen patsas.
Naistenviikkohaasteen 5. teos: Osallistun tällä päivityksellä kirjabloggaajien naistanviikkohaasteeseen. Haasteen aiempien kirjojen tarinat ovat olleet rankkoja, tavalla tai toisella. Senpä vuoksi nyt on vuorossa romantiikkaa ja lämminhenkisyyttä.
Kielokoski -sarjan aloittava Unohdettujen unelmien kirjasto hurmaa tunnelmallisen maaseuturomantiikan ystävät. "Elämä antaa ja kantaa, kun sen antaa kantaa". tapasi Aina Varjorannan äiti sanoa, mutta Ainasta tuntuu, että Elämä on vain ottanut siitä lähtien kun syöpä vei äidin. Kun äidin kuolemastaa on kulunut vuosi, Aina uskaltautuu Helsingistä kesäksi Kielokoskelle kirjastonhoitajaksi maaseudun rauhaan. Yllättäen kirjasto paljastuukin kirjoista riisutuksi jumppasaliksi, onka tulevaisuus on uhattuna. Aina päättää palauttaa kirjastoon lukemisen ilon, ja kun varkain palautuvat elämään myös värit, rakkaus ja usko äidin vanhaan viisauteen."
Oletko odottanut jatkoa Linda Fors -dekkarisarjaan? Älä välitä niin minäkin. Nyt ilmeisesti sarja loppuu kahteen teokseen (ainakin tässä vaiheessa). Miksi? Tämän romaanin ilmestymisen aikoihin törmäsin lehtijuttuun, jossa Liina kertoi saattohoitaneensa hyvän ystävänsä, sitten tuli korona ja päälle vielä Ukrainan sota. Kaikki nämä asiat alkoivat ahdistaa niin paljon, ettei enää tehnyt mieli kirjoittaa surullisista asioista kuten kuolemasta ja tappamisesta. Ymmärrän. Niinpä Putkonen lähti toisenlaisille urille ja alkoi kirjoittaa viihdettä. Unohdettujen unelmien kirjasto on aloitusosa Kielokoski -sarjaan.
Esittelyteksti Storytelin sivuilta:
"Lämminhenkinen romaani elämänilon löytämisestä. Mikä tepsisi suruun paremmin kuin kesä lempeän kyläyhteisön kirjastossa.
Kielokoski -sarjan aloittava Unohdettujen unelmien kirjasto hurmaa tunnelmallisen maaseuturomantiikan ystävät. "Elämä antaa ja kantaa, kun sen antaa kantaa". tapasi Aina Varjorannan äiti sanoa, mutta Ainasta tuntuu, että Elämä on vain ottanut siitä lähtien kun syöpä vei äidin. Kun äidin kuolemastaa on kulunut vuosi, Aina uskaltautuu Helsingistä kesäksi Kielokoskelle kirjastonhoitajaksi maaseudun rauhaan. Yllättäen kirjasto paljastuukin kirjoista riisutuksi jumppasaliksi, onka tulevaisuus on uhattuna. Aina päättää palauttaa kirjastoon lukemisen ilon, ja kun varkain palautuvat elämään myös värit, rakkaus ja usko äidin vanhaan viisauteen."
.............
Putkonen ei ole ihan päässyt irti dekkariminästään, sillä parilla henkilöllä on menneisyyyden saloja. Tapahtumat eivät silti hipaisekaan väkivaltaa. Tämä on hyvänmielen romaani, jonka parissa viihtyy. Ainoat jännityksen aiheet ovat oikeastaan ne kun saa/joutuu miettimään kuka rakastuu kehenkin ja milloin sekä kuka on sukua kellekin.
Tarina kertoo Kielokosken ihmisistä, heidän iloistaan ja murheistaan ja tietysti kirjastosta. Pääosassa on Aina Varjoranta, joka on jättänyt entisen taakseen ja huristanut keltaisella Kleinbusillaan Taka-Töölöstä kohti uusia seikkailuja mukanaan äidiltä peritty vanha sekarotuinen Herra Spunk.
Putkonen ei ole ihan päässyt irti dekkariminästään, sillä parilla henkilöllä on menneisyyyden saloja. Tapahtumat eivät silti hipaisekaan väkivaltaa. Tämä on hyvänmielen romaani, jonka parissa viihtyy. Ainoat jännityksen aiheet ovat oikeastaan ne kun saa/joutuu miettimään kuka rakastuu kehenkin ja milloin sekä kuka on sukua kellekin.
Aavistus tiivitystä olisi tehnyt hyvää, mutta silti kirjan kuunteli nopsaan.
Kiva kun kirjasto on otettu mukaan. Ajankohtainen aihe tämäkin, kun maaseuduilta ollaan lopettelemassa pikkukirjastoja.
Kiva kun kirjasto on otettu mukaan. Ajankohtainen aihe tämäkin, kun maaseuduilta ollaan lopettelemassa pikkukirjastoja.
Tässä tarinassa nauretaan ja purskahdetaan nauruun vallan usein. Eipä siinä mitään, purskahtaa on kuvaava sana, mutta olisiko löytynyt välillä joitain muita sanoja, ilmaisuja.
Kielokosken ruukkikylää ei ole olemassa, mutta tarinassa sijainnee jossain Jyväskylän huudeilla.
Ainan äiti oli opettanut Herra Spunk -koiraa tottelemaan ruotsinkielisiä komentoja. Tämä ei ole poikkeuksellista, sillä tyttäreni kouluttaa koiraansa käyttäen saksalaisia komentoja. Miksikö? Vaikka siksi ettei saksa sekoitu suomen kielen arkisanoihin, esim. "tänne", "istu".
Minulle tuli kirjasta mieleen Kirsi Pehkosen 7-osainen Jylhänsalmi- sarja sekä Anneli Kivelän Katajamäki, 15 teosta. Näistä kummastakin olen kuunnellut muutamia kirjoja. Niissä on samanlaista maaseudun levollisuutta, jossa myös tunteet saavat vallan. Surulliset ja ikävät, mutta etenkin ne hyvät.
Viihdyin oikein hyvin Kielokoskella.
Lukija on hyvä.
Ohoh! Onpas hauska juttu kun kirjailija on etunimeltään Liina, graafinen suunnittelija Eevaliina ja lukija Annaliina.
+++++++
Kirjailija, toimittaja, toimituspäällikkö
Liina Putkonen, asuu Espoossa.
******
Ilmestyneet teokset:
Dekkarit:
Ilmestyneet teokset:
Dekkarit:
Jäätynyt tyttö 2018 - Palava poika 2020
Muut:
Kielokoski -sarja:
Unohdettujen unelmien kirjasto 2023
Kielokoski -sarja:
Unohdettujen unelmien kirjasto 2023
Tulossa: Jouluaiheinen satukirja Monen mutkan tonttukirja ilmestyy syksyllä 2023.
.....
Äänikirjapalvelun maksan itse.
Kirjabloggaajien naistenviikkohaastetta luotsaa yhdeksättä kertaa Tuija: Tuijata.Kultturipohdintoja
Nimipäiviään viettävät tänään Leena, Matleena, Leeni ja Lenita.
Lämpimät onnittelut!
Tässä olisi varmasti täsmäosuma lohtulukemiseksi. Olen käsittänyt, että kirjaa saa myös printtinä.
VastaaPoistaKyllä saa. Sen näkee blogissa aina siitä, että kirjantiedoissa on mainittu myös sivumäärä. Jos kirja on vain ääni- tai e-kirjana niin ylernsä mainitsen siitä erikseen.
PoistaHyvä lomakirja myös
Oon oottanu Linda Forsille jatkoa. Kivaa, että Putkoselta tuli tää! Ootan sitä varausjonossa.
VastaaPoistaEhkä saamme Lindallekin jatkoa vielä joskus, mutta nyt Putkonen kirjoittaa toistaiseksi muuta.
Poista