Kirja kertoo meksikolaisesta yhteiskunnasta, sen hyväosaisista sekä etenkin köyhistä, jotka yrittävät löytää paikkaansa yhteiskunnassa. Tarinassa on kaksi päähenkilöä, joista toinen on nuorukainen nimeltään Franco Andrade eli läski eli ihrakasa eli rasvamylly eli pekoniperse eli... Lihavan ulkomuotonsa takia Francolla on monta kutsumanimeä. Franco asuu hetken varakkaiden isovanhempiesa luona. Heiltä poika pihistää rahaa tai mummon korurasiasta koruja aina kun silmä välttää. Franco on yksinäinen poika, joten palvelusväkeen kuuluva Polo (josta tuonnempana lisää) kelpaa seuraksi.
Francolla on pakkomielle. Hän fantasioi naapurin rouvan viettelemisestä ja miettii miten saisi haaveensa toteutetuksi. Rouva on uhkea: kuntosalilla veistetyt kurvit, pronsisen tumma iho eikä peräpäässäkään ole mitään moitittavaa.
- Rouva Maríanin kyllä tunnisti kuvista,hänen miehellään oli oma tv-ohjelma, mistä tämä oli tullut kuuluisaksi, ja koko nelihenkinen perhe vilahteli taajaan lehtien juorupalstoilla;
Leopoldo Garcia Chaparro eli Polo on kuusitoistavuotias poika, joka työskentelee tällä hetkellä Meksikonlahden kiinteistöyrityksen palveluksessa. Polo on puutarhurina Paradais-nimisellä yksityisellä rikkaiden asuinaluella, jolla myös rouva Maríanin perhe asuu.
Pololla riittää töitä, sillä vaikka työaika on seitsemästä kuuteen niin usein alueella vietetään juhlia yömyöhään ja Polon tehtävänä on käydä sen jälkeen siivoamassa uima-altaat.
Polo inhoaa pomoaan Urquizaa, sillä tämä "pakottaa" Polon pesemään autonsa joka ikinen päivä.
Polo asuu äitinsä ja tätä nykyä myös raskaana olevan serkkunsa kanssa. Serkun saapuessa Polo siirrettiin nukkumaan lattialle koska serkun piti saada nukkua sängyssä.
Pololla oli ollut mahdollisuus käydä koulu loppuun, mutta se homma oli mokattu ja tästä äiti muistaa jankuttaa:
- Vai oliko se minun syytäni, että ajoivat sinut koulusta? Sano se, minäkö pakotin sinut juopottelemaan ja tyrimään kaikki kokeet...(...) ja sinä ääliö tyrit sen, ryssit kaiken päin persettä, ja nyt sitten kaduttaa, äiti motkotti Pololle joka aamu...
Nämä kaksi vesseliä, Polo ja Franco, alkavat hengailla yhdessä. Tosiasiassa se tarkoittaa sitä, että Franco heittää ikkunasta rahaa ja Polo käy ostamassa tupakkaa ja alkoholia, jota pojat sitten myöhemmin yhdessä naukkailevat.
Polo inhoaa Francoa ja tämän likaisia fantasiajuttuja sydämensä pohjasta, mutta yrittää jaksaa kaveerata, kuunnella tämän seksijuttuja ja myötäillä poikaa, sillä hätäiset kännit parin päivän välein on muodostunut jo tavaksi. Pian Polon inho muuttuu vihaksi:
- ...hänen teki mieli vääntää tältä naama rullalle ja kolauttaa rommipullolla takaraivoon ja potkia suolet mössöksi ja heittää sen jälkeen tyyppi pää edellä jokeen....
Kun Franco aikansa fantasioi naapurin rouvasta, niin lopulta poika päättää alkaa toteuttaa haavettaan, mutta siihen tarvittaisiin Polon apua.
Miten sitten käykään? Sitä en nyt paljasta.
Äskettäin ilmestynyt Paratiisi ei ole paratiisi sanan varsinaisessa merkityksessä, päinvastoin. Mikään ei tarinassa ole paratiisimaista.
Polo ja Franco ovat selkeässsä pääosassa. Polon serkku Milton pääsee myös esille. Milton elää rikollista elämää väkivallan ja huumeiden parissa. Olisin mielelläni lukenut myös muista henkilöistä ja heidän elämästään. Mutta nyt esimerkiksi rouva Marían jää ulkopuoliseksi. Oliko rouva huomannut Francon ja jos oli, niin mitä oli ajatellut tästä nuoresta lihavasta finninaamaisesta ihailijasta.
Kirjassa on paikoin roisi ja alatyylinen kieli. Teksti etenee ilman lukuja ja kappaleet ovat tosi pitkiä, puolen sivun tai sivun mittaisia. Tyylikeino tämäkin, mutten oikein ymmärrä syytä tähän. Mitä lisäarvoa tällä saadaan? Kirjaa on vaikeampi lukea ja jo pelkästään tyyli saattaa karkottaa lukijoita.
Mutta kun tarinaan pääsee kiinni, niin tyyli ei oikeastaan haittaa. Itse tarina on pettymys, sillä alkupuoli on pääosin Francon seksifantasioiden kuvailua ja poikien ryyppäämistä. Polo on nuoresta iästään huolimatta jo alkoholisti, joka miettii koko ajan mistä saisi lisää juotavaa. Takakannessa luvataan, että tulossa olisi vaarallinen suunnitelma, jolla olisi rajut seuraukset. Suunnitelma ja sen toteutus tulee kyllä, mutta sitä saa odottaa turhan kauan. Onko kirjailijalle tullut kiire.
En voi olla vertaamatta tätä Hurrikaanien aika -teokseen, jossa on myös käytetty tätä samaa rasittavaa kirjoitustyyliä. Lisksi inhoan kiroilua ja roisia tekstiä, mutta Hurrikaanin ajassa annoin sen herkemmin anteeksi, koska tarina on niin paljon parempi.
Fernanda Melchor on mielenkiintoinen kirjailija, joka osaa loistavasti kuvata henkilöitä sekä etenkin köyhien Meksikoa. Vaikkei tämä kirja täyttänyt odotuksiani, niin aion kyllä lukea seuraavankin kirjan, jos sellainen ilmestyy.
Plussaa on annettava suomentajalle (Emmi Ketonen). Oivaltava ja rikas suomennos, josta olin ihan liekeissä. Kiitos! (Sama loistava suomennos on myös Hurrikaanien ajassa.)
Siinä vaiheessa myrsky oli hiipunut tihkusateeksi, joka tipahteli pulleina pisaroina puiden yhteen kasvaneista latvuksista.
P.S. Kirja taustakuva on Meksikon matkaltani vuodelta 2013. Kuvassa on El Castillo - temppelipyramidin portaat Chichén Itzán rauniokaupungissa, joka on maya- intiaanien perustama.
Fernanda Melchor, synt. 1982 Veracruz / Meksiko
On sitä tullut karujakin romaaneja luettua, mutta tämä kirja ei oikein vedä puoleensa. Itse en niin kauhistu kielenkäyttöä, mutta tuo aihepiiri ja vieläpä pitkät virkkeet eivät innosta tarttumaan.
VastaaPoistaNuo pitkän virkkeet ovat kyllä kenkkuja lukea
Poista