Mark Sullivan: Kohti vihreää laaksoa

 

Missä tahansa olemmekin yhdessä, siellä meillä on koti. Tämä on meidän kotimme. Ei ole väliä olemmeko maatilallamme vai siellä kauniissa vihreässä laaksossa, kunhan olemme yhdessä.

Mark Sullivan: Kohti vihreää laaksoa,  585 s. - suom. ilm. 2022 - The Last Green Valley 2021 - suomennos: Arto Konttinen - Sitruuna Kustannus

Esipuheessaan Mark Sullivan kertoo mm. että monet olivat sanoneet ettei Sullivan koskaan löytäisi samanlaista kertomatonta tarinaa toisen maailmansodan ajoilta kuin mitä Pino Lellan tarina on (Palavan taivaan alla). Ihmiset kertoivat ja lähettivät paljon tarinoita, mutta Sullivan ei kelpuuttanut yhtäkään, kunnes vuonna 2017 eräs eläkkeellä oleva hammaslääkäri kertoi lyhyesti paikalliselta mieheltä kuulemansa tarinan. Mark Sullivan kiinnostui.

Kirja kertoo nuoren pakolaisperheen pakomatkasta kohti länttä. Kirjailija seurasi pakoreittiä nykyisen Moldovan, Romanian, Unkarin, Tšekin ja Puolan halki. Osa perheestä joutui lähelle Ukrainan ja Valko-Venäjän rajaa.

Romaani:
Tarina alkaa vuodesta 1944 Romanian rajan tuntumasta, Friedenstadista, pienestä maalaiskylästä. Tuolloin noin kolmekymppiset Emil ja Adeline Martel sekä heidän kaksi poikaansa, neljävuotias Will ja kuusivuotias Walt, pakkaavat tavaroitaan vaunuihin. Samaa tekevät myös Adelinen Lydia-äiti, Malia-sisko ja Emilin vanhemmat.
Perheellä on kaksi vaihtoehtoa. Jäädä odottamaan neuvostojoukkoja tai lähteä natsien mukaan, jotka ovat luvanneet suojella puhdasverisiä kansalaisia.
- "Oletko varma, että tämä on viisasta, Emil? Että pakenemme tällä tavoin natsien kanssa?
Emil vastasi kuiskaten:" Voimme jäädä tänne odottelemaan karhua, jonka tiedämme tappavan meidät. Tai raiskaavan sinut ja tappavan minut ja pojat. Tai vievän meidät kaikki vankeuteen Siperiaan. Taikka voimme paeta susien kanssa ja antaa niiden suojella meitä, kunnes pystymme livahtamaan länteen. Pakoon sotaa."

Näin Martelit ja moni muukin perhe matkaa kohti turvallisempia paikkoja. Matka tulee olemaan vaarallinen, sillä takaa uhkaa Neuvostoliiton armeija ja edessä on Saksan armeija.
- Tietä pitkin kulki nyt entistä enemmän saksalaisten kuorma-autoja ja vaurioituneita panssariajoneuvoja sekä kymmenittäin hevosten vetämiä katettuja vaunuja. Kaikki kiiruhtivat länteen ehtiäkseen pois Josif Stalinin armeijoiden tieltä, jotka olivat jälleen hyökkäyskannalla.

Martelit kuuluvat perheisiin, jotka aikoinaan muuttivat Saksasta Ukrainaan viljelemään maata. Emil oli välttynyt rintamalta, sillä hän oli tuottavampi maanviljelijänä. Marteleiden asema on hieman häilyvä, sillä neuvostoliittolaiset pitävät heitä saksalaisina, vaikka Emil osaa venäjääkin. Saksalaisille Emil on jotakin muuta koska ei ole ollut rintamalla, vaan vain pellolla. 

Jossain vaiheessa matkalaisten hevoskyyti vaihtuu junaan. Etappi etapilta edetään ja Martelit saavuttavat uusia paikkoja ja asumuksia. Matkan aikana Emilillä on oma menneisyyteen liittyvä pelkonsa ja harras toive, ettei tapaisi enää ikinä tiettyä henkilöä. Kuinka sitten käy?

Matka jatkuu ja koko ajan perhe haaveilee vihreästä laaksosta:
- He nousivat erään Targu Mureisista etelään kohoavan kukkulan huipulle, mistä heidän eteensä avautui uusi, kaunis näkymä: vehreä laakso, jonka loivat rinteet kasvoivat metsää ja rehevät niityt luonnonkukkia ja ruohoa.

Mutta, ei tämä ole vielä Martelien laakso, vaikka kaunis onkin. Joku unelma täytyy silti olla, että jaksaa jatkaa. 
Oikea Martelin perhe pääsi perille, mutta käykö niin myös kirjassa? Tarina loppuu vuoteen 2006.

Romaanissa on paljon tapahtumia, eri käänteitä ja takaumia. 585 sivua tuntui puolivälissä hieman puuduttavalta. Toivoin silloin, että se usein kaivattu ja mainittu vihreä laakso tai unelma vihdoin löytyisi. 
Mark Sullivan on taitava tarinankertoja, joka hallitsee jännityksen ylläpitämisen ja erilaisten tapahtumien kuvauksen, myös kauniiden asioiden:
- Aurinko oli jo lähes vajonnut taivaanrannan taa, mutta sen hiipuva valo sinkosi vielä tulta viiteen pitkäksi, ohueksi spiraaliksi venähtäneeseen pilveen värjäten ne punaisen, kullan ja purppuran täyteläisillä sävyillä.

Tarina alkaa jo vuodesta 1929, ja mukana on sotaa, nälkää, kuolemaa, pelkoa, epäuskoa, sairauksia, vankileirejä, onnettomuuksia kohtalokkain seurauksia ja ties mitä muuta.
Vaikka romaanissa on paljon raskaita asioita (ehkä hieman liikaa) niin mukana on positiivisuuttakin:
- Ota silti rakkauteni mukaasi ja kanna sitä minne ikinä menetkin. Minäkin otan sinun rakkautesi mukaani. 

Lisäksi on toisista ihmisista välittämistä sekä suurimpana ja tärkeimpänä kaikesta, uskoa elämään.
Martelin perhe on vahva. Etenkin äiti jaksaa kannustaa kaikkia ja ylläpitää toivoa paremmasta. 

Ukrainan tapahtumien, pakojen ja kotien jättämisen takia teos tuntuu nyt ajankohtaiselta.

Loppusanoissaan Mark Sullivan kertoo lyhyesti historiasta sekä oikeasta Martelin perheestä. Erityisen koskettavaa on kun Sullivan matkusti vuonna 2018 iäkkäiden Martelin veljesten kanssa vanhoille tapahtumapaikoille, mm. Ukrainan Friedenstaliin/Tryhradyyn, käymään perheen lapsuudenkodin raunioilla. Paikassa, josta perheen pakomatka oli alkanut. Hyvä, että ehtivät käydä ennen Ukrainan sotaa.
Veljekset ihastelivat ja hämmästelivät vanhempiensa rohkeutta, rakkautta ja päättäväisyyttä.

Kirjan lopussa on kaksi perhevalokuvaa, jotka on saaatu Martelin suvulta sekä kulkureittikartta, joka olisi voinut olla alussa. 

Kirjan alusta poimittu:
"Kirja on fiktiivinen teos, vaikka perustuu tositapahtumiin, jotka sen päähenkilöt ovat oikeasti kokeneet. Henkilöiden, paikkojen ja yhteisöjen nimet, henkilöhahmot ja tapahtumat ovat joko kirjoittajan mielikuvituksen tuotetta tai niitä käytetään kuviteellisessa merkitysessä."

...hyvään elämään tarvittiin vain iloista, kiitollista mieltä, tahtoa tavoitella tuota unelmaa ja horjumatonta uskoa siihen, että se lopulta toteutuu.

+++++++
Kirjailija, ent. rauhanjoukkojen vapaaehtoistyöntekijä, tutkiva journalisti
Mark Sullivan, synt. 1958 ja asuu Montanassa. Kirjoittanut yli 20 romaania, joita on käännetty yli 30 kielelle.

*********
Suomennetut teokset:
Palavan taivaan alla 2019 - Kohti vihreää laaksoa 2022
Linkki: Palavan taivaan alla
Kirjasta on tekeillä minisarja.

Lisäksi lukuisia suomentamattomia opuksia.

Kommentit

  1. Kylläpä monet Ukrainaan liittyvät kirjat ovat täynnä ikäviä asioita.Toki tämän tarinan tositausta on varsin kiehtova. Sullivanilta en ole lukenut mitään.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti