Mark Sullivan: Palavan taivaan alla - hist. kauno

Pino Lellasta oli tullut 17-vuotiaana aikuinen ja 18-vuotiaana vanhus, ja hän oli kohdannut sekä myötä- että vastoinkäymisiä, niin koettelemuksia kuin onnistumisiakin, sekä rakkautta että sydänsurua.

Mark Sullivan: Palavan taivaan alla, 615 s. - tositapahtumiin perustuva teos - suom. ilm. 2019 - Beneath a Scarlet Sky 2017 - suomennos: Seppo Raudaskoski - kansi: Shasti O'Leary Soudant - Sitruuna Kustannus Oy ********Kirja saatu kustantajalta, kiitos! 

Tämä on Guiseppe "Pino" Lellan tarina kesäkuusta 1943 toukokuuhun 1945. Tapahtuu osin Milanossa, osin Alpeilla ja osin muuallakin. Kirjan päähenkilöstä sanotaan: Pino Lella on jäänyt historian uumeniin, mutta hänen sankaruutensa, rohkeutensa ja tekonsa oli hyvä nostaa maailman tietoisuuteen.

Tarina alkaa Milanosta 9. kesäkuuta 1943. 17-vuotias Pino Lella kuuntelee joka yö BBC:n uutislähetyksiä lyhytaaaltoradiollaan ja saa tietää, että Il Ducen valtakunta oli menossa nousun kautta tuhoon. Fasistidiktaattorin armeijat olivat vetäytyneet Pohjois-Afrikasta. Liittoutuneiden joukot olivat hyökkäysvalmiudessa Sisilian rannikolla ja Adolf Hitler lähetti päivittäin lisää joukkoja ja tarvikkeita etelään.

Pino Lellaa sota ei kiinnosta, sillä hän ajattelee vain kolmea asiaa: tyttöjä, musiikkia, etenkin jazzia ja Hollywood-musikaaleja sekä ruokaa. Isokätinen ja -jalkainen, näppyläkasvoinen nuori Lella oli pitkä ja hoikka, 185 cm ja 75-kiloa. Pino houkuttelee tyttöjä kanssaan elokuviin, mutta tuloksetta. Pino on ollut kolmikielinen lähes syntymästään asti: italiaa, ranskaa ja englantia. Kielitaidosta tulee olemaan hyötyä myöhemmin elämässä.
Perheeseen kuuluvat 15-vuotias Mimmo-veli, 6-vuotias Cicci-sisko sekä Michele-isä ja Porzia Gemma-äiti. Vanhemmilla on käsilaukkuliike Le Borsette di Lella ja perhe asuu ylellisessä asunnossa.

Sodasta huolimatta kaikki on suht hyvin, kunnes Liittoutuneiden koneet alkoivat voimallisesti pommittaa Milanoa. Pino ja hänen paras ystävänsä Carletto kiertelivät kaupunkia ja näkivät tuhon ja kärsimyksen.
Isä lähettää Mimmon Casa Alpinan poikakouluun Alpeille. Pinokin yritetään saada lähtemään, mutta tämä ei suostu. Isä Ren johtama leirikoulu oli kyllä tuttu ja Pino oli viettänyt siellä monia kesiä, mutta nykyään leirikoulussa oli vain nuorempia poikia.

Italian pommitukset jatkuvat ja tilanne Milanossa(kin) muuttuu vaarallisemmaksi. Ulkonaliikkumiskiellot astuvat voimaan ja lyhytaaltoradiot kielletään. Omistaminen johtaa ampumiseen. Lopulta isä saa Pinon lähtemään Casa Alpinaan, jossa alkaa toisenlainen elämä.
Pino nimittäin liittyy järjestöön, joka auttaa juutalaisia pakenemaan Alppien yli Sveitsiin. Tehtävät ovat vaarallisia:
- Sinun pitää ymmärtää, että vaarannat henkesi. Saksalaisten uusien määräysten mukaan juutalaisten auttaminen on maanpetos, josta rangaistaan kuolemalla. Jos jäät kiinni, sinut luultavasti teloitetaan.
Myös kulkumaastot ovat tosi haastavia, putoamisen vaara on joka reissulla. Pino on vastuussa paitsi omasta hengestään myös salakuljettamistaan juutalaisista.

Aikaa kuluu ja Pino palaa kotiinsa, jossa vanhemmat poikaansa suojellakseen pakottavat tämän värväytymään Saksan armeijaan. Aluksi Pino on turhautunut. Ei tee mielestään mitään merkityksellistä. Kunnes sattuman kautta päätyy korkea-arvoisen kenraalin autonkuljettajaksi ja tulkiksi. Hans Leyers on Hitlerin oikea käsi Italiassa. Uudessa toimesssaan Pinolla olisi nyt mahdollisuus tehdä jotain maansa puolesta, eli vakoilla.

Tehtävässään Pino joutuu näkemään ja kokemaan kaikenlaista ikävää ja julmaa.
- Pino katseli voimattomana ja uupuneena, kuinka Leyers anasti tehtaista koneita ja otti haltuunsa tyrmistyttävän määrän rakennustarvikkeita, ajoneuvoja ja ruokaa. Kokonaisia kaupunkeja ryöstettiin tyhjäksi. 

Miten nuori Pino selviää kaikesta tästä? Tehtävän tärkeys, rakkaus erääseen tyttöön ja toivo yhteisestä tulevaisuudesta saa Pinon jaksamaan.

Hyvä kirja. Mielenkiintoinen aihe, joka ilmeisesti vain perustuu tositapahtumiin, mutta tarina itsessään on fiktiota vai onko siinä jotain tottakin. En tiedä varmaksi. Joka tapauksessa Pino joutuu välillä niin jännittäviin tilanteisiin, että tuntui kuin olisi dekkaria lukenut.

Alun esipuheessa kerrotaan taustaa sille miksi Sullivan ylipäätään alkoi kirjoittaa Lellan tarinaa. Lopussa puolestaan selvitetään mitä kullekin kirjan henkilölle on myöhemmin tapahtunut.
Kirjan lopussa on vielä yllätys eräästä henkilöstä, joka ei olekaan ollut ihan se miksi luulin.

Taidolla kirjoitettu, mutta ihan vähän olisin tiivistänyt mm. Alppiosuuksista, muuten kyllä pidin. Lisäksi annan pisteitä Sullivanin isosta taustatyöstä. Tästä todisteena monisivuinen kiitoskappale.

Usko on merkillinen otus. Se on kuin haukka, joka pesii vuosi toisensa jälkeen samassa paikassa, lentää sitten pois moneksikin vuodeksi mutta palaa lopulta takaisin vahvempana kuin koskaan ennen.

Pino Lella sanoo kirjan lopussa: " Elämä on jatkuvaa muutosta, ja muutos on melkein aina draamaa ellei peräti tragediaa, ellei osaa löytää siitä komediaa. Mutta aina kun taivas on palanut uhkaavan punaisena, olen ajatellut, että on onni olla elossa ja että jokaisen päivän ja jokaisen hetken ihmeestä täytyy kiittää, vaikka niissä olisi kuinka moittimista. Ja täytyy luottaa Jumalaan, maailmankaikkeuteen ja parempaan huomiseen, vaikka luottamus ei olisi aina ansaittua.

++++++++++
Pari sanaa kirjailijasta:
Mark Sullivan, synt. 1958 ja asuu Montanassa. Julkaissut 18 romaania. Ollut rauhanjoukkojen vapaaehtoistyöntekijänä Länsi-Afrikan Nigerissä. Palattuaan Yhdysvaltoihin hankki tiedotusopin jatkotutkinnon ja ryhtyi tutkivaksi journalistiksi. Harrastaa alppihiihtoa ja seikkailu-urheilua.
(Lähde: Sitruuna Kustannus Oy)

Kirjan päähenkilö:
Guiseppe "Pino" Lella, synt 1926 Milanossa. Mies, joka toisen maailmansodan aikana pelasti useita juutalaisia salakuljettamalla heitä turvaan Alppien yli Sveitsiin sekä myöhemmin toimimalla vakoilijana. Sodan jälkeen Lella eli rikasta elämää, josta kerrotaan kirjan lopussa.

*********
Suomennetut teokset:
Palavan taivaan alla 2019

Tulossa: Kohti vihreää laaksoa, ilm. syyskuu 2022

Lisäksi lukuisia suomentamattomia opuksia