Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan perijä - historia - proosa

 

Martta-neidist on tullu sit nii fiini neiti ja enne sää olit simmone laiha ripakinttu. Ja Matti-herrakin on nii komia miähen alku että.

Ann Christin Antell: Puuvillatehtaan perijä, 368 s. - 2. osa Puuvillatehdas -sarjaan - ilm. 2022 - taustakuva: Finnan valokuva-arkisto - Gummerus

Romaani jatkaa Puuvillatehtaan varjossa -kirjaa, jossa eletään 1800-luvun Turussa. Päähenkilö on nuori papinleski Jenny Malmström, jota piirittää useakin komea nuorukainen, joista yksi lopulta valloittaa Jennyn sydämen.
Puuvillatehtaan perijä kertoo Jennyn ja hänen siippansa ottotyttärestä Martasta ja tarina sijoittuu ajallisesti 1900-luvun alkupuolelle sortovuosien Turkuun. Aikaan jolloin Suomessa noustiin autonomiaan kohdistuvaa Venäjän sortoa vastaan. 

Martta ja hänen veljensä Matti palaavat Ruotsista Suomen Turkuun sillä Matti halusi suorittaa loppuopintonsa suomalaisessa koulussa. Sisarukset muuttavat Jennyn entiseen asuntoon.

Matti opiskelee ja Martalle tarjotaan mieluista työtä Turun kansankirjaston tuntiapulaisena. Martta oli jo kuullut ajurilta uudesta *) Rettingin lahjoittamasta kirjastosta:
- En mää kyl siäl oo viäl käyny, mut on se kuulema hiano. Lattiat on aulas oikke kivest tehty ja sinne tullee vesiki putkii pitki sisäl. Ja seinil on nii hianoi taului kullatuis raameis, ettei sinne tämmöne köyhä kehtaa mennäkkää.

Kirjoista pitävänä Martta suostuu työhän ilomielin ja viihtyy:
- Hän tapasi joka päivä uusia ihmisiä, joista jotkut halusivat jopa keskustella kirjoista.

Asiakkaita riittää, mutta joskus on pieniä järjestyshäiriötä, kun nuoret pojat yrittävät etuilla jonossa tai **) metelöivät lukusalissa. 

Eräänä päivänä Martta törmää kirjastossa vanhaan lapsuudenystäväänsä Elliin. Tämä on nykyään puotineitinä Maalaiskaupassa, jossa päivät ovat pitkiä ja jossa johtaja valittaa aina jostakin. Sen vuoksi Elli haaveilee omasta neulomakoneesta.
- Se on ollut mul suuri haave jo kauan, et sais itte ommeltuu leninkei.

Martta oli nuorena  ollut ihastunut Ellin isoveljeen, mutta nykyään tuo pitkä ja komea telakkatyöläinen tuntuu muuttuneen niin ettei Marttaa enää kiinnosta. Vai kiinnostaisiko sittenkin?
Entä puuvillatehtaan nuori johtaja Robert Barker? Tuo hurmaava herrasmies kutsuu juhliin, seurapiiritilaisuuksiin ja vie liikkuviin kuviin. 
Rouva Baker, Robertin äiti, ei pidä Martasta tämän alhaisen syntyperän takia. Äidin mielestä Robertin tulisi naida varakkaasta ja hienosta suvusta. 
Valitseeko Martta jomman kumman mainituista miehistä, vai aivan jonkun muun? Kävisikö vaikkapa hurmaava vapaaherra Silverskiöld, joka omistaa suuren kartanon Uudellamaalla?

Martta kuuluu Rouvain lukupiiriin, jossa keskustellaan tärkeistä asioista:
- Painoylihallitus yrittää raukkamaisesti estää suomenmielisen kirjallisuuden leviämisen ja estää suomalaisia yhdistymästä. Mutta me emme luovuta. Kaivamme kielletyt kirjat vaikka maan alta. 

Painoasiamieheltä tulee listoja poistettavista kirjoista. Marttapa ei hävitä teoksia, vaan päättää toimia toisin. 
Lisäksi rohkeat naiset salakuljettavat Vapaita Lehtisiä Tukholmasta Turkuun. Myös Marttaa pyydetään avuksi, mutta suostuuko hän, sillä jos jäisi kiinni, niin teloitettaisiin maanpetoksesta tai lähetettäisiin Siperiaan. 

Matti on ollut kiihkeän poliittinen jo pitkään ja on nyt sotkeutumassa johonkin hyvin uhkarohkeaan tekoon. Miten käy?

Sitten poliittinen tilanne muuttuu niin vaaralliseksi, että Martta lähtee hetkeksi Naantaliin isotätinsä luo. Ikävä kyllä kylpylässä olosta ei tule mukavaa, sillä siellä sattuu olemaan samaan aikaan tuttuja, jotka paljastavat ikäviä asioita Martan menneisyydestä.

Sitten alkaa suurlakko, johon sisaruksetkin omilla tavoillaan osallistuvat. Matti on tarkkailija ja Martta puhtaaksikirjoittaa asiamiesten raportteja lakkokomiteassa. Lakko kestää kuusi päivää ja sitten elämä taas jatkuu ja Marttakin tekee miesvalintansa.  
Matti on mukana tarinan loppuun asti, jolloin saa uutisia. Ovatko ne hyviä vai huonoja? Sen tiedon jätän lukijalle, sillä romaanin loppu johtanee seuraavan kirjan tarinaan. Jännää.

Kirjassa on mukavaa ajankuvaa ja vanhoja sanoja ja murretta: Tulkaa sit sunnuntain Matin kans meil neljält. Mä ostan oikkeen kyljykset juhlan kunniaks!
Romaani on helppolukuinen ja vaikka tarinassa on rakkautta, niin sen kuvailu ei ole liian siirappista (kuten ei ollut edellisessäkään osassa). 
Pidän myös historiallisesta Turusta. Edellisen teoksen lukemisen aikana päädyin googlettamaan vanhoja valokuvia Turusta. 

Antell kertoo kustantajan sivuilla, että yksi romaanin tärkeimmistä teemoista on Martan juurettomus ja ulkopuolisuuden tunne kahden eri yhteiskuntaluokan välillä.
Tämä onkin kuvailtu romaanissa hyvin. Martta ei todellakaan tiedä minne kuuluu ja on helppo samaistua Martan osaan. Työväki pitää yläluokkalaisena ja jotkut yläluokkalaiset puolestaan halveksivat Marttaa tämän syntyperän vuoksi. 

Romaani perustuu osittain faktoihin ja fiktiivisten henkilöhahmojen rinnalla on todellisia henkilöitä. Näistä on kerrottu enemmän Lopuksi-luvussa. 

En ole pitkään aikaan jaksanut marmattaa inhoamastani "alkaa laulamaan" -muodosta, mutta nyt on pakko, sillä niitä on niin paljon. Olen sanonut ties montako kertaa että vaikka muoto on virallisesti hyväksytty, niin omiin korviin/silmiin se edelleen käy. 
Entä ketä-muodot? Esim. Mieti nyt, ketä tätä maata hallitsee? Kuuluuko se Turun murteeseen? 

Viihdyin mainiosti tämän hyvin kirjoitetun tarinan parissa. Taustatyötä on tehty paljon ja lopussa on neljä sivua lähteitä. 
Mukavaa, että kolmas osa ilmestyy jo ensi talvena.

Jos haluat nukkua hyvin, seuraa tohtori Tennbergin ohjeita:
- Vältä ajattelutyötä ja kiihottavien kirjojen lukemista, älä mene sänkyyn kylmin jaloin ja vältä kiristäviä vaatteita. Laita ikkuna auki ja villasukat jalkaan, äläkä ajattele miehiä.

P.S. Taustakuva on Finnan valokuva-arkistosta: Turun kaupunginkirjasto, entinen Turun kansankirjasto 1900-luvun alussa. Tuosta kirjastosta Martta sai ensimmäisen työpaikkansa muutettuaan takaisin Turkuun 

P.P.S. Tupakkatehtailija ja kauppaneuvos Pehr von Retting (1843-1914) lahjoitti Turun kaupungille kirjastorakennuksen vuonna 1903.

**) Ja näinhän se on nykyäänkin. Varsinkin viime aikoina on kritisoitu kirjastoja siitä ettei henkilökunta hillitse metelöiviä nuoria. Moro-lehti kävi Tampereen Metsossa  mittaamassa desibelimittarilla äänen tasoja, jotka vaihtelivat 31 - yli 70. Metsossa käy päivittäin jopa 3000 asiakasta.

++++++
Kirjailija, kirjastonhoitaja
Ann-Christin Antell, asuu Turussa.

Ann-Christin Antell Helsingin Kirjamessuilla syksyllä 2021.

Kirjailija kertoo Puuvillatehtaan perijästä Turun Kirjamessuilla perjantaina 30. 9.2022 klo 14.05 - 14.45 Agricola.

******
Ilmestyneet teokset:
Puuvillatehtaan varjossa 2021 - Puuvillatehtaan perijä 2022

Linkki: Puuvillatehtaan varjossa, 1. osa

Tulossa: Puuvillatehtaan kilpailija ilmestyy talvella 2023
Joulu Örndahlin ruukissa on äänikirjaksi kirjoitettu joulutarina Martan nuoruusvuosista. Ilmestyy marraskuussa 2022. 

(Kävin jo tallettamassa äänikirjapalveluni kirjahyllyyn - Storytel).

Kirjat ovat myyneet tähän mennessä huikeat 70 000 kappaletta ja käännösoikeudet on myyty jo Ruotsiin, Islantiin ja Ranskaan. Onnea!

Kommentit

  1. Käsittääkseni ketä on osa Turun murretta.
    Minulla on vielä tämä lukematta. Joskus aloittelin mutta totesin, että väärä aika kirjalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, kiitos tiedosta! Fiiliksen mukaan pitääkin lukea.

      Poista

Lähetä kommentti