Joël Dicker: Huoneen 622 arvoitus - dekkari

 

Hotellin työntekijä astui hissistä aamiaistarjotin kädessään ja lähti kävelemään kohti huonetta numero 622. Saavuttuaan huoneen ovelle työntekijä huomasi sen olevan raollaan. Ovenraosta näkyi hiukan valoa. Tarjoilija ilmoitti tulostaan, mutta kukaan ei vastannut.

Joël Dicker: Huoneen 622 arvoitus, 648 s. - suom. ilm. 2021 - L'Enigme de la Chambre 622  2020 - suomennos: Kira Poutanen - kansi: Markko Taina - Tammi 

Vuosi 2018 Sveitsin Alpit
Kirjailija nimeltä Joël on Sveitsissä lomalla ja hukuttamassa sydänsurujaan. Joël asuu Palace de Verbier -nimisessä hotellissa huoneessa numero 623. 
- Käytävässä katselin ohi vilistäviä huoneita. Yllätyin kovasti huomatessani huoneiden numerot: 620, 621, 621B, 623.
Joëlia kiinnostaa miksei ole huonetta 622, mutta piccolo vastaa jotain epämääräistä. 

Nuori kaunis Scarlett Leonas on saapunut yksin hotelliin. Sydänsuruja hänelläkin. Nainen asuu huoneessa 621B. Huoneasia kiinnostaa molempia, joten Joël ja Scarlett alkavat tutkia huoneen 622 arvoitusta, joka ilmeisesti juontaa tapahtumiin kaksikymmentä vuotta sitten.
Scarlett ehdottaa, että voisi toimia assistenttina, jos Joël kirjoittaisi aiheesta kirjan.

Muita päähenkilöitä, jotka ajallisesti sijoittuvat jonnekin vuosituhannen vaihteeseen tai sitä aiemmin:
Neljäkymmentäyksivuotias Macaire Ebezner, joka innolla odottaa nimittämistään Sveitsin merkittävimmän yksityispankin johtoon. 
-  Vain Ebeznerin suvun jäsen voi johtaa Ebezner-pankkia.
Näin oli tapahtunut jo kolmesataa vuotta.

Anastasia on Macairen vaimo ja hänen äitinsä Olga ja Irina-sisarensa ovat mukana tarinassa. Arma on perheen taloudenhoitaja, joka on salaa ihastunut isäntäänsä. Cristina puolestaaan toimii pankissa miehen assistenttina.

Samassa pankissa työskentelevästä Lev Levovitchistä tulee Macairen kilpailija, sillä viisitoista vuotta pankkia johtanut Abel Ebezner oli kirjannut testamenttiinsa, että perintöoikeus päättyisi häneen ja että seuraavaa toimitusjohtajaa ei nimitettäisi nimen vaan ansioiden mukaan. 
Levillä on erikoinen tausta, sillä mies, joka puhuu kymmentä kieltä on työskennellut Palace de Verbier-hotellissa hanttihommissa sekä erään perheen hovimestarina. Lev on oppinut asiat lukemalla ja tapaamalla ihmisiä. Olisiko tällainen mies sopiva pankin johtoon? 

Levin isä Sol on entinen koomikko, joka myös työskentelee nykyään Palace de Verbier-hotellissa.

Hotellin omistaja ja johtaja on herra Rose.

Sinior Tarnogol puolestaan on pankkialan mahtimiehiä, ja pankin johtokunnan jäsen.
Muita jäseniä  ovat  Horace Hansen sekä  hänen poikansa Jean-Bénédict, joka myös saattaa uhata Macairen toimitusjohtajan pallia. 
Pankin uusi toimitusjohtaja oli tarkoitus julkistaa Suurviikonloppuna.

Ja täytyyhän dekkarissa olla myös virkavaltaa: rikospoliisi Sagamore.

Kirjan ensimmäisellä sivulla paljastetaan huoneen 622 salaisuus, mutta tarkemmat yksityiskohdat säästetään myöhemmäksi. 
Tarina rakentuu yllämainittujen henkilöiden kautta.

Heti alkusivuilta alkaa tarinallinen pyöritys, joka etenee ajallisesti sekaisin: välillä eletään nykyisyyttä ja toisinaan päiviä ennen huoneen 622 tapahtumia ja sitten kerrotaan eri henkilöhahmojen menneisyydestä ja taustoista. Aikajanojen seuraaminen kuulostaa sekavalta, mutta itse asiassa se ei ole, sillä kirjailija "heittää" lukijan kätevästi ajasta toiseen. Tästä huolimatta tarkkana saa olla. Sivujen yli ei kuitenkaan kannata hyppiä, sillä saattaa pudota auttamattomasti ulos juonikuvioista.

Muuten tarina on minusta aika sekava, koska henkilöhahmoja, tapahtumia ja kaikenlaisia käänteitä on liian paljon. Tarinassa on myös lukuisa määrä huijauksia ja huijauksien huijauksia ja huijauksien huijauksien huijauksia. Pidän yllätyksista ja huijauksista, mutta kohtuus niidenkin kanssa jos halutaan, että lukija pysyy tarinan käänteissä mukana. 
Olen tästä teoksesta samaa mieltä kuin edellisestäkin: "tavaraa" on liikaa. 
Myös henkilöhahmojen teot ja monet tapahtumat ovat epätodellisia, olkoonkin että kyseessä on  fiktioromaani. 

Romaanissa on: huijauksia, rakkautta, pettämistä, vakoilua, raha- ja pankkiasioita.
Tiivistäminen olisi tehnyt hyvää. Nyt lukijaa pyöritetään oikein olan takaa. 
Ei kirja ole huono, mutta makuuni kaikkea oli liikaa, joka aikaansai toisinaan tylsistymisen, etenkin keskivaiheilla. Lopussa on tietysti myös yllätys. Se taisi olla se paras.
Olen lukenut edelliset kirjat ja jos vertaan niihin, niin minusta muut ovat parempia.

Erikoista on myös, että kirjan päähenkilö on tavallaan kirjailija itse.

Nauru on suurempaa kuin mikään muu, se on suurempaa kuin rakkaus ja intohimokin. Nauru on tavallaan aina täydellistä. Naurua ei koskaan kaduta, se koetaan aina täysin sydämin. 

+++++++
Kirjailija 
Joël Dicker, synt. 1985 Genevessä

*******
Ilmestyneet teokset:
Totuus Harry Quebertin tapauksesta 2014 - Baltimoren sukuhaaran tragedia 2015 - Stephanie Mailerin katoaminen 2019 - Huoneen 622 arvoitus 2020

Suomennoksia ennen Dicker on kirjoittanut kirjan The Final Days of our Fathers 2010.

Linkki edelliseen teokseen: Stephanie Mailerin katoaminen
(Bonuksena Kristin Hannahin Satakieli - molemmista lyhyehkösti.)

Kommentit

  1. Olen miettinyt Dickerin kirjojen lukemista, mutta jo paksuus vähän kauhistuttaa. Sekään ei ole hyvä, jos tavaraa on kansien välissä älyttömästi. Tosi vaikea pysyä silloin kärryillä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti