Kaikkein alhaisimmat riivaajat tulivat viinakaupoista ja vedonlyöntitoimistoista ja juottivat Agnesin umpitunneliin. He joivat ja polttivat yhdessä, sitten he nukahtivat ja nukkuivat istuallaan nojatuoleissaan, kunnes heräsivät ja ryhtyivät taas juomaan.
Sighthill 1981
Hugh "Shuggie" Bain asuu perheensä kanssa isovanhempien, Lizzien ja Wullien kodissa 1980-luvun rähjäisessä Glasgow'ssa. Perheeseen kuuluu kolmekymmentäyhdeksänvuotias Agnes Bain, hänen miehensä Iso-Shug ja kolme lasta: viisivuotias Shuggie, viisitoistavuotias Alexander eli Leek ja seitsemäntoistavuotias Catherine. Kaksi vanhempaa lasta ovat Agnesin edellisestä avioliitosta.
Elämä ahtaassa kerrostaloasunnossa ei ole ruusuilla tanssimista, etenkin kun kodin täyttää perjantai-iltaisin isoäiti Lizzien korttiporukka, joka ei ole hiljaisimmasta päästä.
Agnes oli eronnut ja avioitunut Iso-Shugin kanssa, mutta ei tunne kuuluvansa tähän porukkaan. Agnes oli aina ollut kaunis ja jo viisitoistavuotiaana kovin itsevarma. Pukeutuminen ja ulkonäöstä huolehtiminen on tärkeää. Minkkiturkki päällä ja korkokengät jalassa pitää käydä kaupassakin. Tosin jossain vaiheessa turkki virttyy ja muuttuu takkuiseksi, korkokengistä lähtee korkolaput ja kuluneita kohtia pitää värittää mustalla tussilla. Mutta ei sen niin väliä.
Mitä Agnes sitten tekee turruttaakseen epätoivoisen olonsa - Agnes juo, yleensä Special Brewta tai vodkaa.
Iso-Shug ajaa taksia, juo maitoa ja käy vieraissa koska ei kestä vaimonsa juopottelua. Mutta eivät sitä kestä lapsetkaan. Leek häipyy kotoa jos äiti alkaa juoda jo torstaina. Leekillä on lähistöllä piilo, jossa viettää viikonloppunsa. Ja kun Leek aikanaan lähtee kotoa lopullisesti, hän neuvoo pikkuveljeään. Äidin avustusrahoista pitää ottaa osa syrjään, täytyy yrittää pitää äiti kotona ja muut alkkikset poissa. Puhelin kannattaa vetää seinästä ja jos ovelle tulee joku mies, niin hänet pitää yrittää käännyttää pois. Pillerit, partaterät ja pihviveitset pitää piilottaa.
- Miehet haluu sille vain pahaa, käyttää sitä hyväkseen. (...) Ei se parane ikinä. Kun sopiva hetki koittaa, sun täytyy lähteä. Et sä voi pelastaa ketään muuta kuin ittes.
Catherine puolestaan seurustelee ja suunnittelee avioituvansa ja muuttavansa mahdollisimman kauas, jopa toiselle puolelle maailmaa.
Ainoa, joka sinnittelee ja rakastaa ehdoitta äitiään on pikku Shuggie. Shuggien on helppo rakastaa äitiään, sillä eihän poika-rukka tiedä paremmasta elämästä tai toisenlaisista äideistä. Koulussa kahdeksanvuotias Shuggie saa aina vatsansa kipeäksi miettiessään missä kunnossa äiti mahtaa olla pojan tullessa kotiin.
Iso-Shug saa lopulta järjestetyksi perheelle oman asunnon vuokratalosta Pitheadista, läheltä entistä kaivosaluetta.
- Kadun varrella on rivi täsmälleen samanlaisia vaatimattomia neljän perheen taloja. Ne olivat rumimpia, surkeimman näkösiä taloja, mitä Agnes oli eläessään nähnyt. (...) "Mikä läävä", hän sammalsi. "Ja tämmöisen takia mä laitoin nätit vaatteet päälle."
Kun muutto on tehty on Iso-Shugilla asiaa:
- "Mä en voi jäädä tänne." (...) Tää oli tässä. Mä en pysty enää jatkamaan. En pysty jatkamaan sun kanssas. En jaksa tota ainaista kinuamista. En jaksa tota juomista." (...) Mikset sä rakastanut mua niiin paljon, että oisit ollut juomatta? Mä ostan sulle parhaat kamppeet, teen töitä niin paljon kuin päivään on annettu tunteja." Hän tuijotti seinää, ei, seinän läpi. "Ajattelin jopa että ehkä sä tokenet, jos teen sun kanssa lapsen, mutta ei. Sekään ei riittänyt."
Ja niin taksi kääntyi pois, lapset seisoivat käytävässä ja Agnes lojui kimmeltävänä ja pörröisenä lattialla kuin kaapista pudonnut juhlamekko.
Tapahtunut ei suinkaan saa Agnesta vähentämään juomistaan. Lisäksi Agnesta inhotti katsella naapurin naisten likaisia hameita, teenvärisiä sukkahousuja, roikkuvia legginsejä ja kotitakkeja. Vaikka pukeutuminen erotti Agnesin muista naisista, niin jotain heillä oli yhteistä - alkoholi.
Toisinaan joku naapuruston naisista pistäytyy kylässä katsomassa miten Agnes voi. Todellisuudessa naapurit tulevat urkkimaan löytyisikö jotakin juotavaa tai olisiko Agnesilla lainata rahaa saamistaan tukirahoista. Ei, ei ole lainata.
Kuinka ollakaan, koettaa aika, että äiti päättää ryhdistäytyä - taas. Äiti menee yötöihin kaivoskylän bensa-asemalle. Yötyöt ovat hyvä konsti pitää viinapiru loitolla. Mutta kauanko raittius kestää?
Koskettava tarina, jota lukee toivoen, että siinä kävisi hyvin. Että edes pieni Shuggie selviäisi. Shuggie, joka hoitaa juopunutta ja usein sammunutta äitiään. Valvoo, ettei tämä tukehdu oksennukseensa, tuo oksennusämpärin valmiiksi sängyn kupeeseen, kampaa äidin hiuksia, tuo juotavaa, myös olutta jos sitä jostain sattuisi löytämään. Äidillä on tapana piilottaa olutpulloja, joten tuurilla voisi löytää pullonpohjat jostakin helpottamaan äidin oloa.
Ikävä kyllä Shuggiellakaan ei mene hyvin. Kotioloja saa hävetä ja poikaa kiusataan mm. vaatteista. Äidin tukirahat menevät tietysti olueen ja vodkaan, joten rahaa ei jää muuhun, aina ei edes ruokaan. Naapurin tytöt sylkevät postiluukusta sisään, haukkuvat rumilla nimillä, jyskyttävät ulko-ovea, lällättävät ja mitä kulloinkin keksivät.
Kiusaamista ei suinkaan vähennä se, että Shuggie on aavistuksen erilainen poika, hieman naismainen. Isoveli yrittää kyllä opettaa miesmäisempää kävelytyyliä, muttei se oikein riitä.
Vaikka aihe on surullinen, niin Stuart ei ole unohtanut huumoria. Lisäksi kirjailija kirjoittaa rikkaasti, vivahteikkaasti, elävästi ja paikoin kovin kauniisti, kuten:
- Aamun valo näytti teeltä, johon oli kaadettu liikaa maitoa. Se livahti pieneen huoneeseen kuin viekas aave, ylitti maton ja hivuttautui hitaasti Shuggien paljaita sääriä ylös.
Kirja on pääosin Shuggien ja hänen äitinsä tarina ja sijoittuu vuosiin 1981, 1982, 1989 ja 1992, josta kirja tapahtumat alkavat - ja loppuvat.
Koskettava kertomus, jossa tapahtumakulut vetävät lukijan mukaan jännittämään. Mitä äiti nyt keksii, ja miten lapset selviävät, etenkin pieni Shuggie-poika, joka yrittää pelastaa rakkaan äitinsä. Äiti varmaan yrittää kaikesta huolimatta parhaansa, mutta viinapiru vaanii.
Kuvailut ovat tosi realistisia. Voi kuvitella asuvansa näillä kurjilla alueilla ja haistaa sen köyhyyden tuoksun, jota likaiset vaatteet, ruuankäryt, alkoholi ja pihojen töryt levittävät ympäriinsä.
Kaikesta ikävästä huolimatta tarina on kirjoitettu kauniisti, joka johtunee siitä, että Shuggie Bain-teos perustuu löyhästi Stuartin omiin lapsuudenkokemuksiin Skotlannissa, sillä Stuart on kasvanut samantyylisessä ympäristössä. Toivoa sisältävä tarina on fiktiota.
Hieno kuvaus työväenluokan elämästä 1980-luvulla. Lukekaa ihmeessä.
Arvaapa mitä mä luulen. Mä luulen että mitä enemmän toisia rakastaa, sitä enemmän ne käyttää sitä hyväkseen. Ne tekee aina vaan vähemmän sitä, mitä niiltä toivoo, ja aina vain enemmän sitä, mikä niitä itteään huvittaa.
P.S. Stuart on kirjoittanut kirjan rakkaudenosoituksena omalle äidilleen, jonka kirjailija menetti ollessaan 16-vuotias. Isäänsä Stuart ei oppinut tuntemaan, sillä tämä lähti kun poika oli nelivuotias.
............
Kirjasta tulee väistämättä mieleen eräs vanhempi teos, nimittäin Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkeli (suom. ilm. 1999 - suomennos Juhani Lindholm - Otava). Omaelämäkerrallinen kertomus köyhän, juopon irlantilaisisän pojasta, joka selvityi.
Uudemmista kirjoista Édouard Louisin Ei enää Eddy. Tässäkin teoksesssa isä on se joka juo.
Linkki: Ei enää Eddy
Juova isä tai äiti, aina yhtä surullista. Onnellista on se, että kaikkien kolmen teoksen kirjailijat ovat selviytyneet (ainakin jollakin tavalla) rankasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan.
++++++
Kirjailija, muotisuunnittelija
Douglas Stuart, synt. 1976, kasvoi Glasgow'ssa ja muutti 24-vuotiaana Yhdysvaltoihin.
Douglas Stuartin haastattelu oli hauska, sillä mies osasi naurattaa yleisöään.
Esimerkiksi: Stuart antoi kirjansa luettavaksi ensimmäiselle lukijalleen, poistui sitten itse ja palasi neljän tunnin kuluttua takaisin kuullakseen mitä mieltä lukija oli kirjasta ollut. Mutta eihän lukija ollut kirjaa neljässä tunnissa lukenut. Ei, vaan siihen meni seitsemän kuukautta!
Kirjan ensimmäinen versio oli kuulema 800-sivuinen, joten hieman piti tiivistää.
*******
Suomennetut teokset:
Suomennetut teokset:
Shuggie Bain 2022
Kirja on voittanut Booker-palkinnon vuonna 2020 ja teoksesta on tekeillä tv-sarja.
Kirjaa on sanottu Yhdysvalloissa vuosisadan parhaaksi esikoisteokseksi ja sitä on myyty maailmanlaajuisesti yli miljoona kappaletta.
Kirjailijan toinen teos Young Mungo julkaistiin huhtikuussa 2022. Tämä kirja kertoo työväenluokan elämästä ja kahden teinipojan vaarallisesta ystävyydestä ja rakkaudesta, protestanttisen Mungon ja katolilaisen Jamesin. Tapahtumapaikkana Glasgow.
Toivon, että tämäkin suomennetaan.
Minulle tuli myös mieleen tästä kirjasta yllä mainitsemasi kirjat, mutta myös Alex Sculmanin teos Unohda minut. Siinä äiti juo liikaa. Myös Lucia Berlin kertoo novellikirjoissaan omasta alkoholismistaan, mutta myös vanhempiensa ja isovanhempiensa alkoholismista.
VastaaPoistaTotta muuten. Niitä en muistanutkaan. Hyviä kirjoja nekin.
PoistaMinullekin tuli mieleen Édouard Louis. Kuulostaa todella ahdistavalta tuo tiukka maskuliininen muotti.
VastaaPoista