Karusellimusiikki alkaa soida päässäni metallisena ja vaimeana kuin soittorasiasta. Tunnen valojen häilyvän kuumuuden, lämpö saa ihoni melkein kesimään.
Saksa 1942
Ingrid oli perhesirkuksen kasvatti ja esiintynyt ilma-akrobaattina. Sitten juutalainen Ingrid oli rakastunut ja avioitunut saksalaisen Erichin kanssa ja suvun sirkus oli jäänyt.
Ingrid saa isältään kirjeen:
- "Rakas Ingrid, olemme hajoittaneet sirkuksen..."
Kirjeessä ei kerrottu syytä miksi yli sata vuotta kukoistunut perheyritys oli hajoitettu. Eikä isä kertonut mitä he sitten aikoisivat tehdä eikä edes sitä aikoivatko lähteä jonnekin.
Ingrid huolestuu ja kirjoittaa takaisin, mutta kirje palautuu avaamattomana. Ingrid selvittää lisää ja saa tietää, että perhe oli poistunut tai poistettu kodistaan. Talo oli tyhjä.
Muutamaa päivää myöhemmin Erich saapuu kotiin ja sanoo:
- "Meidän pitää ottaa avioero. (..) Kolmannen valtakunnan käsky on, että kaikkien juutalaisten kanssa naimisissa olevien upseereiden tulee erota. (...) Führerin käsky. (...) Ei ole valinnanvaraa."
Ingrid joutuu siitä paikasta pakkaamaan matkalaukkunsa ja lähtemään. Lähtemään minne? Perhe on kadonnut eikä ole papereita, jotta voisi muuttaa Saksasta pois. Mitä siis tehdä? Ingrid käy kysymässä Circus Neuhoffista neuvoja. Sirkuksen johtaja palkkaa Ingridin, josta tulee Astrid. Näin Ingrid-Astrid saattaa jatkaa ilma-akrobaattina.
Saksa 1944
16-vuotias hollantilainen Noa on häädetty lapsuudenkodistaan koska on raskaana. Bussissa eräs ystävällinen nainen vinkkaa, että kannattaisi matkustaa Saksaan ja näin Noa päätyy sikäläiseen tyttökotiin. Lapsi syntyy ja Noa saa kuulla olevansa onnekas, sillä lapsi saatettaisiin hyväksyä Lebensborn-ohjelmaan, jolloin pääsisi hyvän saksalaisperheen kasvatiksi. Mutta eihän Noa halua luopua lapsestaan. Saako Noa pitää lapsensa?
Päästyään tyttökodista Noa saa paikan rautatieaseman siivoojana. Eräänä päivänä kiskojen luota kuuluu vaikerrusta. Mistä ääni tulee? Nyt pitäisi kääntyä pois ja olla kiinnittämättä huomiota, mutta eihän Noa malta.
- En voi antaa olla, kun näen pikkuruisen jalan vaunun ovenraosta. (...) Mistä nämä vauvat ovat tulleet?
Noa ei mahda itselleen mitään, vaan pelastaa vaunusta yhden lapsen ja päättää lähteä tämän kanssa pakoon. Pitäisi edetä nopeasti ettei poliisi vain löydä. Karkuun, karkuun yhä syvemmälle metsään. Nälkä vaivaa Noaa ja hän pohtii milloin vauvakaan on mahtanut viimeksi syödä. Tuuli yltyy, lunta tupruttaa, palelee.
- Lumi muuttuu rännäksi ja tarttuu kerroksena vaatteisiin. Maailma ympärillä alkaa hämärtyä oudosti reunoiltaan. (...) "Anteeksi", sanon, kun en enää kykene pitelemään häntä. Kaadun kasvoilleni ja kaikki mustenee.
Noa ja vauva löydetään ja he päätyvät Herr Neuhoffin sirkukseen. Noa alkaa kutsua vauvaa Theoksi ja sanoo tätä veljekseen. Saadakseen jäädä sirkukseen omistaja tarjoaa Noalle töitä trapetsitaiteilijana. Noa haluaisi tehdä muuta, siivota, pestä pyykkiä. Mitä tahansa muuta työtä, mutta sirkuksessa omistajan sana on laki. Ja näin Astrid alkaa opettaa Noaa, vaikkakin kokee nuoren tytön uhaksi omalle uralleen.
Astrid suhtautuu ensin nuoreen Noaan kilpailijana ja on tyly tälle, mutta koittaa aika, jolloin naiset ystävystyvät.
Tämä fiktiivinen ja lämminhenkisyyttä huokuva tarina sijoittuu keskelle toista maailmansotaa ja kertoo rakkaudesta, ystävyydestä, rohkeudesta, selviytymisestä ja menneisyyden salaisuuksista.
Sirkus on elementtinä mielenkiintoinen. Kuvataan sirkuselämää, sen jäseniä, jotka elävät vuodesta toiseen yhdessä, matkustavat paikasta toiseen, maasta toiseen purkaen ja kooten telttoja. Toivoen, että kävijöitä tulisi riittävästi, jotta henkilökunta saisi palkkansa ja eläimet ruokaa.
Jenoff kertoo kirjan lopussa, että romaanin pohjana on kaksi tapausta. Tutkimusta tehdessään kirjailija oli törmännyt historialliseen tapahtumaan, jossa tavaravaunuun oli kerätty perheiltä riistettyjä vauvoja, jotka oli lähetetty keskitysleireille.
Toinen tarina kertoi saksalaisesta Circus Althoffista, joka suojeli juutalaisia sodan aikana.
Kirjailija sai selville myös, että juutalaisilla oli sirkussukujen rikas, satoja vuosien mittainen dynastia. Saksalaiset tuhosivat suurimman osan näistä suvuista.
Tarina on fiktiota, mutta Jenoff on ammentanut inspiraatiota oikeista ihmisistä.
Sirkus on aina tuonut valoa paikkoihin, joissa se vierailee. Nyt se on hengenpelastaja. Sirkus ei kuole niin kauan, kun se saa tämän aikaan. Sirkuksia on ollut roomalaisten ja kreikkalaisten ajoista saakka, perinteemme kumpuaa vuosisatojen takaa. Olemme selviytyneet keskiajasta, Napoleonin sodista, suuresta sodasta. Selviydymme tästäkin.
++++++
Kirjailija, asianajaja, professori
Pam Jenoff, synt. ? Marylandissä, Yhdysvalloissa. Asuu lähellä Philadelphiaa. Jenoff on työskennellyt mm. Pentagonissa sekä Puolassa diplomaattina ja nyt toimii yliopistossa professarina.
******
Ilmestyneet suomennokset:
Ilmestyneet suomennokset:
Diplomaatin vaimo 2017 - Sirkustyttö 2021 - Nainen ja sininen tähti 2022
Lisäksi suomentamattomia teoksia, sekä historiallisia fiktioteoksia että rakkausromaaneja.
Muutama linkki, joissa on hieman samantyylisiä kirjoja kuin Sirkustyttö:
Maritta Hirvonen: Komediantit
Romaani kertoo rakkaudesta, pakolaisuudesta, selviytymisestä, musiikista ja sirkuksesta.
Komediantit sijoittuu vuosiin 1944- 1987. Teos on ilmestynyt 2020 - Stresa kustannus
Ruth Duart: Viimeinen yö Pariisissa
Kirja sijoittuu: Santa Cruz 1953 ja Pariisi 1944 ja Auschwitz 1945 ja tarinaan liittyy lapsi.
Ilmestynyt 2021, Sitruuna.
Suositus myös näille kirjoille!
Kommentit
Lähetä kommentti