Maritta Hirvonen: Komediantit - kauno - historia

Alkunumeron pitää saada yleisö haukkomaan henkeään, saatella se tuntemattomaan maailmaan, houkutella, annettava arvata, vietävä seikkailuun, joka on yhtä kirkas ja arvaamaton kuin uni, yhtä järjetön ja tosi.

Maritta Hirvonen: Komediantit, 272 s. - ilm. 2020 - kansitaide: Tuulikki Pietilä - Stresa Kustannus Oy *******arvostelukappale

Romaani kertoo rakkaudesta, pakolaisuudesta, selviytymisestä, musiikista ja sirkuksesta.
Komediantit sijoittuu vuosiin 1944- 1987 ja etenee Arabellan kertomana menneisyyden ja "nykyisyyden" lukuina. 

Aikoinaan juutalainen Arabella Schreir oli dresdeniläisen oopperan balettioppilas, ja tunnettiin nimellä Esther Weiss.

Vanhentunut Arabella on nyt vaunussaan, jonne kuulee sirkuksen fanfaarin, yleisön taputukset, lasten ilonkiljahdukset. Arabellan kanssa vaunussa on aviomies Heinz. 
- Heinz on käynyt pieneksi ja voimattomaksi, niin kapeahartiaiseksi. Hän makaa vuoteellaan selkä minuun päin, jalat koukussa, toinen käsi tyynyn alla.

Ensimmäistä kertaa Arabella ja Heinz eivät ole  katsomossa tai takatiloissa varmistamassa esityksen sujumista. Pariskunnan olisi vihdoin annettava tilaa muille ja ehkä jopa hyvästeltävä.

Maneesilta vaunuun kuuluva musiikki saa Arabellan muistelemaan. Ensin elämäänsä ennen sirkusta, ennen sotaa ja sitten perhe-elämäänsä ja nykyisyyttä. Muistoissa ovat sekä surulliset että iloiset tapahtumat sekä asiat, jotka alkoivat riemulla, mutta päättyivät ikävästi. Yksitoistavuotias Arabella - silloin vielä Esther -  on uneksinut balettitossuista ja voi sitä tunnetta kun vihdoin ne saa:
- Ajattelin, että elämäni alkaa tästä. Että minulla nyt olisi kaikki mitä koskaan tarvitsin.

Ilo muuttui kuitenkin jäätäväksi suruksi, kun Esther lähtee onnellisena tummansinisen samettipussukan kanssa kävelemään kotiin ja kohtaa poikajoukon:
- Kato, kato, mikäs jutkuhuoranpennun on saanut liikkeelle, tuttu poika sanoi. He piirittivät minut yhdessä ja alkoivat sylkeä päin...

Varsinainen tarina alkaa kun Esther on palaamassa balettiharjoituksista ja näkee äidin, isän ja kymmenvuotiaan Thomas-veljensä astumassa kotitalon ovesta ulos. Mutta he eivät ole yksin, sillä perässä kävelee sotilas kivääreineen. Ester kohtaa perheensä, mutta äiti viestittää silmillään, ettei saisi tuntea. On elokuu vuonna 1944 eikä Esther enää koskaan näe perhettään.

Esther juoksee hädissään takaisin oopperalle, sillä kotiin ei ole menemistä.
- En... voi mennä... enää kotiin, saan itkulta sanottua. - Onko sulla mitään paikkaa, sukulaisia tai muita?
- Ei. Ne on kaikki viety, ja asunnot...
Esther pääsee eräiden oopperalaisten, Felixin ja Ursulan, kotiin asumaan. Se on kuitenkin pelottavaa. Se on vaarallista, sillä taloon on jo kahdesti tehty ratsia, jolloin Estherin oli kätkeydyttävä. 
-  Kolmatta kertaa ei tule, sillä lähden pois, taskussani uusi passi. jonka Felix sai kontaktiensa avulla järjestymään. 

Passissa on nimi Arabella Richer, jonka Wehrmachtin sotilasisä katosi Puolassa. "Äitini" ja oikea Arabella kuolivat Berliinin pommituksissa. Näin Estheristä tuli loppuelämäkseen Arabella.
Arabella lähtee kulkemaan kohti parempaa, kohti länttä. Tiet ovat täynnä kulkijoita, hevosia rattaineen, nälkäisiä perheitä, autoja ja jeeppejä sotilaineen. 

Matkasta tulee rankka eikä ihmisiin, varsinkaan apuaan tarjoaviin miehiin, saisi luottaa. Heti alkuunsa varastetaan pyörä, sitten takki ja matkalaukku - on kylmä, nälkä, eikä ole yösijaa. Matka jatkuu kunnes:
- En tunne kaatumista, vain pienen heikotuksen ja kouristuksen vatsan seudulla. Sitten kaikki on pimeää.

Arabella herää pienestä huoneesta, eikä tiedä missä on. Arabella on päätynyt maata kiertävän Schreirin sirkuslaisten hoiviin, jossa hänestä pidetään huolta, mutta kuinka kauan. Tyttö haluaisi niin palavasti jäädä ja olisi valmis tekemään mitä töitä vain kunhan saisi olla sirkuslaisten kanssa. Aluksi tyttö päätyy assistentiksi kantamaan isoa käärmettä, vaikka se onkin vähän pelottavaa. Arabella kuitenkin rohkaistuu  ja samalla tanssii itsensä yleisön sydämeen. Arabella saa jäädä. Tyttö avustaa pukujen vaihdossa, makeisten myynnissä, laamojen syöttämisessä sekä harjoittelee sisukkaasti jonglöörausta, joka ei oikein ota sujuakseen. Entäs nuorallakävely? Sisulla ja harjoittelulla ura sirkuksesta urkenee ja sirkuslaiset ottavat privaatin hyvin vastaan. Arabella viihtyy.

Heinz, sirkuksen johtajan poika, oli pelastanut Arabellan. Eikä kulu kauaakaan kun Arabella rakastuu. Ja rakkaus johtaa avioliittoon. Menneisyyden tapahtumat ja juutalaisuus olivat kuitenkin niin arkoja asioita ettei Arabella ikinä kerro niistä kenellekään, ei edes aviomiehelleen.

Sitten, vuodesta 1945 hypätään vuoteen 1968. Arabella kirjoittaa ystävälleen Giselalle DDR:ään saadakseen tietää jotain suvustaan ja lapsuudestaan - ja Arabellan iloksi Gisella vastaa. Tästä alkaa kirjeenvaihto, jossa ystävykset muistelevat lapsuuttaan ja kertovat nykyisyydestään sen minkä voivat.
Gisellan kirjeissä loistaa DDR ja sen ihana sointi. Gisella kehuu maan urheilijoita, ja kirjoittaa kuinka perhe on muuttamassa omaan täysmukavuusasuntoon. Ja kuinka ihanaa oli puolitoista vuotta sitten päästä jääkaappijonoon. Gisela oli myös käynyt katsomassa mitä kuuluu Arabellan entiselle kotitalolle. Siellä se oli edelleen pystyssä. 
- Muistathan, että "Ihminen pystyy mihin tahansa, kommunistit vielä enempään".

Maailma on kuitenkin vieroittanut naiset, sillä toinen on asunut koko elämänsä DDR:ssä ja toinen suurimman osan muualla. Kaksi erilaista naista ja kaksi täysin erilaista maailmaa. Onnistuuko heidän suunnittelemansa kohtaaminen enää vuosikymmenien jälkeen? Ymmärtäisivätkö he toisiaan?
Kirjeenvaihto jatkuu vuoteen 1987. 

Tarina päättyy samaiseen sirkusvaunuun, jossa Heinz makaa sängyssään ja Arabella muistelee. 
- Tajuan, että kaikki elämäni, mahdolliset ja toteutuneet ovat siinä edessäni niin kuin ne koko ajan ovat olleet sisälläni, eikä ole ainuttakaan asiaa, jonka lopulta olisi pitänyt mennä toisin. 

Voi että mikä kirja! Kuinka taidokkaasti Hirvonen onkaan osannut yhdistää ihmissuhteet, historian, musiikin ja sirkuksen.

En tiedä millaiset sirkuskokemukset Hirvosella on. Kuvaukset ovat kuitenkin onnistuneita. Harjoittelemisen rankkuutta, kiertolaiselämää vaunuissa asuen, jatkuvaa teltan kokoamista ja purkamista, eläimistä huolehtimista. Ja huolta siitä tuleeko riittävästi katsojia, sillä ruokaa on saatava, paitsi ihmisille myös eläimille. Hienoa kuvausta, sillä saatan tuntea kovat puupenkit, nähdä värikkäät valot ja hupaisat pellet ja kuulla sirkusmusiikin. Saatan jopa tuntea sirkuksen tuoksun.

Olen käynyt sirkuksesta jokusen kerran, lapsena etenkin ja viimeksi muutamia vuosia sitten Tampereen Sorin sirkuksessa. Sirkus on muuttunut ajan kuluessa, mm. villieläimiä ei enää saa käyttää esityksissä (ainakaan Suomessa). Lapsuuteni sirkusesityksissä oli areenalla vielä villieläimiä plus hevosia, koiria. Kuinka jännittävä sirkusmaailma lapsen silmin olikaan, kuinka taitavia esiintyjät ja se tunnelma. Se oli sanoinkuvaamaton. 
Suosittelen kaikkia käymään edes kerran elämässään sirkuksessa. Lapsille se saattaa jäädä elinikäiseksi mukavaksi muistoksi. Minäkin haaveilin mukulana usein trapetsitaiteilijan työstä. Nykyäänhän se on mahdollista, jopa *) Suomessa. 

Kirjasta aistii myös kirjailijan rakkauden musiikkiin, eikä ihme jos on työskennellyt orkesterin intendenttinä. Lukujen sisällä on laulujen sanoja englanniksi ja saksaksi (lopussa lähdeluettelo). 

Taustatyö on tehty huolella, sillä kirjaa varten Hirvonen tutki ja kuvasi Dresdenin kaupungin katuja ja rakennuksia, jotta saisi kaikki oikein. Ihailen kirjailijoita, jotka paneutuvat kunnolla taustatyöhön. Se palkitsee lukijat.

Extraplussina lopun henkilöluettelo sekä kaunis kansikuva: Tuulikki Pietilä: Taitoratsastajatar-jonglööri, 1961.

Hirvosen tapa kirjoittaa soljuvasti, elävästi  ja kauniisti sai mielenkiintoni heräämään. Pitää tutustua lisää. Kannattaa lukea myös pienkustantamoiden teoksia koska heiltä löytyy joskus aikamoisia timantteja, kuten nyt tämäkin Komediantit.
Lämmin suositus tälle kirjalle!

Valonheittimien pyyhkiessä tähtikuvioista kupolia heidän liikkeensä heijastuvat siihen valtavina varjoina kuin kurottaakseen taivaisiin ja kiitääkseen läpi galaksien. Liittyäkseen tähdiksi tähtien joukkoon.

P.S. Sorin sirkuskoulussa on tällä hetkellä yli 500 oppilasta. Sorin sirkus on tarjonnut kymmenille nuorille ponnahduslaudan ulkomaisille sirkusareenoille ja sirkusalan oppilaitoksiin, ja sadoille lapsille ja nuorille sirkus on ollut ja on upea harrastus.

Sorin sirkuksen joulushow Soilu 2021 19.11.2021 - 9.1.2022. 

++++++
Kirjailija, eläkkeellä oleva Tampere Filharmonian intendentti
Maritta Hirvonen, syntynyt 1951 Tampereella ja asuu Nokialla. Hirvonen on kirjoittanut eläkepäivinään jo viisi kirjaa. Hirvonen on yksi pienkustantamo Stresan perustajajäsenistä.

Kuvasin kirjailijan Turun kirjamessuilla syksyllä 2021.

*******
Ilmestyneet teokset:
Aika riisua maski 2012 - Seiso vankkana suomalainen: kertomuksia suvusta 2018 - Hämäränmaassa valon syvyys 2020 (Jouni Kaipaisen elämäkerta) - Komediantit 2020 - Pikkukamarimusiikkia 2021

Kommentit

  1. Kivasti kirjoitit tästä kirjasta. Kuulostaa tarinalta, jonka haluaisin lukea. Ainoa inhottava juttu on se käärme. Jäisi minulta kantamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ihmessä, hyvä kirja! Onneksi sitä käärmettä ei ollut tekstissä paljoa. Olen matelijakammoinen, joten jäisi kyllä minultakin kantamatta.

      Poista

Lähetä kommentti