Ann Rosman: Marstrandin myrkyttäjä, 4. osa / 5. suomennos- dekkari

 

Vaikka hän pyöräili puistokujaa joka päivä, kauniit rakennukset ja korkeat takorautaportit olivat aina yhtä vaikuttava näky. Hienot, rapatut julkisivut eivät kuitenkaan paljastaneet, mitä niiden takana tapahtui.

Ann Rosman: Marstrandin myrkyttäjä, 444 s. - 4. osa / 5. suomennos - suom. ilm. 2021 - Mercurium 2012 - suomennos: Anu Koivunen - kannen suunnittelu: Nic Oxby - Bazar Kustannus 

Karin Adler -sarja perustuu enemmän tai vähemmän historian tositapahtumiin, joihin on yhdistetty Karin Adlerin nykyisyys. Tällä kertaa pääosassa on Metta Charlotta Fock Ridderbielke (1765-1810), jota syytettiin puolisonsa ja lastensa murhista. 

Sitten kirjan tarinaan:
Metta  Charlotta Ridderbielke oli neljätoistavuotiaana kihlattu Henrik Fockille. Mettanin isäpuoli oli halunnut päästä eroon uppiniskaisesta tytöstä. Vihkiäiset pidetiin 1783, mutta miehen suku epäröi olisiko hemmoteltu ja oikukas Metta sopiva puoliso Henrikille, joka oli hidas järjenjuoksultaan. Mies olisi tarvinnut sopuisan ja kärsivällisen vaimon. 
Muutamaa vuotta myöhemmin Metta oli järjestänyt puolisolleen holhoojan. Ja syystäkin. Avioliitto ei ollut onnellinen ja pariskunta riiteleee rahasta ja asiasta jos toisesta. Mies oli mm. ostanut hevosen, jonka kylkiluut paistoivat ja silmät olivat sameat. Kaiken lisäksi hevonen ontui. Metta oli halunnut, että kauppa purettaisiin, mutta eihän mies suostunut. 

Perheeseen syntyy viisi lasta, joista neljä on elossa ja joille Metta haluaisi yhtä hyvän lapsuuden kuin hänellä itsellään ja veljillä oli ollut. Mahdollisuuden koulunkäyntiin, taidon lukea ja kirjoittaa ranskaa ja latinaa. Metta ei halunnut, että lapset juuttuisivat kurjuuteen ja joutuisivat pukeutumaan parsittuihin vaatteisiin.

Fockin perheessä on rottaongelma. Metta saa ohjeen, että markkuli olisi torjuntaan parasta. Arsenikin myynti on kuitenkin kiellettyä. Silti kauppias heltyy ja antaa pikkiriikkisen palasen, mutta tuleekin katumapäälle ja mylläri käy hakemassa markkulin takaisin. 

Trävattnassa sattuneiden kuolemantapauksien takia koolle kutsutaan välikäräjät. Mutkien kautta Metta päätyy syytettynä Mariestadin kruununvankilaan. Siellä Metta kirjoittaa vastineeseensa, että Focken oli itse syypää omaan kuolemaansa.
- Omatuntoni oikeuden edessä olen viaton.
Ja näin alkaa Mettan loputon uusien käsittelyiden odotus.

On vuosi 1806 ja Metta Fock Ridderbielke on siirretty Marstrandissa sijaitsevaan Carlstenin linnoituksen vankilaan, joka oli yksinomaan miehille ja paatuineille rikollisille. Miksi siis niin kamalaan paikkaan? Mettaa syytetään edelleen perheensä myrkyttämisestä, mutta nainen kiistää syyllisyytensä - aina uudelleen ja uudelleen. Mettalle oli sanottu ettei pääse vankilasta ennen kuin myöntää syyllisyytensä.
- Pastori oli puhunut Mettan kanssa monta kertaa ja neuvonut ja kannustanut keventämään sydäntä. Mutta Metta oli pysynyt kannassaan. Hän ei ollut tehnyt mitään. Hänen omatuntonsa oli puhdas ja vain kaikkivaltias Jumala voisi hänet tuomita...

Miten käy? Jaksaako Metta taistella vai antaako myöten ja tunnustaa?  Metta haluaisi kirjoittaa tarinansa, mutta hänelle ei anneta kirjoitusvälineitä. Niinpä on keksittävä muuta. Metta  pyytää neulan ja lankaa ja alkaa kirjoa. 

Vuosi 2011
Sisarukset tappelevat testementista. 
- Stolan kartano oli Ruotsin harvoja sääntöperintötiloja, joka tarkoitti, että tila oli siirtynyt jakamattomana isältä vanhimmalle pojalle vuodesta 1723 lähtien. 
Tämä tarkoittaa, että muut lapset jäisivät perinnöttömiksi. Käytäntö oli vanhanaikainen ja epäoikeudenmukainen. Vuonna 1964 astui voimaan laki, joka lakkautti sääntöperinnön ja vastaisuudessa perintö jaettaisiin tasan perillisten kesken. Tässä tapauksessa perinnön jakaisivat Carl-Henrik, Hugo ja Maud. Mutta vanhin sisaruksista, eli Carl-Henrik on riitauttanut testamentin ja jos se menisi läpi, niin hän saisi koko omaisuuden, ja tähän Hugo ja Maud eivät tulisi suostumaan.

Sisarusten täti on järjestämässä naamiaisia Carlstenin linnoituksessa ja sukulaiset päättävät mennä paikalle puhumaan Carl-Henrikin kanssa kasvotusten.
Naamiaisissa tapahtuu kuitenkin vakavia rikoksia ja rikoskonstaapeli Karin Adler hälytetään paikalle.

Toisaalla Ebba miettii minkä vanhan oikeustapauksen valitsisi kurssia varten. Isoisä ehdottaa Metta Fock -tapausta, jossa Mettan syyllisyys tai syyttömyys oli jäänyt epäselväksi. Ebba valitsee aiheen ja ryhtyy toimeen. 
- Valtionarkista isoisä oli saanut neljäsataakaksikymmentä Mettan oikeusjuttuun liittyvää asiakirjasivua, neljäsataakaksikymmentä sivua täynnä koukeroista, vaikeaselkoista käsialaa. 

Miten Mettan lopulta käy? Entä miten testamenttiasia selviää? Saako Carl-Henrik tahtonsa läpi?

Tämäkin on sarja, jota ei ole suomennettu järjetyksessä. Osien tarinat ovat kuitenkin erilaisia, joten ei liiemmin haittaa vaikka lukisi epäjärjestyksessä. Tietysti seurataan myös päähenkilöä rikoskonstaapeli Karin Adleria, joka astuu kunnolla tähän tarinaan mukaan vasta kolmanneksen jälkeen. Karinin yksityiselämässä ei tapahdu mitään kovin mittavaa. Karin asuu edelleen venessä ja seurustelee. Muuttaako yhteen vai ei? Karin viihtyy veneessään, mutta seurustelukumppani ei. Kumpi antaa periksi vai ei kumpikaan? 

Tarinaan liittyy myös erittäin tarttuva kotieläimien pernarutto, eli ajospahkatauti eli lentävä poltetauti, joka 1700- ja 1800-luvuilla aiheutti laajoja epidemioita koko Euroopassa. Entisiaikaan pernarutto saattoi tarttua eläimistä ihmisiin, esim. sairastuneen eläimen lihaa syömällä.
Nykyään pernarutto voidaan jalostaa biologiseksi aseeksi. 

Rosmanin kirjat ovat ihan luettavia ja historiallinen puoli saa ne entistä kiinnostavimmiksi. 
Tarina etenee kahdella aikatasolla, vuonna 2011 ja 1800-luvun alkupuolella. Mettan osuuksissa on jonkin verran toistoa, joten niistä olisin tiivistänyt. Kirjassa pohditaan sekä Metta Fockin syyllisyyttä että vuoden 2011 rikoksia. 

Rosman on tehnyt kattavan taustatyön, josta kertoo lopussa oleva monisívuinen lähteiden ja kiitoksien luettelo. Kirjailija kertoo 14-sivuisissa jälkisanoissaan mitkä asiat tarinassa ovat totta ja mitkä eivät, joten jälkisanat kannattaa ehdottomasti lukea myös!

Miksi Metta taivutetaan Mettan eikä Metan, vrt Jutta, Jutan?

P.S. Opin uusia asioitakin. En tiennyt aiemmin millainen on tykkimyssy ja mitä on markkuliini.
Jos harrastaisin kansantanhuja tai jos minulla olisi kansallispuku, niin olisin tiennyt, että tykkimyssy on se pitsireunainen myssy, joka kuuluu kansallispukuun. 1700-luvulla tykkimyssy oli porvaris- ja papinrouvien ja varakkaiden talojen emäntien pyhäpukine.

P.P.S. Markkuli on vaaleaa kiinteää ja jauhemaista ainetta, hajutonta ja erittäin myrkyllistä. Sitä on käytetty pieninä määrinä ihmisten ja kotieläinten tautien hoitoon sekä syöpäläistorjuntaan. Aikoinaan ainetta ostetiin kulkukauppiailta. (Lähde: Wikipedia)
Kirjan tapauksessa markkulia käytettiin hävittämään rottia.


"Memento mori", hän oli sanonut ja muistuttanut, että viimeisenä päivänä jokainen ihminen vastaisi omista teoistaan. (Memento mori = Muista kuolevaisuutesi tai muista kuolevasi.)

++++++
Kirjailija, ent. IT-konsultti
Ann Rosman, synt. 1973. Asuu Marstrandin pikkukaupungissa. 

******
Suomennetut teokset:
Rikostutkija Karin Adler-sarja:
osa 1 / 1. suomennos: Majakkamestarin tytär 2011 -  
osa 2 / 2. suomennos: Noitavasara 2012 -  
osa 3 / 3. suomnnos: Porto Francon vartija 2013 - 
osa 4 / 5. suomennos: Marstandin myrkyttäjä 2021 
osa 6 / 4. suomennos: Sukellus syvyyksiin 2018 -
Tulossa: osa 5/ 6. suomennos: Pinnan alla (ilm. heinäkuu 2022) 

Huom. suomennosjärjestys. Alla selkeämmin.

Linkki edelliseen suomennokseen, joka on sarjassa 6. osa. 

Sukellus syvyyksiin 4. suom. (6. osa)

Alkuperäiset kirjat järjestyksessä:
1. Fyrmästarens dotter 2009 - Majakkamestarin tytär
2. Själakistan 2010 - Noitavasara
3. Porto Francos väktare 2011 - Porto Francon vartija
4. Mercurium 2012 - Marstrandin myrkyttäjä
5. Havskatten 2014 - Arvoitus pinnan alla
6. Vågspel 2016 - Sukellus syvyyksiin
7. Marvatten 2020 -  

Kommentit