5.kesäkuuta 1916
Kello oli kymmentä vaille kahdeksan, ja vain viisitoista minuuttia sen jälkeen, kun miina oli repinyt reiän aluksen runkoon, HMS Hampshire upposi.
Ann Rosman: Sukellus syvyyksiin, 574 s. - suom. ilm. 2018 - 6. osa / 4. suomennos Karin Adler -sarjaan - Vågelspel 2016 - suomennos: Anu Koivunen - kannen suunnittelu Nic Oxby - Bazar Kustannus Oy *******kirjaston kirja
Kirjailija, ent. IT-konsultti
Ann Rosman, synt. 1973
- asuu MarstrandissaAnn Rosman, synt. 1973
Aluksella oli mukana sotaministeri, lordi Kitchener ja 700 miehistön jäsentä. Laivan päämääränä oli ollut Arkangeli, jossa lordilla ja hänen esikunnallaan olisi ollut äärimmäisen poikkeuksellinen tehtävä. Tapaaminen Venäjän keisarin kanssa. Myöhemmin huhuttiin, että aluksella olisi ollut jotain mittaamattoman arvokasta, kultaa ja/tai muita aarteita.
Sata vuotta myöhemmin Skänegatanin poliisi saa kyselyn Orkneysaarten poliisilta.
- Mereltä on löytynyt ruotsalaisvene ilman miehistöä. Purjevene. Valkoinen vene täysissä purjeissa, sinikeltainen lippu mastossa. Orca, Marstrand luki kyljessä mustin tai tummansinisin kirjaimin.
Veneessä oli myös tappelun jälkiä.
Marstrand on lähellä ylikonstaapeli Karin Adlerin työpaikkaa, joten Karin lähtee työkaverinsa Robertin kanssa katsomaan missä veneen omistaja, eläköitynyt sukeltaja Bo Stenman asuu ja olisiko joku paikalla. Stenman oli kokenut purjehtija ja entinen offshore-sukeltaja, joka oli työskennellyt öljyteollisuudessa.
- Pohjanmeren sukeltajia kuoli paljon, ja monella henkiin jääneelläkin oli vammoja. Bo ja muutama muu sukeltaja olivat käräjillä Norjan valtiota vastaan.
Bosse oli sitä mieltä, että valtio pimitti tietoja ja korvauksistakin oli riitaa. Eikä ihme, sillä joku saattoi saada korvauksia jopa 2,5 miljoonaa kruunua. Olisiko tässä jotenkin syy siihen, että Bo on kadonnut?
Sen verran on epäselviä asioita, että Karin ja hänen poliisikollegansa Folke lähetetään Kirkwalliin avustamaan ja valvomaan tutkintaa.
Kirjan pohjana on vuoden 1916 tositapahtuma, jossa HMS Hampshire oikeastikin upposi osuttuaan miinaan. HMS Hampshire oli Britannian kuninkaallisen laivaston panssariristeilijä. (HMS = His tai Her Majesty's Ship)
Alun prologin (1916) jälkeen tarina etenee kahdella aikajanalla, toinen on nykyisyys ja toinen on vuosi 1977, jossa ollaan Bosse Stenmanin jalanjäljillä.
Kirja pohjautuu monelta osin faktoihin, joten Ann Rosman on jälleen kerran joutunut tekemään suuren taustatyön. Kirjailija selittää loppusanoissaan miten päätyi tähän aiheeseen. Alun perin kiinnostus lähti siitä kun kirjailijalle kerrottiin millaista on työskennellä Pohjanmeren pioneerisukeltajana. Kertojana oli yksi niistä, jotka 1970-luvulla laskeutuivat Pohjanmeren kylmään pimeyteen varmistamaan, että öljyä pystytään poraamaan. Mies kertoo saturaatiosukelluksesta, epäinhimillisistä työoloista ja erilaisilla kaasuseoksilla tehdyistä kokeista.
Tarina on mielenkiintoinen ja opin paljon esim. sukeltamisesta, mutta silti sanon, että tiivistämisvaraa olisi ollut. Kirjailijalle on käynyt vähän niin kuin minullekin tässä jutussa, että innostuu ja pääasia ehkä kärsii 😂
Rosman on itse purjehtija ja sen huomaa hänen tekstistään. Itselle rakkaasta asiasta alkaa helposti avautua vähän liikaa. Kaikista sinänsä mielenkiintoisista yksityiskohdista huolimatta tarinan punainen lanka on kerittävissä. Aikajanat toimivat ja juonessa pysyy mukana.
Sen sijaan en päässyt kovin lähelle päähenkilöä, Karin Adleria, vaikka selväksi tuli hänen purjehdustietämyksensä ja että avomies Johan ei ole yhtä innostunut veneistä kuin avopuolisonsa. Muuten yksityiselämää oli aika vähän. Ei ollut myöskään muiden henkilöiden, vaikka selvisikin, että Robert, kolmen lapsen isä, oli bakteerikammoinen.
Folken pikkutarkkuudesta kerrottiin sivun verran, mm.
- Hän asetti lyijytäytekynän, kumin ja korostustussin tarkasti eteensä. Ei sillä että Folke olisi erehtynyt sanomaan kumi, koska "sen nimi on pyyhekumi". Sitten hän tarttui lyijytäytekynään ja alkoi painella lyijyä esiin, huolellisesti kunnes terä oli oikeanpituinen... Folke kartoittaa kaikkea, tekee hintavertailuja, taulukoita, kaavioita jne, joiden tuloksia sitten mielellään välittää työtovereilleen.
Rosman osaa kyllä kirjoittaa, sitä ei käy kieltäminen ja arvostan todella kirjailijan tekemää laajaa taustatyötä, kuten jo aiemminkin sanoin. Hyvä kirja tämäkin, mutta eniten olen pitänyt Porto Francon vartijasta.
Huom. osien suomennokset eivät ilmesty järjestyksessä. Kts. alta teosluttelo.
Kaiken parantava lääke on suolavesi - hiki, kyyneleet tai meri.
(Karen Blixen)
^^^^^^^^^^^^^^
Googlaan lukiessani aika paljon ja Sukellus syvyyksiin sai minut tutkimaan tietoja entistä enemmän
Alla muutamia asioita, joita itse jäin miettimään. Blogin lopussa on tuttuun tapaan hieman kirjailijatietoa sekä teosluettelo.
P-S.1. Saturaatiosukellus eli kestosukellus on sukellussteknikka, joka mahdollistaa sukeltajille pitkään kestävän oleskelun suurissa syvyyksissä. Kirjassa selitetään tarkemmin.
P.S.2. Teoksessa puhutaan selkiestä, kelpiestä ja tangiesta. Selkie on, paitsi kylä Pohjois-Karjalassa, myös hyljeihminen. Skotlannissa kerrotaan tarinoita ihmisistä, jotka ovat muuttuneet hylkeiksi sekä hylkeistä, jotka ovatkin ihmisiä. Näitä ihmishylkeitä ja hyljeihmisiä kutsutaan nimellä Selkie. Jos kiinnostaa lukea lisää mm. Hyljenaisesta ja yleensäkin hylkeistä, niin kts. lähteeni: tekotuulahdus.blogspot.com.
Kirjan mukaan kelpie on vedenhenki ja tangie on hevonen, jonka ratsastaja on levää ja simpukoita. Ne naamioituvat hevoseksi tai vanhaksi mieheksi. Vaanivat etenkin yksin matkustavia nuoria naisia, joita houkuttelevat selkäänsä ja vievät sitten mukaansa syvyyksiin.
Kelpiestä ja tangiesta en löytänyt netistä nopealla haulla mitään. Yo. tiedot vain kirjasta.
P.S.3. Entäs Pontoppidanin merikäärme? Bergenin piispa Erik Pontoppidan antoi 1700-luvun puolivälissä niin yksityiskohtaisen kuvauksen Norjan rannikolla vaanivasta merikäärmeestä, että sen autenttisuutta on vaikea epäillä. Otus oli jopa 900 jalan mittainen (274,32 m), leveäotsainen, tummanruskea ja täplikäs. Sen silmät säihkyivät kuin tinalautaset.
(Lähde: Anto Leikolan Suuri eläinkirja)
P.S.4. Haggis on skotlantilainen perinneruoka, joka paistetaan lampaan mahalaukussa. Täytteenä yleensä kaurahiutaleita, lampaan maksaa, keuhkoa, sydäntä ja ihraa, sipulia, mausteita ja suolaa.
(Lähde: Wikipedia)
Siitä vain kokeilemaan, nam!
P.S.5. Siivetönruokki on valitettavasti jo sukupuuttoon kuollut iso lintulaji. Pingviinit ovat saaneet nimensä siivetonruokin kymrinkielisen nimen pen gwyn mukaan. Linnut munivat vain yhden munan vuodessa ja koska ne eivät kyenneet lentämään, ne olivat ihmisille helppoa riistaa. Viimeinen pari tapettiin pesältään hautomasta 1844 ja viimeinen yksilö nähtiin 1852.
P.S.6. Mietitkö missä sijaitsevat kirjan Orkneysaaret? Ne ovat Skotlantiin kuuluva saariryhmä Ison-Britannian saaren pohjoispuolella (kts. kartta). Alueeseen kuuluu 67 matalaa saarta. Pääkaupunki Kirkwall on suurimmalla saarella.
(Lähde: Wikipedia, kuva kartastani, tuunattuna)
++++++++++++++
Pari sanaa kirjailijasta & tuotannosta;
Ann Rosman rakastaa merta, saaristoa ja on purjehtinut lapsesta alkaen. Ann myös kirjoittaa purjeveneessä.
Majakat ja niiden asukkaat ova kiehtoneet kirjailijaa, ja sen vuoksi ensimmäinen kirja olikin majakka-aiheinen. Kirjailija ei muista ensimmäistä lukemaansa kirjaa, mutta on aina pitänyt Sherlock Holmesista. Jos Ann antaisi itselleen rikosromaanin lahjaksi, se olisi Stieg Larssonin trilogia.
(Lähde: Deckarihuset 2009. Vanha haastis joten jotain on saattanut muuttuakin)
***************
Suomennetut teokset:
Rikostutkija Karin Adler-sarja:
Osa 1: Majakkamestarin tytär 2011 - osa 2: Noitavasara 2012 - osa 3: Porto Francon vartija 2013 - osa 6: Sukellus syvyyksiin 2018
Kaiken parantava lääke on suolavesi - hiki, kyyneleet tai meri.
(Karen Blixen)
^^^^^^^^^^^^^^
Googlaan lukiessani aika paljon ja Sukellus syvyyksiin sai minut tutkimaan tietoja entistä enemmän
Alla muutamia asioita, joita itse jäin miettimään. Blogin lopussa on tuttuun tapaan hieman kirjailijatietoa sekä teosluettelo.
P-S.1. Saturaatiosukellus eli kestosukellus on sukellussteknikka, joka mahdollistaa sukeltajille pitkään kestävän oleskelun suurissa syvyyksissä. Kirjassa selitetään tarkemmin.
P.S.2. Teoksessa puhutaan selkiestä, kelpiestä ja tangiesta. Selkie on, paitsi kylä Pohjois-Karjalassa, myös hyljeihminen. Skotlannissa kerrotaan tarinoita ihmisistä, jotka ovat muuttuneet hylkeiksi sekä hylkeistä, jotka ovatkin ihmisiä. Näitä ihmishylkeitä ja hyljeihmisiä kutsutaan nimellä Selkie. Jos kiinnostaa lukea lisää mm. Hyljenaisesta ja yleensäkin hylkeistä, niin kts. lähteeni: tekotuulahdus.blogspot.com.
Kirjan mukaan kelpie on vedenhenki ja tangie on hevonen, jonka ratsastaja on levää ja simpukoita. Ne naamioituvat hevoseksi tai vanhaksi mieheksi. Vaanivat etenkin yksin matkustavia nuoria naisia, joita houkuttelevat selkäänsä ja vievät sitten mukaansa syvyyksiin.
Kelpiestä ja tangiesta en löytänyt netistä nopealla haulla mitään. Yo. tiedot vain kirjasta.
P.S.3. Entäs Pontoppidanin merikäärme? Bergenin piispa Erik Pontoppidan antoi 1700-luvun puolivälissä niin yksityiskohtaisen kuvauksen Norjan rannikolla vaanivasta merikäärmeestä, että sen autenttisuutta on vaikea epäillä. Otus oli jopa 900 jalan mittainen (274,32 m), leveäotsainen, tummanruskea ja täplikäs. Sen silmät säihkyivät kuin tinalautaset.
(Lähde: Anto Leikolan Suuri eläinkirja)
P.S.4. Haggis on skotlantilainen perinneruoka, joka paistetaan lampaan mahalaukussa. Täytteenä yleensä kaurahiutaleita, lampaan maksaa, keuhkoa, sydäntä ja ihraa, sipulia, mausteita ja suolaa.
(Lähde: Wikipedia)
Siitä vain kokeilemaan, nam!
P.S.5. Siivetönruokki on valitettavasti jo sukupuuttoon kuollut iso lintulaji. Pingviinit ovat saaneet nimensä siivetonruokin kymrinkielisen nimen pen gwyn mukaan. Linnut munivat vain yhden munan vuodessa ja koska ne eivät kyenneet lentämään, ne olivat ihmisille helppoa riistaa. Viimeinen pari tapettiin pesältään hautomasta 1844 ja viimeinen yksilö nähtiin 1852.
P.S.6. Mietitkö missä sijaitsevat kirjan Orkneysaaret? Ne ovat Skotlantiin kuuluva saariryhmä Ison-Britannian saaren pohjoispuolella (kts. kartta). Alueeseen kuuluu 67 matalaa saarta. Pääkaupunki Kirkwall on suurimmalla saarella.
(Lähde: Wikipedia, kuva kartastani, tuunattuna)
++++++++++++++
Pari sanaa kirjailijasta & tuotannosta;
Ann Rosman rakastaa merta, saaristoa ja on purjehtinut lapsesta alkaen. Ann myös kirjoittaa purjeveneessä.
Majakat ja niiden asukkaat ova kiehtoneet kirjailijaa, ja sen vuoksi ensimmäinen kirja olikin majakka-aiheinen. Kirjailija ei muista ensimmäistä lukemaansa kirjaa, mutta on aina pitänyt Sherlock Holmesista. Jos Ann antaisi itselleen rikosromaanin lahjaksi, se olisi Stieg Larssonin trilogia.
(Lähde: Deckarihuset 2009. Vanha haastis joten jotain on saattanut muuttuakin)
***************
Suomennetut teokset:
Rikostutkija Karin Adler-sarja:
Osa 1: Majakkamestarin tytär 2011 - osa 2: Noitavasara 2012 - osa 3: Porto Francon vartija 2013 - osa 6: Sukellus syvyyksiin 2018
Huom. suomennosjärjestys!
Edit: osa 4 Marstrandin myrkyttäjä, ilmestyi joulukuussa 2021 ja
tulossa: osa 5 (Havskatten 2014) ilm. kesällä tai syksyllä 2022 (ei ollut vielä Bazarin kevät -22 luettelossa.)
-----------------
Kirjablogeissa vietetään naistenviikkoa 18.-24.7.2018. Haasteen järjestää bloggari Tuijata.
Tänään nimipäiviään viettävät Maarit, Reeta, Reetta, Maaret, Marketta, Margareta, Margit, Marit, Greta ja Gretel. Lämpimät onnittelut!
Kirjassani ei tänään esiinny nimipäiväsankaria, mutta kirjailija ja päähenkilö ovat naisia Ann ja Karin.
-----------------
Kirjablogeissa vietetään naistenviikkoa 18.-24.7.2018. Haasteen järjestää bloggari Tuijata.
Tänään nimipäiviään viettävät Maarit, Reeta, Reetta, Maaret, Marketta, Margareta, Margit, Marit, Greta ja Gretel. Lämpimät onnittelut!
Kirjassani ei tänään esiinny nimipäiväsankaria, mutta kirjailija ja päähenkilö ovat naisia Ann ja Karin.
Kommentit
Lähetä kommentti