Hannah: Alaskan taivaan alla & Nordenhof: Löysää rahaa, osa 1/7 - kauno

Auttaako muutto Alaskaan perheen traumatisoitunutta isää? 
-  Entä miten yhteiskunnan alemmalta portaalta lähtöisin oleva pariskunta pärjää 1980-luvun hyvinvointiyhteiskunnassa. Kirja aloittaa 7-osaisen sarjan. 

Hän kuuli matalan talon ohuiden seinien läpi äidin äänen: Ernt kulta, älä viitsi. Kuuntele... Ja isän vihaisen: Jätä minut helvetti vieköön rauhaan. - Taas sitä samaa. Riitaa. Huutoa. Pian seuraisi itku.

Kristin Hannah: Alaskan taivaan alla, 552 s. - suom. ilm. 2021 - The Great Alone 2018 - suomennos: Marja Helanen - WSOY ******* kirjaston kirja

Tarina alkaa v. 1974 ja kertojana on perheen Leni-tytär.
Allbrightin kolmihenkisellä perheellä oli mennyt hyvin kunnes isä lähti Vietnamiin ja palasi sieltä pahasti traumatisoituneena. Lisäksi isä ei osaa pysähtyä, vaan hänellä on koko ajan uusia suunnitelmia, uusia työpaikkoja. Kaikki muuttuu kun isän Vietnamissa kuollut armeijakaveri testamenttaa Alaskassa sijaitsevat maansa ja tilansa. Nyt isä intoilee, että pitäisi muuttaa Alaskaan. Cora- äiti ja kolmetoistavuotias Leni eivät ole kovin iloisia
Vaimo rakastaa miestään ja ajattelee, että ehkä täysin uusi alku olisi perheen pelastus ja isästä tulisi vihdoin onnellinen. 

Perhe lähtee siis Alaskaan tavoittelemaan unelmaa. Totuus on kuitenkin toisenlainen, sillä maa on karua ja mökki on keskellä ei mitään: vain puita. liejua ja vaarallinen jyrkänne. Pieni mustuneista hirsistä rakennettu talo, sammaleinen katto, lahoava kuisti, jolla homeisia tuoleja, ränsistyneitä aitauksia ja luhistunut kanakoppi. 

Allbrightit asettuvat aloilleen, korjaavat mökkiä ja sen ympäristöä ja miettivät mistä hankkia elanto. Onneksi apua ja neuvoja on saatavissa. Elämä alkaa sujua kunnes alkaa Alaskan pimeä kausi, joka hiipii myös isän päähän ja perhehelvetti voi alkaa. Eikä vain kotona, vaan isän viha suuntautuu vähitellen myös kylän muihinkin asukkaisiin.

Olen lukenut muutaman kirjailijan teoksen ja viimeksi lukemani Satakieli oli ihan hyvä. Sen vuoksi tartuin mielenkiinnolla tähän uusimpaan, joka osoittautui minulle pieneksi pettymykseksi. Kirjaa kuvataan riipaisevan kauniiksi perheromaaniksi ja tiedän, että todella monet ovat pitäneet kirjasta, mutta minä en liiemmin. Enkä sanoisi perhe-elemää riipaisevan kauniiksikaan. Riipaisevaksi kyllä. Miksi ei kolahtanut? Suurimmat syyt olivat aihe ja jankutus. Traumatisoituneen isän tekemisiä selostetaan loputtomasti  (toisto). Kun isä ties monennenko kerran nappaa takkinsa naulasta ja lähtee ulos ovea paukuttaen, niin ei voinut kuin huokaista. Isän väkivaltaisuutta on aivan liikaa. Ja äiti, äiti rakastaa ja antaa anteeksi kerta toisensa jälkeen ja murrosikäinen lapsi, Lena, yrittää luovia isän ja äidin välissä. Lapsi-parka. 
Olisin tiivistänyt, paitsi tiettyjen yksityiskohtien kohdalla, niin myös etenkin Alaskan tapahtumia, sillä tarina on epätasapainoinen. 
Minä lähinnä ahdistuin tästä kirjasta, joka on osittain myös ennalta-arvattava, kuten genreen kuuluu.

Mitä hyvää?
Hannah on hyvä kirjoittaja sitä ei voi kieltää. Äidin ja Lenin välinen suhde on lämmin, vaikkei Leni ymmärräkään miksi äiti alistuu. Alaskan maisemakuvaukset ovat upeita, sekä pahassa (synkkyys, karuus, pimeys) että hyvässä (maan kauneus, kesien valoisuus). 
Hengähdystaukoja tarinaan antaa Lenin rakkaus koulutoveriinsa, joka sattuu olemaan isän pahimman vihollisen poika. Myös kyläläiset ovat erikoisia ja erilaisia, hyviä tyyppejä. Sekatavarakauppaa pitää Iso-Marge, joka on toiminut aiemmin Washingtonissa syyttäjänä. Joku oli entinen lentäjä ja joku toinen yliopiston opettaja. Kylässä asuu myös mies, joka väittää ankkaa vaimokseen. He kaikki ovat rakastuneet Alaskaan ja jääneet sinne. Kylässä on läsnä vahva lähimmäisen rakkaus, naapureita autetaan ja heistä pidetään huolta tai ainakin yritetään.
Hannah tietää mistä kirjoittaa, sillä kirjailija on lapsuudessaan viettänyt perheineen Alaskassa aikaa.

Värit olivat huikeat ja hehkuvat. Sinisen lahden tuolla puolen kohosivat Kenaivuoret kuin suoraan sadusta: valkoiset sahanterät kurkottivat huiman korkealle siniselle taivaalle. Paikka paikoin jäätiköt vuorten kupeilla olivat hailakansinisiä kuin punarinnan munat.

+++++++
Kirjailija, ent, juristi
Kristin Hannah, synt. 1960 Kaliforniassa

********
Suomennettuja teoksia: 
Pimeyden läpi 2001  -  Toivon järvi 2002  -  Paluu Kesäsaarelle 2002  -  Kaukaiset rannat 2003  -  Sisarten kesken 2005  -  Rakkauden tähden 2006  -  Satakieli 2019 - Alaskan taivaan alla 2021
Tulossa: Tomun ja tulen maa - ilm. elokuu 2022

Linkki edellisee teokseen: Satakieli
(Bonuksena Joël Dickerin Stephanie Mailerin katoaminen)

Lisäksi lukuisia suomentamattomia teoksia alkaen vuodesta 1991.
,..................

Pahinta on haaveilla siitä, miten vähän olisi tarvittu, jotta kaikki olisi mennyt toisin.

Asta Olivia Nordenhof: Löysää rahaa, 145 s. - osa 1/7 Scandinavian Star -sarjaan - suom. ilm. 2021 - Penge på lommen 2020 - suomennos: Aino Ahonen ja Vappu Vähälummukka - kansi: Eevaliina Rusanen - Teos *******kirjaston kirja

Teos on ensimmäinen osa sarjassa, jota yhdistää Scandinavian Star -matkustaja-autolautan traaginen palo, joka vei 159 ihmishenkeä vuonna 1990.

Kirja kertoo 1940-luvun puolivälin tietämillä syntyneistä Kurtista ja Maggiesta, jotka molemmat ovat kotoisin yhteiskunnan alemmalta portaalta. Pariskunta elää miten taitaa 1980-luvun hyvinvointiyhteiskunnassa. Raha on siis ollut molemmilla tiukalla, paitsi silloin kuin Kurt saa kuljetusliikkeen ja sen myötä löysää rahaa. Rahattomuus ei kuitenkaan unohdu...

Luvut ovat lyhyitä ja niissä kuvataan milloin Kurtin ja Maggien parisuhdetta ja aikaa ennen ja jälkeen.
Teksti on paikotellen rankkaakin, sillä Maggien menneisyys ei ole ollut helppo. Kurtilla puolestaan on ollut omat ongelmansa ja tapansa hankkia rahaa. Jäädessään vauvan yksinhuoltajaksi kahdeksantoistavuotias Kurt ei keksi kuin yhden tavan ansaita rahaa, itsensämyyminen. Eikä nykyinen parisuhde ole auvoinen. 

Kirjaa saa lukea aika pitkään ennen kuin Scandinavian Star edes mainitaan, eikä siitä jatkossakaan puhuta paljoa. Ja tietysti *) goolasin ensin mitä 1990 oli tapahtunut.
Aluksi tarina aiheutti minussa hämmennystä: mistä tämä oikein kertoo, mutta aika pian pääsin kyytiin ja ymmärsin. Loppua kohti tarina selkiytyy. Tottuminen lyhyisiin lukuihin ja aikahyppelyihin vei myös aikansa.
Tämä yhteiskunnallinen ja kantaaottava teos, joka on samalla myös parisuhderomaani, on kirjoitettu tavalla, jossa ei ole yhtään ylimääräistä. 
Tekstissä on myös aika paljon kielikuvia.  
Jään mielenkiinnolla odottamaan seuraavia osia. Kirjan voi sijoittaa lokeroon pieni, mutta suuri teos.

Hyvin suomennetun (Aino Ahonen ja Vappu Vähälummukka) kirjan voi myös lukea itsenäisenä teoksena.

Kivoja nämä kirjojen välistä löytyvät kansisuunnittelijoiden infolehtiset. (Tämä on jo toinen, jonka löysin). Eevaliina Rusanen kertoo kirjakannen synnystä ja sen tyylistä. Kannen meri- ja tulielementit tulevat hyvin esiin. 

++++++++
Kirjailija, runoilija, luovan kirjoittamisen opettaja
Asta Olivia Nordenhof, synt. 1988 Kööpenhaminassa. 

*******
Ilmestyneet suomennokset:
Löysää rahaa 1/7 2021
Kirja on voittanut useita paljontoja ja sitä on myyty kahdeksaan maahan.
Lisäksi suomentamaton romaani 2011 ja runoteos 2013. 

P.S. *) Scandinavian Starkilla oli 338 matkustajaa ja 99 miehistön jäsentä huhtikuussa 1990. Yöllä aluksella havaittiin monta tulipaloa, joista matkustajat sammuttivat ensimmäisen. Palo vaati 159 uhria. Tahallisesta sytyttämisestä löytyi todisteita: tulipalojen määrä, laivan juuri ennen paloa korotettu vakuutus ja miehistö, joka esti sammutustoimenpiteitä. Tutkimusta vaikeuttivat henkilöstön kielitaidottomuus, ja aluksen paloturvallisuudesta tinkiminen (mm. epävarmat palo-ovet, paloherkkiä materiaaleja), nukkuvia matkustajia ei herätetty eikä palohälytystä annettu riittävän pitkään.
Tuhopoltosta on tehty myös 6-osainen tv-sarja v. 2019, joka on tullut ulos ainakin C Moressa.

Kommentit