Timo Saarto: Pimenevässä kaupungissa - historiallinen dekkari

 

Ensin hän ei ymmärtänyt mitä kuopan pohjalla oli. Vasta kun yksi katselijoista ihmetteli, kuka tien alle oli haudattu, hän tajusi katselevansa vanhaa ruumisarkkua.

Timo Saarto: Pimenevässä kaupungissa, 239 s. - ilm. 2021 - kansi: Mika Kettunen - taustakuva kirjan sisäkannesta - Otava/Karisto *******arvostelukappale

Helsinki 1939:
Aikaa on hieman vierähtänyt, sillä "Alppu" Albert Vaara oli Kuoleman kuukaudessa vasta seitsemänvuotias pojannassikka ja nyt jo aloittamassa etsivänä. Isä oli ollut katumiliisinä ja sen jälkeen etsivänä, joten esikuva löytyi läheltä. Albert oli pitänyt vanhempiensa sukunimen kirjoitustapaa vanhanaikaisena ja muuttanut Waaran Vaaraksi.

Helena havahtuu ulkoa kuuluvaan porakoneen rätinään ja huutoihin ja päättää mennä katsomaan mitä kadulla tapahtuu. Uteliasta väkeä on kertynyt kaivannon ympärille ja joku mies räpsii valokuvia. Helena kurkistaa kuoppaan eikä ensin tajua näkemäänsä. Tien alla on vanha ruumisarkku. 
Seuratessaan tilanteen kehittymistä joku äkkiä tarraa Helenaan kynsien pureutuessa käsivarteen ja huutaa: "Murhaajat!" (...)  Ruusumies kostaa teille!"

Mitä ihmettä vanhus oli tarkoittanut? Helena ei ymmärrä yhtään mitään. Kuka Ruusumies?

Etsivien osastolla on käynnissä käskynjako. Ensimmäisenä ilmoitetaan, että kaikkien lomat on peruttu. Komisario Henrik Öhman epäilee käskyn liittyvän Helsingin mahdolliseen evakuoimiseen. 
- Liikekannallepanoa ei suoritettaisi torvet soiden, kuten jotkut maat olivat tehneet. Kaikki tapahtuisi vaivihkaa ja matalalla profiililla. Sen tähden operaatiota ei kutsuttaisi liikekannallepanoksi vaan ylimääräisiksi kertausharjoituksiksi.

Öhman jakaa etsiville työt. Puhelin soi, kun jäljellä olivat vielä Vaara ja virkaiältään vanhin etsivä eli Okkola.
- Tappo töölöläistalon kellarissa, hän sanoi laskettuaan luurin pitimeensä. Tai murha. Lähdette yhdessä ottamaan selvää mitä siellä on tapahtunut. 

Talonmies Kopralla olisi etsiville asiaa. Mies on ollut siivoamassa portaikkoa kun eräs henkilö oli juossut ulos kellarista. Kopra oli aavistanut pahaa, mennyt katsomaan ja löytänyt ruumiin. 

Tapausta tutkiessaan etsivä Okkola tekee sen virheen, että käyttäytyy epäasiallisesti, jonka seurauksena hyllytetään ja näin Vaara joutuu ensimmäistä kertaa tositoimiin. Onneksi Okkolalta voi käydä kysymässä neuvoa. Mutta mitä kellarissa oli tapahtunut? 

Tällä kertaa lukijan ei tarvitse arvailla, sillä tekijä ja teko paljastetaan jo alkuvaiheessa. Oliko teko oikeutettu, se on toinen juttu. Kun etsivät menevät haastattelemaan syyllistä käykin ilmi ettei tämä ole paikalla, vaan on toimitettu lepäämään Kammion sairaalaan.  

Alpun vanhemmista on ollut tarinaa jo aikaisemmissa osissa, joten en palaa menneisyyteen. Betty Blom ja Leo Waara asuvat nykyään hellahuoneessa 14. 
Jos kiinnostaa lukea mitä Betty ja Leo ovat tehneet aiemmin ja missä yhteydessä tavanneet, niin kannattaa lukea myös edelliset osat. 

Helsingissä on siis käynnissä armeijan liikekannallepano eli ylimääräinen kertausharjoitus, kuten sitä sanotaan. Kutsujen jako harjoituksiin alkaa ja samalla yliopistot ja koulut sulkevat ovensa. Ullakoita aletaan tyhjentää tulenaroista tavaroista. Ajat ovat kovat, ja mm. sokeri ja nestemäinen polttoaine ovat kortilla. 
Kaupunkikuva alkaa muuttua, sillä kadut hiljenevät kun yli satatuhatta asukasta oli paennut maalle. Lapsia ei juoksennellut ympäriinsä, mutta vapaaksi päästettyjä koiria ja kissoja kyllä. 
Kauppojen näyteikkunoita on peitetty laudoilla ja suojattu hiekkasäkeillä. Talot näyttivät oudoilta koska ikkunoihin oli liimattu paperisuikaleita estämään ikkunoiden rikkoutumista pommien aiheuttamissa paineaalloissa ja tärähdyksissä. 

Vaarasta tuntui oudolta ajatella, että venäläiset saattaisivat pommittaa mäsäksi kaikki keskustan komeudet. Venäjän vallan aikana rakennetut yliopisto, Suurkirkko ja Valtioneuvoston linna sekä Aleksanteri II:n patsas saattoivat kohta olla tuhon omia. Ja kuinka surullista, että olympialaisia varten kunnostetut puistot oli jouduttu repimään auki. Väestönsuojelu oli kuitenkin tärkeämpää kuin puistojen kauneus.

Vallitseva tilanne aiheuttaa myös toisenlaisia haasteita. Polkupyörävarkaudet lisääntyvät,  sikiönlähdetykset yleistyvät ja kiskominen eli hintojen julmettu nousu on huipussaan.

Näissä vaativissa olosuhteissa paikalliset etsivät tekevät parhaansa. 
Miksi tien alla on ruumisarkku, jonka kannessa näkyi kohokuvio? Miksi Helenalle rähjätään ja kuka on mystinen Ruusumies? Mitä kellarissa oli tapahtunut? Entä kuinka Albert Vaara selviytyy ensimmäisestä tapauksestaan? Ja onko Okkosesta palaajaksi hyllytyksensä jälkeen?

Näihin kaikkiin kysymyksiin mukavasti kirjoitettu tarina antaa vastaukset. 

Jos pidät helppolukuisista dekkareista ja historiasta ja jos ajankuva vuoden 1939 Helsingistä kiinnostaa, niin tässä oikea kirja tai oikeammin sarja. Mielestäni osat voi lukea itsenäisinäkin, vaikka Waarojen elämää seurataan ja tietysti historia kulkee kulkuaan. 

Pidän myös näistä vanhahtavista kansista, jotka sopivat hyvin ajan henkeen.
Kiitän taas lopussa olevasta henkilöluettelosta sekä listoista, joissa on kadunnimiä, paikkoja ja paikannimiä 1939 ja nykyään. Esimerkiksi: kirjan Itäinen Viertotie = Hämeentie ja Kammionkatu = Sibeliuksenkatu. 

Kirja on helppolukuinen ja Saarron kieli elävää ja ajan henkeen sopivaa. Mukavaa, että kirjailija käyttää vanhoja sanoja, kuten esim. teekalaasi, musikeeerit, mööpeli, dupletti ja shaffari. Sanojen merkitykset selviävät tekstistä. 

Tarina loppuu kun Suomi julistetaan sotatilaan. "Helsinkiä, Viipuria ja monia muitakin paikkakuntia on pommitettu, ja ryssä on aloittanut etenemisen myös maarajalla."
Tästä sitten ehkä jatkuu seuraava osa.

Keskikaupungin suunnalla näkyi tulipalojen himmenevä kajo, ilmassa leijui savuavien raunioiden tuoksu.

+++++++++
Kirjailija, teologian maisteri
Timo Saarto, synt. 1957. Asuu Helsingissä.

Saarto läpikäy kymmeniä lähdeteoksia - tutkimuksia, muistelmia, arkistolähteitä, mutta vain osa tiedoista pääsee kirjaan mukaan.
"Minua kiinnostaa se, miten tavalliset ihmiset selviävät vaikean ajan keskellä. Kielen tehtävänä on auttaa lukijaa pääsemään sisään aikaan ja tunnelmaan. Kirjassa käytän vanhoja ilmaisuja, teitittelyä ja slangia, mutta sitä pitää muokata, jotta nykylukija ymmärtää," kirjailija sanoo.

*******
Ilmestyneitä teoksia:
Vaitelias poika, 2011  -   Vesimiehen aika 2015

Vuosiin 1917-1939 sijoittuvat dekkarit:
Kuoleman kuukausi 2017   -  Kevään varjo 2018  -    Kivikalmisto 2019  - Pimenevässä kaupungissa 2021

Tulossa: Uuttakin on tiedossa, mutta ilmestymisaika vielä avoin.

Plus novelleja.

Saarto on saanut Vuoden johtolankapalkinnon 2018 kirjastaan Kuoleman kuukausi.

Linkki edelliseen dekkariin: Kivikalmisto

sekä ensimmäiseen osaan; Kuoleman kuukausi

Jostain syystä Kevään varjo on lipsahtanut ohi lukematta.