Fitzek: Matkustaja & Bauer: Katkeamispiste - dekkari -lyhyehkösti

Molemmissa dekkareissa on kadonneita henkilöitä. Mitä heille on tapahtunut? Löytyykö kukaan?
Kummatkin jännärit ovat itsenäisiä teoksia.

Martin vihasi Sultania, sen matkustajia ja miehistöä. Mutta eniten hän vihasi itseään. Hän on vannonut, ettei koskaan elämässään astuisi jalallaan risteilyaluksen kannelle. Ei varsinkaan tämän tässä.

Sebastian Fitzek: Matkustaja 23, 426 s. - suom. ilm. 2021 - itsenäinen dekkari - Passagier 23 2014 - suomennos: Sanna van Leeuwen - kannen suunnittelu: Perttu Lämsä - Bazar ********* kirjaston kirja

Sultan eli Sultain of the Seas on suuri luksusristeilyalus, jolla ihmiset matkustavat seitsemän päivän ajan nauttien hienoista buffeteista, rentouttavista meripäivistä kannella, käyvät kylpylässä ja kuntosalissa. Toisin sanoen nauttivat risteilyelämästä seitsemällä kannella. 

Miksi Martin on mennyt laivalle, vaikka niin inhosi sitä? Vastenmielisyys risteilyjä kohtaan johtui siitä, että poliisipsykologi ja rikosetsivä Martin Schwartz oli viisi vuotta sitten menettänyt laivalla vaimonsa ja kouluikäisen lapsensa. He olivat yksinkertaisesti kadonneet. 

Eräs vanha rouva, joka on vuosia asunut laivalla soittaa Martinille ja pyytää tulemaan. 78-vuotiaalla Gerlinde Dobkowitzillä olisi tärkeätä asiaa. Rouva sanoo tietävänsä jotakin laivan tapahtumista silloin kuin Martinin vaimo ja poika katosivat. Tämä on miehelle riittävä syy saapua alukselle. Tarkoitus olisi vain piipahtaa kysymässä mitä vanhus tietää, mutta sitten alkaa tapahtua yhtä sun toista ja Martinin laivavierailu jatkuukin pidempään. 

Käy ilmi, etteivät Martinin läheiset ole olleet ainoita, jotka ovat laivalta kadonneet.

Minusta tarina on suurelta osin koheltamista ja jopa tylsä. Tiivistys olisi tehnyt hyvää tällekin kirjalle. Tarina onneksi kiihtyy loppua kohden, muuten olisin jopa saattanut keskeyttää. Toisaalta kyllä kiinnosti tietää mitä laivalla on tapahtunut ja tapahtuu ja saako Martin tietää mitä vaimolle ja lapselle on käynyt. 
Monet ovat kirjasta pitäneet, mutta minun dekkarini tämä ei ollut. Pidin Potilaasta enemmän, vaikka senkin tarinassa on epäuskottavuuksia. En kokenut Matkustajaa jännäksi, joten risteilylle uskallan mennä vastakin. 

Niin Potilassa kuin tässäkin kirjassa on kirjailijan 9-sivuiset selitykset kirjasta sekä perinteiset kiitokset. Tämäkin luku kannattaa lukea loppuun, sillä lopussa on vielä P.S eli yllätys. 

Kun tarvitset minua, heitä minut pois Kun minua ei enää tarvita, vedä minut takaisin. Tämä on kirjassa oleva arvoitus, Tiedätkö vastauksen? Mieti. Vastaus on kirjoituksen lopussa.

++++++
Kirjailija, journalisti
Sebastian Fitzek, synt. 1971 Berliinissä, jossa myös asuu. Fitzek on Saksan menestyneimpiä dekkaristeja, jonka kirjoja on myyty yli 13 miljoonaa kappaletta 36 maassa. Potilas oli ilmestymisvuonnaan (2018) Saksan myydyin kirja. 
Fitzek kirjoittaa myös nimellä Max Rhode.

*******
Ilmestyneet suomennokset:
Potilas 2021 - Matkustaja 23 -

Tulossa: Ikkunapaikka 7A marraskuussa 2021 ja Terapia huhtikuussa 2022

Linkki edelliseen teokseen: Potilas

Vastaus arvoitukseen: Ankkuri.

..,.................

Oli yli puoli tuntia siitä, kun äiti oli jättänyt heidät tänne ja lähtenyt etsimään hätäpuhelinta. Pysykää autossa. En viivy kauan. No, hän viipyi kauan.

Belinda Bauer: Katkeamispiste, 360 s. itsenäinen dekkari - suom. ilm. 2020 - Snap 2018 - suomennos: Annukka Kolehmainen - Karisto ********kirjaston kirja

On vuosi 1998. Vanha Toyota on hajonnut tielle ja pikkulapset, kaikki alle kymmenen, Jack, Joy ja Merry odottavat autossa äitiä, joka on lähtenyt hakemaan apua. Lähtiessään äiti oli sanonut: " Jack on pomo."
Aika kuluu, on kuuma, kaksivuotias Merry on alkanut parkua ja vaippakin haisee. Milloin äiti tulee takaisin, lapset alkavat olla kärsimättömiä. Tosin matkaan saattaa kulua aikaa, äiti on nimittäin raskaana, eikä jaksa kulkea kovin nopeasti. Odotettuaan aikansa lapset päättävät lähteä äitiään vastaan. He kävelevät ja kävelevät kunnes saapuvat puhelinkioskin luo, mutta missä äiti on? Hänestä ei näy jälkeäkään. 

Kuluu kolme vuotta ja Jack on edelleen pomo.  Isänkin kanssa on vähän niin ja näin. Taas lapset ovat omillaan. 

Samaan aikaan seutua piinaa rikosaalto. Joku murtautuu tyhjiin taloihin, vie erilaisia tavaroita, eikä aina edes mitään kovin arvokasta. Käy usein myös jääkaapilla, mutta ottaa ruokaa hyvin valikoidusti ja mikä oudointa, tekijä jää nukkumaan uhriensa sänkyihin. Tämän takia poliisit ovat ristinneet murtautujan Kultakutriksi. 

Murtosarjaa alkaa tutkia rikosylikonstaapeli Reynolds. Mies, jota pidetään hyvin fiksuna, myös ihan virallisestikin, koska mies oli saanut hyvät pisteet älykkyystestissä. (Vaikka oli ollut puolikuntoinen, kuten muistaa aina mainita kun asiasta tulee puhe.). Reynolds pitää itseään erehtymättömänä. Hänhän on aina oikeassa ja muut väärässä. Asia, joka hieman aiheuttaa närää.
Mukana tutkinnoissa on myös lihavahko ja epäsiistin oloinen öykkäri, rikosylikomisario John Marwel, joka oli pakkosiirretty Lontoosta koska mies jousti liikaa murhatutkinnoissa. Mutta eihän John Marwel aio minnekään tuppukylään jäädä, ei toki. Nyt Marwel on ärtynyt. Eihän hän, Lontoosta tullut henkirikostutkija, voi alkaa selvittää mitään vähäpätöisiä kotimurtoja. Muttei auta, murhatutkimuksia kun ei riitä kaikille poliiseille ja apua on pyydetty. 

Selviääkö lasten äidin kohtalo? Mitä isä touhuaa? Kuka on Kultakutri ja saadaanko hänet kiinni? Ja vielä, kuka piinaa raskaana olevaa naista jättämällä tämän kotiin veitsen ja soittamalla...

Olen lukenut kaikki Bauerin teokset ja joistakin on pitänyt hieman enemmän kuin toisista. Bauerin kirjat ovat aika "yksinkertaisia", sillä usein tapahtumia on vähän samoin kuin henkilöitäkin. Bauerilla on kuitenkin rauhallinen tapa vierittää tarinaa kohti loppuratkaisua, kiihdyttää ja luoda jännitystä ja usein yllättää. 

Katkeamispiste ei minusta ole Bauerin parhaita ja kesti kauan ennen kuin pääsin tarinaan mukaan. Se että arvaa sisällöstä liikaa, ei saa ihastumaan dekkariin. Useimpia Bauerin dekkareita olisin mielelläni myös... yllätys, yllätys, tiivistänyt. 

Jackin osiot ovat dekkarin parhaimpia kohtia, jopa koskettavia. Miten Jack todella yrittää ottaa haltuunsa perheen "pomon" tehtävät, vaikka on itsekin vasta poikanen.

Eräs asia, josta Bauerin kirjoissa pidän on se, etteivät ne ole jatkuvajuonisia. Voi siis hyvin jättää vaikka välistä jonkun opuksen. Sarjassa kulkee joskus mukana samoja henkilöitä ja  paikkojakin. Ja ei-niin-mukava-poliisi John Marwel antaa oman lisämausteensa tarinoille.  

Bauer on saanut Suomen Dekkariseuran ulkomaisen jännityskirjaillisuuden kunniakirjan helmikuussa 2020.

 +++++++
Kirjailija, ent. toimittaja ja käsikirjoittaja
Belinda Bauer, synt, 1962 Englannissa. Asuu Walesissa.

*******
Ilmestyneet teokset:
Hautanummi 2009 - Tappajan katse 2011 - Kadonneet lapset 2012 - Ruumis nro 19 2013 - Näkijä 2015 - Kauniit kuollessaan 2016 - Katkeamispiste 2020
Tulossa: Exit - Lähdön hetki, ilmestyy lokakuussa 2021

Kommentit

  1. Monesti dekkareissa olisi nykyään tiivistämisen varaa, mistä johtuneekin. Ylipäänsä tiiliskivikirjalla pitää mielestäni olle "oikeutuksensa" että miksi se on niin paksu. Turhaa jaaritusta ei enää tässä vaiheessa jaksa lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa se. Harvan dekkarin sisältö kantaa edes yli 400 sivua. Ihan kun kirjailija saisi palkkionsa sivujen lukumäärän mukaan😲. Olen aina ilahtunut kun törmään kunnon tarinaan, joka on sen n. 300 sivua. Sitä paitsi ehtisi lukea useampia kirjoja, heh

      Poista
  2. Minustakin tuo Matkustaja 23 oli tylsä. Jätin sen kesken aikalailla alkupuolella. Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin! Hyvä, etten ole yksin mielipiteeni kanssa.

      Poista

Lähetä kommentti