Prologista: Ajatus siitä, että hänen käsissään oli elämä ja kuolema, tuntui vavahduttavalta. Hän oli Jumala. Pyöveli. Jumala. Ei, hän vain teki mitä täytyi. Se oli ainoa oikea ratkaisu.
Anu Patrakka: Häpeän aukio, 273 s. - ilm. 2021 - 5. osa Rui Santos -sarjaan - kansi: Perttu Lämsä - Into Kustannus Oy ******* kirjaston kirja
Sukkatehtailija Fernando Camelo on järjestänyt juhlat Azuraran kyläläisille. Tarjolla on musikkia, herkullista syötävää ja viiniä. Juhlien tarkoituksena olisi kalastella ääniä tuleviin kunnallisvaaleihin. Fernando sanoo:
- "Haluan seurata isoisän ja isän jalanjälkiä kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Kyse on kunniatehtävästä ja perheen maineesta, ei minun omista ambitioistani."
Paikalle oli kerääntynyt runsaasti väkeä nauttimaan ilmaisista tarjoomuksista. Paikalle pölähtää myös aikamoisessa tuiskeessa oleva vaaleahiuksinen, punaiseen bleiseriin ja mustaan minihameeseen pukeutunut nainen. Nainen on Fernandon sisko Mafalda Limpo, jonka ilmestymisestä Camelon perhe ei ole mielissään. Mafalda päätetään saattaa vaivihkaa pois ennen kuin tämä nolaisi veljensä.
Juhlat saavat kuitenkin pikaisen lopun kun alkoi äkillinen rankkasade ja ukonilma.
Ferdinandin sisko, Mafalda Limpo, elelee kahdestaan aikuisen tyttärensä Soraian kanssa. Tytär häpeää äitinsä hallitsematonta alkoholinkäyttöä ja lisäksi äiti kuvittelee olevansa jotain erityistä, fiksu ja tyylikäs ja vetävä. Aviomieskin on, kirjanpitäjä Oscar Limpo, mutta pariskunta asuu erillään.
Amorim on liikkeellä varhain aamulla. Mies on paikallinen kadunlakaisija, joka oli tullut siivoamaan yön jälkiä. Amorim on etenemässä kohti kaupungintalon edessä olevaa aukion korkeampaa osaa. Talon edessä on vanha häpeäpaalu, jonka portaissa on kasa vaatteita. Olisiko joku kipannut vanhoja rytkyjään häpeäpaalulle? Mennessään lähemmäksi kadunlakaisija huomaa, että kiviportaissa retkottaakin ruumis.
Rikosetsivä Rui Santos on hurauttanut aukiolle vanhalla Renautillaan. Paikalla oli jo rikostutkija Ramiro Banha, joka tuli oitis kertomaan Santokselle mitä tuumasi surmatavasta. Kuolleen tunnistus kävi helposti, sillä kadunlakaisija tunsi uhrin. Aukiolla ei ole valvontakameroita, joten tekijää ei sitä kautta voisi saada selville. Oliko ruumin sijoittamisella häpeän aukiolle joku merkitys?
Rui Santoksella on nyt uusi työpari. Ana Torres on varakkaasta suvusta kotoisin oleva viisikymppinen entinen kotirouva, joka avioeron jälkeen oli palannut aiempaan työhönsä poliisina. Ana ajelee hohtavan keltaisella urheiluautolla, jota ei ole poliisin palkalla hankittu.
Pedro Silva on Ruin pitkäaikainen työpari ja ystävä, mutta perheen saatua kaksoset mies ei halua tehdä viikonloppuja ja nythän oli lauantaiaamu.
Entinen työpari ja Ruin nykyinen naisystävä Rita Pereira on siirretty toisiin tehtäviin Porton rikospoliisin huumeyksikköön. Pariskunnalla on tällä hetkellä mietittävänä suuria asioita. Miten elämä muutuisikaan tulevaisuudessa.
Kohta löytyy toinenkin ruumis ja poliisit ovat ymmällään. Mitä ihmettä paikkakunnalla on tapahtumassa?
Patrakka pyörittää tarinaa mukavan rauhallisesti. Pidän henkilöhahmoista, etenkin Rui Santoksesta. Ana Torresista olisin halunnut tietää enemmän. Pedro Silva puolestaan jäi taustalle tässä osassa.
Entä millaisia tunteita alkoholisoitunut keski-ikäinen Mafalda aiheuttaa?
Kirjassa on taas jonkin verran portugalin kieltä, mutta onneksi suomennettuna. Tunnustan, etten ole oikein koskaan ymmärtänyt näiden ulkomaankielisten sanojen tai sanontojen joskus runsastakin viljelyä. Etenkään siinä tapauksessa, ettei niitä suomenneta. Nyt onneksi on.
Peräänkuulutan usein tarinaan enemmän tapahtumia ja toimintaa, mutta joihinkin dekkareihin ne eivät sovi. Patrakan dekkarit ovat juuri sellaisia. Viipyilevä elämä näennäisen rauhallisessa portugalilaisessa pikkukaupungissa saa oman mielikuvituksen liikkeelle. Tekisi taas mieli lähteä vaeltelemaan näillä kapeilla kujilla ja pysähtyä katukahvilaan juomaan lasillinen portviiniä tai kuuuntelemaan paikallista pimba-musiikkia. Toki kävin YouTubessa kuuntelemassa millaista musiikkia pimba on ja pidin kyllä.
Portugaliiin en ole vieläkään päässyt, mutta ehkä jonain päivänä. Sitä odotellessa matkakuumetta voi lievittää Patrakan rennoilla Rui Santos-dekkareilla. Alla olevassa kuvakollaasissa kirjassa esiintyviä paikkoja.
Patrikan sanoista lukijalle: Tarinan idea sai alkunsa kirjailijan naapurin vaalijuhlasta. Lisäksi tarinaa inspiroivat myös häpeäpaalut, joita on Portugalissa yhä jäljellä. Lähin löytyy Patrakan kotikaupungista Vila do Condesta, jonka alueelle tarina sijoittuu. Tapahtumat ja henkilöhahmot ovat pääosin fiktiota. Paikat ovat olemassa, osa hieman muokattuina.
Into: Häpeän aukion kirjanjulkistamistilaisuudessa näytöltä napattuja kuvia, jotka liittyvät kirjan tarinaan. Lupa kuvien käyttöön saatu kirjailijalta.
Joki virtasi tiettyyn suuntaan, sillä oli päämäärä tai määränpää kuten hänelläkin, mutta se oli vangittu uomaansa. Meri oli vapaa, mutta se vain velloi paikoillaan, se ei osannut mennä minnekään.
++++++++
Kirjailija, ent. ura yritysjohdon parissa
Anu Patrakka, entinen porvoolainen, joka asuu nykyään portugalilaisella maatilalla.
Linkki kirjailijan blogiin: Normaali Irtiotto jossa kirjailija kertoo ajatuksiaan mm. tästä uutuuskirjastaan.
********
Ilmestyneet teokset:
Rui Santos-sarja:
Huomenna sinä kuolet 2017 - Kuolet vain kahdesti 2018 -Syyllisyyden ranta 2019 - Totuuden portaat 2020 - Häpeän aukio 2021
Linkki edelliseen osaan: Totuuden portaat
Tulossa: 6 osa. mahdollisesti v. 2022 - teemana katumus, kirjalla ei ole vielä nimeä.
7. osaan on jo idea.
Kommentit
Lähetä kommentti