John E. Douglas & Mark Olshaker: Tappajan mieli, kuulusteluhuoneessa murhaajien kanssa - tieto - tositarina

Täällä kyse ei ole niinkään siitä, kuka rikoksen teki, vaan miksi. Lopulta, jos miksi on saatu kaivettua esiin ja lisätään siihen vielä miten, meille valkenee myös kuka, sillä miksi + miten = kuka.

John E. Douglas & Mark Olshaker: Tappajan mieli, kuulusteluhuoneessa murhaajien kanssa - 396 s. - tieto, tositarina - suom. ilm. 2020 - The Killer Across the Table  - suomennos: Aura Nurmi - kansi: Jussi Karjalainen - Atena Kustannus Oy ********* arvostelukappale

Alussa Douglas sanoo: "Tämä kirja kertoo väkivaltaisten rikollisten ajattelutavoista, joiden tuntemukseen perustuu niin 25-vuotinen urani FBI:n erikoisagentttina, käyttäytymisprifiloijana ja analyytikkona kuin työni FBI:stä lähtemiseni jälkeen."
Douglas kertoo taustaa työlleen, siitä miten halusi keskustella väkivaltaisten ja narsististen vankien kanssa ja selvittää miksi vangit olivat ns. menetettyjä tapauksia ja olisiko mitään tehtävissä palauttamaan miehet kaidalle tielle.

Kirja jakautuu neljään osaan, joissa kussakin on eri päähenkilö eli murhaaja. Tosin jokaisessa osassa käsitellään myös muita tappajia ja aiheeseen liittyviä asioita. 

1. Karitsan veri
Syyllinen on vanki numero 55722, korkeakoulun käynyt kemianopettaja, joka oli syyllistynyt seksuaalirikokseen, kuristamiseen ja raakaan murhaan. Uhri oli 7-vuotias naapurin lapsi.

2. Tappaminen oli kuin toinen luonto
Douglasia pyydetään osallistumaan erään tv-dokumentin tekoon. Jokaisen osan ydin olisi haastattelu. Douglas yrittää löytää haastateltavaksi jonkun jota voisi luonnehtia väkivaltaiseksi saalistajaksi. Haastatellun tuli olla myös myöntämielinen. Näin löytyy entinen sahatyöläinen, maalari ja sekatyömies, joka kärsii 55 vuoden vankeusrangaistusta. Uhrit tässäkin tapauksessa lapsia. Ja mikä tekee teot entistä iljettävimmiksi on se, että syyllinen tunsi uhrit ja heidän perheensä. 

3. Kuoleman enkeli
"Kuoleman enkeli" on sairaala-apulainen, joka katsoo oikeudekseen päättää kenen vuoro on astua rajan yli. Murhaaja on tappanut vähintään 87 ihmistä, jotka olivat yleensä vanhuksia tai saattohoidossa tai vain haisivat pahalta! Se mitä itse ihmettelin ja Douglaskin myöhemmin oli, että kuinka yhdessäkään  sairaalassa ei kiinnitetty huomiota siihen, että yhden henkilön työvuoron aikana on niin paljon kuolemantapauksia. Myös lääkkeiden seuranta on ollut ala-arvoista. 
- Voiko rikollinen toistaa samaa kaavaa loputtomasti? Selitys piilee siinä, että murhaaja tunsi toimintatavat. Laitosten johtajatkaan eivät tunteneet järjestelmää yhtä hyvin kuin hän. 

Vaikka "Kuoleman enkeli " saikin tehdä tekojaan luvattoman kauan, teki hän kuitenkin lopulta virheen ja jäi kiinni.

4. Ei minua mihinkään pakotettu
 Tämä roisto jää kiinni, kun eräs pariskunta on kadonnut ja heitä aletaan etsiä. Tutkijat saavat vihjeen, että toinen kadonnut saattaisi olla eräällä metsäisellä tontilla. Ainoa sopiva tontti kuuluu menestyvälle kiinteistönvälittäjälle, jonka maille ja kotiin tehtiin etsintä. Mitä sitten löytyikään, se auttoi löytämään murhaajan. 
- Minua XX:n haastatteleminen kiinnosti, koska hän ei tuntunut sopivan luokitukseen, jota useimpiin moninkertaisiin tappajiin voitiin soveltaa. 

Kirjan esimerkkimurhaajista tämä oli ainoa, jota Douglas ei päässyt henkilökohtaisesti haastattelemaan.
- Hän ei nauttinut vankilassa suurta suosiota, ja vankilan johto piti häntä öykkäröivänä häirikkönä. Niinpä hänelle ei haluttu suoda yhtään enempiä kontakteja ulkomaailmaan kuin oli välttämätöntä.

Douglas päätyy lähettämään vangille kysymyspatterin, joiden vastaukset yhdistettiin aikaisempien kysymyksien vastauksiin. Näin Douglas pystyisi koostamaan kattavan käyttäytymistieteellisen profiilin ja samaan hyvän käsityksen siitä, mikä murhaajaa oli ajanut eteenpäin.

Douglas toteaa, että pahimmilla sarja-, väkivalta- ja seksuaalimurhaajilla on paljon yhteistä. Pääsääntöisesti he ovat miehiä, joilla on ollut vaikea lapsuus ja nuoruus. Monet ovat adoptoituja tai vanhemmat ovat hylänneet lapsensa. Äitisuhde on ollut vaikea. He ovat olleet koulussa joko kiusattuja tai kiusaajia. Useat ovat alkaneet fantisoida esim. raiskauksista jo teini-iässä. 
- .... heidän mielessään painii jatkuvasti kaksi tunnetta. Toinen on tunne omasta mahtavuudesta ja omasta etuoikeutetusta asemasta. Toinen on syvään juurtunut ja kaikkeen vaikuttava riittämättömyyden ja alemmuuden tunne.

Jokaisessa osassa kerrotaan murhaajan taustasta ja itse rikoksista se mitä on saatu selville ja mitä murhaaja on suostunut paljastamaan. Sarjamurhaajat eivät tunnusta kaikkia tekojaan, joten uhrimäärätkin on mainittu sanalla "vähintään" xx uhria.  Lisäksi kerrotaan miten heidän jäljilleen on päästy ja miten he suhtautuvat tekoihinsa. 

Douglas kertoo myös miten hänestä tuli ensimmäinen täysipäiväinen operationaalinen profiloija ja kriminologisen profilointiohjelman päällikkö sekä siitä miten myöhemmin perusti uuden yksikön. Douglasin Mindhunter 1:ssä oli aika paljon kirjailijan elämäkertaa, jota ei enää tässä osassa ole läheskään niin paljon. Nyt keskityttiin enemmän syyllisiin eli murhaajiin. 

Kirjassa on hieman toistoa, esim. murhaajien yhteisistä piirteistä kerrotaan useammassakin kohdassa. Mutta eipä tuo minua haitannut. 

Jotkut kirjan kuvailut ovat aika hurjia, ja saattavat järkyttää. Osan näistä pahimmista kuvailuista voi hypätä yli, mutta jotkut saattavat tulla yllätyksinä. Herkkien ihmisten kannattaa miettiä kirjaan tarttumista. 
Kirjan luettuani en voi kuin ällistellä: eräälläkin murhaajalla oli tunnollaan vähintään 236 uhria. Ja kuinka moni murhaaja jääkään kiinnisaamatta. 

Douglas: "Meidän on yritettävä edelleen laajentaa tietämystämme ja ymmärrystämme siitä, miksi joku päättää tappaa, jotta voisimme auttaa heidän tunnistamisessaan, tavoittamisessaan ja vangitsemisessaan. Siksi lähdin tälle alalle, ja siksi asetun vastedeskin silmätysten murhaajien kanssa ja sukellan tappajan mieleen."

++++++++
Kirjailijat:
John Douglas, synt. 1945 Brooklyn / New York, on eläkkeellä oleva FBI:n erikoisagentti ja sarjamurhaajien profiloija.

Mark Olshaker, synt. 1951 Washington

*********
Suomennetut teokset:
Osa 1: Mindhunter - FBI ja sarjamurhaajan mieli 2020 - osa 2: Mindhunter  - sarjamurhaajan profilointi 2020  - Tappajan mieli, kuulusteluhuoneessa murhaajien kanssa 2020

Linkki ensimmäiseen osaan 

Yritän muistaan lisätä toisen osan linkin tähän kun olen julkaissut arvion (keväällä 2022).

Kommentit

  1. Olen kiinnostunut rikoksista psykologian kautta, joten tässä voisi olla sopiva kirja minulle. Kiitos esittelystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea. Douglas on kyllä tehnyt hyvää työtä kehittäessään profilointia.

      Poista
  2. No voi, olen niin kiinnostunut tästä, mutta koska en lue enää aamukolmeen, minusta ei sitten kuulu. Tämä on juuri minun kirjani, mutta kansi on niin kauhea, että teen Piritat ja stailaan! Paras ikinä on ollut true crime, jonka kirjoitti Michelle MaNamara Katoan yön pimeyteen. Samaistuin todella vahvasti! Hienosti tiivistit kirjan osa-alueet. Olen lukenut hyvinkin kovia kirjoja, joten kestänen. Kiitos tästä♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, stailaaminen on kivaa!
      Olen blogannut myös McNamaran kirjasta, jos kiinnostaa vilkaista. Minä pidin tästä Douglasin kirjasta enemmän. Olisikohan Katoan-kirja ollut erilainen, jos McNamaralla olisi ollut tilaisuus kirjoittaa se itse loppuun.

      Poista

Lähetä kommentti