Näitä miehiä kiihottaa saalistuksen jännitys. Jos yhdeltä heistä mitattaisiin galvaaninen ihoreaktio, kun hän keskittyy lupaavaan uhriinsa, hänen lukemansa olisi todennäköisesti samanlainen kuin savannilla hiipivällä leijonalla.
John Douglas & Mark Olshaker: Mindhunter - osa 1 - FBI ja sarjamurhaajan mieli, 272 s. - suom. ilm. 2020 - tietokirja - omat kokemukset - Mindhunter - Inside the FBI's Elite Serial Crime Unit 1995 - suomennos: Jussi Korhonen - Aula Kustannus ********* kirjaston kirja
"Sivilisaation alkuhämäristä asti ihmisiä on vaivannut sama kysymys: minkälainen ihminen syyllistyy kammottaviin väkivaltarikoksiin?. FBI:n Tutkimuksen tukiyksikössä suorittamamme profilointi ja rikospaikka-analyysi ovat yritys vastata tähän kysymykseen."
Douglasin mukaan profiloinnin analyysi jakautuu kolmeen kysymykseen ja vaiheeseen: mitä, miksi ja kuka?
- Mitä tapahtui?
- Miksi se tapahtui niin kuin tapahtui? Onko ruumista silvottu? Onko rikospaikalta otettu mitään arvokasta? Miksi rikospaikalle ei ole murtauduttu? Minkälaisia syitä käyttäytymisen kannalta merkittäville tekijöille oli?
- Kuka olisi voinut syyllistyä juuri tähän rikokseen juuri näistä syistä?
Douglas kertoo myös elämästään ja miten/miksi on ajautunut tutkimaan juuri profilointia. Douglas on aloittanut profiloinnin suunnittelun tekemällä vankien haastatteluita. Mutta ennen haastatteluun menemistä täytyy vangista saada etukäteen mahdollisimman paljon tietoa. Tutkitaan poliisin arkistoja ja rikospaikalta otettuja valokuvia, ruumiinavauspöytäkirjoja ja oikeudenkäynnin pöytäkirjoja - kaikkea, mistä voi saada vihjeitä tekijän motiiveista tai luonteesta.
Vaikeimpia tapauksia ovat sarjamurhaajat ja raiskaajat, sillä he ovat oudoimpia ja häiriintyneimpiä väkivaltarikollisia, joita on vaikea jäljittää.
Douglas kertoo profiloinnin aloittamisesta oman uransa kautta alkaen tarinansa kuitenkin ensin nuoruudestaan, koulu- ja armeija-ajoistaan sekä FBI-koulutuksestaan. Tätä osuutta olisi ehkä voinut supistaa, ja kirjoittaa vaikka elämäkerran erikseen.
Douglas aloitti FBI-uransa vuonna 1970, jolloin Hoover oli yhä, 75-vuotiaana, laitoksen johdossa. John Edgar Hoover oli vuonna 1924 ottanut korruptoituneen, alirahoitetun ja huonosti johdetun laitoksen johtoonsa.
Vuonna 1970 laitoksen systeemit olivat erilaisia. Ensinnäkin kaikki kurssin jäsenet olivat valkoihoisia miehiä. FBI:ssä oli tuolloin muutenkin vähän mustia agentteja, eikä naisia laisinkaan. Vaikka opetus laitoksessa oli monipuolista, niin esimerkiksi kriminologian sovellettuun psykologiaan ja käyttäytymistieteisiin suhtauduttiin pitkään pelkkänä hyödyttömänä humpuukina. Kuten tiedämme, ajatusmaailma tuon suhteen on muuttunut ja iso kiitos siitä kuuluu John Douglasille.
Kirjassa on mukana paljon tapauksia ja henkilöitä, joista en ikinä ole kuullutkaan. Ei haittaa, sillä kirja on kirjoitettu niin kiinnostavaksi. Esimerkiksi Edmud Emil Kemper III oli sarjamurhaaja, joka aloitti surmatyöt jo 14-vuotiaana, joutui vankimielisairaalaan, vapautui ja jatkoi surmaamista kerta toisensa jälkeen. Kaiken lisäksi samaan aikaan sai psykiatrilta terveen paperit. Douglas kumppaneineen halusi päästä vankilaan haastattelemaan Kemperiä, ja vastoin odotuksia mies oli halukas puhumaan. Kemper puhui tuntikausia ja haastattelussa kävi myös ilmi, että miehen älykkyysosamäärä on 145. Terävä kaveri siis. Kemper oli tuomittu kahdeksasta murhasta. Ja kun mieheltä kysyttiin mikä olisi teoista sopiva rangaistus, hän sanoi: "Kuolema kiduttamalla."
Kemperin haastatteluista Douglas sai paljon hyvää profiloinnin suunnittelumateriaalia.
Ajan myötä haastettelijoiden tekniikka kehittyi. Ja mitä enemmän haastatteluita tehtiin, sitä itsevarmemmaksi Douglas tunsi itsensä opettaessaan veteraanipoliiseja.
Mutta siis, Douglasin kertomat tositapaukset olivat kiinnostavia ja olihan mukana tuttujakin, mm. Charles Manson, jonka1960-luvulla johtama nuorista koostunut kultti "Perhe", syyllistyi useisiin murhiin. Kuuluisin kultín murhaama henkilö oli elokuvaohjaaja Roman Polanskin vaimo, Sharon Tate. Manson porukoineen tuomittiin kuolemaan, mutta tuomiot muuttuivat elinkautisiksi vankeusrangaistuksiksi. Manson anoi 12 kertaa ehdonalaista, mutta kaikki anomukset hylättiin. Seuraava anomisaika olisi ollut 2027. Manson istui vankilassa vuodesta 1971 kuolemaansa asti, eli vuoteen 2017.
Oli mielenkiintoista, lähes maagista, lukea miten profiileja muodostetaan ja on aivan käsittämätöntä kuinka hyvin ja tarkasti profiili osataan nykyään tehdä. Ammattihenkilö saattaa profiloida oikein: ihonvärin, persoonallisuuden piirteet, työpaikan, perhe-elämän laadun, auton, harrastukset, alueen tuntemuksen, suhteen poliisiin ja usein iänkin - yhden henkilön kohdalta.
Hyvin kirjoitettu teos, jossa Douglasin muistelmat ja sarjamurhien tutkimuksen historia rikostapauksineen sulautuivat oivasti yhteen, vaikkakin Douglasin oman elämän muistelmia oli alussa hieman liikaa.
Kirjan tapahtumat ovat pääosin 1970- ja 1980-luvuilta.
Pieni varoituksen sana herkille lukijoille. Muutamat rikoskuvaukset ovat aika väkivaltaisia, mutta nehän voi hypätä yli.
Aion ehdottomasti lukea toisenkin osan, joka ilmestyy ensi heinäkuussa.
John Douglas: "Matka väkivaltarikollisen mieleen on edelleen jatkuva löytöretki, Sarjamurhaajat ovat määritelmän mukaan "menestyneitä" tappajia, jotka oppivat kokemuksista. Meidän on varmistettava, että opimme heitä nopeammin.
++++++++
Kirjailijat:
John Douglas, synt. 1945 Brooklyn / New York, on eläkkeellä oleva FBI:n erikoisagentti ja sarjamurhaajien profiloija.
Mark Olshaker, synt. 1951 Washington
*********
Suomennetut teokset:
Mindhunter - osa 1 - FBI ja sarjamurhaajan mieli 2020 - Mindhunter - osa 2. ilmestyy heinäkuussa ja Matka murhaajan mieleen - kuulusteluhuoneessa murhaajan kanssa, - ilmestyy syyskuussa .
^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Twitter
Kommentit
Lähetä kommentti