Tyce: Miksi asianajajaäiti ja kymmenvuotias tytär ovat muuttaneet Lontooseen? Miksi äiti vihaa koulua, jonne on lapsensa laittanut?
Kuolema sudelle, kuolema sudelle, kuolema sudelle...
Harriet Tyce: Kaikki valheesi, 397 s. - itsenäinen psykologinen trilleri - suom. ilm. 2021 - The Lies you Told 2020 - suomennos: Oona Nyström - Otava ******* kirjaston kirja
Maria Grund: Kuolemansynti, 394 s. - esikoisteos - suom. ilm. 2020 - Dödssynden 2020 - suomennos: Kari Koski - kansi: Tiia Javanainen - Otava ******** kirjaston kirja
Kalkkilouhokselta on löytynyt neljätoistavuotias tyttö, jonka kuolemaa epäillään itsemurhaksi.
Rikospaikalle on hälytetty rikostutkija Sanna Bergling.
Sannalla ei mene kovin hyvin, perhe on kuollut ja luvattomana asuinpaikkana on autotalli. Masentuneella Sannalla on välillä niin huonoja päiviä ettei kykene töihin.
Louhokselle saapuu myös uusi poliisi Eir Pedersen, jonka ulkonäkö kummastuttaa. Enemmän kuin poliisilta nainen näyttää siltä kuin asuisi siltojen alla. Eir on häädetty mantereen keskusrikospoliisista saarelle. Miksiköhän?
Tulee seuraava hälytys, jonka Sanna luulee olevan vain murto, mutta sisällä talossa onkin kuollut vanha nainen, joka oli kuuluisa siitä että oli lahjoittanut paljon rahaa hyväntekeväisyyteen. Lisäksi naisella on arvokas antiikkikirjakokoelma. Naisella on myös aviomies, mutta kukaan ei tiedä missä mies on.
Sanna keksii erään yksityiskohdan, joka saattaisi liittyä nuoren tytön kuolemaan. Tämä on hyvä havainto, sillä nyt alkaa tapahtua. Saarella on sattunut jotain kauheata, jonka uhreina ovat olleet kaikkein vastustuskyvyttömimmät ihmiset. Mistä on kyse, kostostako?
Hm, tämä esikoisdekkari sai minut mietteliääksi. Minusta tarinassa on paljon hyvää. Se on jännittävähkö, sujuvasti kirjoitettu ja tapahtumia on runsaasti (liikaa?) Toisaalta kirja on ahdistava ja tuntui että koko saari on täynnä outoja ihmisiä. Päähenkilöt, rikostutkija Sanna Berling ja kollega Eir Pedersen ovat ongelmaisia naisia. Yhdellä yhtä ja toisella toista. Naisista kerrotaan, mutta muut poliisit jäävät etäisiksi. Etenkin minua olisi kiinnostanut tietää millainen on henkilö, joka piilottelee rinnassaan olevaa punaista hakaristiä. Jos sarja jatkuu, niin ehkä asia selviää.
Saari on vaarallinen paikka, sillä ruumiita alkaa tulla, liikaako? Tarinaan kuolemansynneistä on liitetty myös hieman uskontoa ja okkultismia, mutta aika kohtuullisesti.
Miksi kirjailija puhuu koko ajan vain saaresta. Mikä saari? Missä? Oikea vai keksitty? Jossain vaiheessa uumoilin, että saattaisi olla Gotlanti. Kirjailijan kiitossanoista käy ilmi, että kyseessä todellakin on Gotlanti, mutta miksei sitä voinut käyttää?
Suomalainen versio kannesta on informatiivisempi (ja pelottavampi) kuin alkuperäinen kappelikuva.
Minusta Kuolemansynti on kuitenkin sen verran hyvä esikoinen, että seuraavakin kirja kiinnostaa. Luen yleensä myös esikoisen jälkeisen kirjan, ja päätän vasta sitten otanko järkyttävän pitkälle listalleni uusia dekkaristeja.
Sitä mietin, että onko kirjaan tulossa jatkoa, sillä ainakin loppu antaisi näin ymmärtää. Aika näyttää.
+++++++
Kirjailija, toimittaja, käsikirjoittaja
Maria Grund, synt. 1975, asuu Gotlannissa.
*******
Ilmestyneet teokset:
Kuolemansynti 2020
Ruotsin Dekkariakatemia valitsi Kuolemansynnin vuoden 2020 parhaaksi esikoisdekkariksi.
......................................
En tiedä mikä meitä odottaa. Haluaisin olla tyyni ja rauhallinen, mutta vatsanpohjaani on pesiytynyt sitkeä pelko, joka ei suistu hievahtamaankaan.
Sadie on muuttanut Brooklynistä Lontooseen kymmenenvuotiaan Robin-tyttärensä kanssa. He asettuvat asumaan Sadien romahtamaisillaan olevaan perittyyn lapsuuskotiin. Andrew, aviomies, ei jostain syystä muuta mukana. Robin on menossa oppilaaksi Pohjois-Lontoon arvostetuimpaan yksityiseen hienostokouluun. Samaan, jota Sadie oli aikoinaan käynyt.
Robinia aletaan koulussa heti kiusata ja oppilaiden äidit puolestaan halveeraavat Sadieta törkeästi. Miksi tällainen kohtelu?
Sadie on asianajaja, joka on ollut vuosia poissa työelämästä. Nyt tekisi mieli ruveta työskentelemään uudelleen. Kuinka ollakaan tarjoutuu tilaisuus ryhtyä avustajaksi erääseen arkaluontoiseen rikostapaukseen. Nyt Sadiella olisi mahdollisuus osoittaa kykynsä.
Jossain vaiheessa elämä tasoittuu ja normiarki voi alkaa. Tai niin Sadie oli kuvitellut.
Miksi Sadie ja Robin ovat muuttaneet Englantiin? Miksei aviomies muuta mukana? Miksi hienostokoulun oppilaat ja heidän äitinsä suhtautuvat vihamielisesti? Miksi Sadie vihaa lapsuuskotiaan? Mistä rikostapauksessa on kyse ja miten käy oikeudenkäynnissä?
Kysymyksiä on paljon.
En ollut kovin innostunut Veriappelsiinista. Miksi? Kts. linkki. Alkuasetelma molemmissa on sama. Asianajaja-äiti ja tytär, (mieskin on). Molemmissa kirjoissa äiti on myös hoitamassa oikeudenkäyntiä. Pidin kuitenkin hieman enemmän tämän kirjan päähenkilöistä, mutten sitten muista, jotka ovat puistattavia, ilkeitä ihmisiä. Ja miksi äiti, joka on olevinaan fiksu, ei tee mitään?
Kirja jakaantuu Sadien ja Robinin elämään ja rikoksen käsittely- & oikeudenkäyntikuvailuihin.
Ei voi mitään, mutta jos tökki Veriappelsiini, niin tökkii tämäkin. Lisäksi arvasin tarinasta aika monta kohtaa. Tässäkin opuksessa tuntui, että loppupuolelle oli kasattu kaikki.
+++++++
Kirjailija, asianajaja
Harriet Tyce, synt . ?? Edinburghissa ja asuu Lontoossa
*******
Ilmestyneet teokset:
Veriappelsiini 2020 - Kaikki valheesi 2021
Linkki edelliseen teokseen: Veriappelsiini
(Bonuksena Kim Sunin: Tappajat-dekkari)
Kommentit
Lähetä kommentti