Harriet Tyce: Veriappelsiini & Un - Sun Kim: Tappajat - dekkarit

Dekkarituplassa esikoinen ja eteläkorelainen dekkari. 


Harriet Tyce: Veriappelsiini, 334 s - suom. ilm. 2020 - esikoisteos - Blood Orange 2019 - suomennos: Oona Nyström - Otava  ******** kirjaston kirja 

Alison Baileyllä näyttää olevan kaikkea, hyvä ammatti, terapeuttimies ja ihana pikkutytär. Oma oikeudenkäyntiasianajajan ura on nousukiidossa. sillä Alison on saanut hoitaakseen ensimmäisen murhatapauksensa. 
Alisonilla on vaan eräs aika suuri ongelma, alkoholi. Alison juo aivan liikaa, menettää muistinsa, nolaa itsensä ja miehensä ja siinä samalla laiminlyö lastaan. Lisäksi ajatuksissa pyörii salarakas.
Alison tiedostaa tekevänsä niin monessa asiassa väärin, muttei pysty lopettamaan, ei suhdeta eikä alkoholia.
Työnsä nainen kuitenkin hoitaa. Saamassaan tapauksessa Alison saa puolustaa erästä naista, joka on puukottanut miehensä kuoliaaksi ja haluaa välttämättä tunnustaa syyllisyytensä. Miksi?

Jotenkin tämä psykologinen trilleri tökki. Rikostarina sinänsä on... no, on okei, vaikkakin aika yksipuolinen. Sen lisäksi kirjassa on minusta liian paljon iljettävää. Rutkasti juopottelua ja kiroilua, joka yltyy kirjan edetessä. Ehkä kirjailija on saavuttanut tavoitteensa, sillä päähenkilöhahmot ovat ikäviä, kaikki tyynni: Alisonin toiminta, hänen miehensä teot ja puheet, salarakkaan teot ja puheet. Ihmetystä herättää miten noin kovalla ryyppäämisellä pystyy hoitamaan työnsä. Perheasioitaan ei, mutta työnsä. Jotenkin tämä opus jätti pahan maun suuhun. Olkoonkin, että oikeudet on myyty kahteenkymmeneen maahan ja suunnitteilla on mahdollisesti tv-sarja. Jos kirjailijan toinen kirja suomennetaan, niin en tiedä luenko. Nähtäväksi jää. Olen nähnyt kirjasta myös kehuja, joten lukijoita riittänee tällekin dekkarille, 

********
Asianajaja, kirjailija Harriet Tyce on varttunut Edinburghissa  ja asuu nyt Lontoossa??. 

+++++++
Ilmestyneet teokset:
Veriappelsiini 2019 - The Lies You Told ilmestyy 2020


Un - Su Kim: Tappajat, 334 s. - suom. ilm. 2019 - The Plotters - suomennos: Katariina Laurila - kansi: Tuomo Parikka - Otava ******** kirjaston kirja

Kirjan päähenkilö on Reseng, joka löydettiin pikkumuksuna roska-astiasta. Poika asui luostarin orpokodissa nelivuotiaaksi. Sitten Vanha Supi adoptoi pojan ja tämä asusteli lähinnä miehen Koirankopissa, kuten kirjastoa kutsuttin.
- Kirjasto, jossa hän varttui, kuhisi salamurhaajia, palkkamurhaajia ja palkkiometsästäjiä.

Kirjastossa Vanha Supi ja Hanja johtavat tarkkaan organisoitua rikollista toimintaa. Ja Vanhan Supin kohtalo oli Hanjan laskelmista riippuvainen. Hän oli elossa vain siksi, että Hanja halusi kupata hänestä verta. Reseng miettii myös mikä hänen arvonsa on Hanjan silmissä

Reseng ei saanut koskaan lupaa koulunkäyntiin, mutta opetteli lukemaan kirjaston kirjoista. Vanha Supi ei pidä siitä, että poika lukee, sillä suunnittelee tämän varalle muuta, tappajan uraa. Reseng onkin surmannut ensimmäisen ihmisen jo 17-vuotiaana. Poika on oppinut myös kuinka tärkeätä on, että tapetut ihmiset hävitetään kunnolla. Sitä varten on lemmikkituhkaamo, jossa tarjotaan pimeää palvelua ruumiiden hävittämiseksi.
Se onkin tarkkaa puuhaa, sillä mitään ei saa jäädä jäljelle, ei hampaita, luita, hiuksia, ei mitään josta voisi tunnistaa dna:n Lemmikkejä, joo, kyllähän niitäkin paikassa tuhkataan, mutta ei niistä leipäänsä ansaitse.

Mutta ajat eivät ole entiset, sillä murhista ei enää makseta niin hyvin. Osin siksi koska esim. Vietnamista on tullut väkeä, jotka polkevat hintoja ja tekevät työt puoli-ilmaiseksi.
- Salamurha ei käytännössä maksa enää mitään, jotkut hoitelevat kohteensa vaivaisella viidelläsadallatuhannella wonilla. (500 000 won = 386, 16 euroa)

Myöskin sisäisesti alkaa kuohua ja kaikki juonittelevat kaikkia vastaan, eikä kehenkään voi luottaa.
Mitä sitten tapahtuu kun myös Reseng alkaa juonia, sooloilla ja tehdä vastoin ohjeita? Sehän tarkoittaa, että oma henki on vaarassa.

Luin dekkaria ristiriitaisissa tunnelmissa, sillä olin välillä aika pihalla. mm. titteleistä:
Arvoasteikossa on erilaisia nimikkeitä: palkkamurhaajia ja palkkamurhaajia, jotka tappavat palkkamurhaajia. On palkkionmetsästäjiä ja  juonijoita, jotka suunnittelevat. On välittäjiä ja alihankkijoita.
Tarina on myös omanlaisensa, ei ihan minun makuuni.  Eteläkorealaisten arvoja ovat uskollisuus ja toiminta, jossa ei menetä kasvoja. Miten nyt käy, kun juuri nämä arvot horjuvat?

Teksti on kuitenkin paikoin jopa humoristista, vaikka asiat eivät ole. Kirjassa on hassuja nimiä. Resengin siamilaiskissat ovat Työpöytä ja Lampunvarjostin ja kirjasto on Koirankoppi.
Opusta verrataan tunnelmaltaan Quentin Tarantinon elokuviin. Teoksessa sanotaan väkivallan yhdistyvän eksoottiseen kulttuuriin. Niin tai näin, mielenkiintoinen tuttavuus, joka ei nyt ihan kolahtanut. Silti saatan kokeilla seuraavaakin, jos sellainen ilmestyy.

Luin viime vuonna toisenkin eteläkorealaisen dekkarin Pirunparan, josta pidin enemmän. Linkki ohessa:
https://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/2019/04/you-jeong-jeong-piruparka-psykologinen.html

P.S. Niuho iskee taas, nyt kirjan kannesta: TAP PA JAT. Jos tavutetaan useammalle riville, niin olisi se viiva ollut kiva, nih.

++++++++


Kirjailija Un - Su Kim, synt. 1972

********
Ilmestyneet teokset:
Tappajat 2019

^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Pinterest
Twitter

Kommentit

  1. Ryyppääminen on kyllä sellainen juttu, että se saa minut inhoamaan kirjaa. Kirjassa pitää olla sen lisäksi muuta, parempaa tai koskettavampaa, että en lopeta kesken. Jostakin syystä moni dekkaristi on laittanut päähenkilönsä ryyppääjäksi tai huumeiden käyttäjäksi esim. Harry Hole on ollut molempia. Harry on rämpinyt monessa syvässä hetteessä omien typerien tekojensa takia, mutta rikolliset hän on aina saanut jossakin vaiheessa kiinni. Siksipä ihastelen aina dekkareita, joiden päähenkilöt eivät käytä päihteitä esim. Jørn Lier Horstin rikostutkija William Wisting. Näissä dekkareissa on toimintaa yllin kyllin, joten niihin ei tarvita ylimääräisiä paheita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ryyppäminen ja kiroilu ovat niin "last seasons". Minusta.

      Poista

Lähetä kommentti