Heine Bakkeid: Paratiisin kutsu - dekkari - 2. osa

...he uskovat taivaaseen ja paratiisiin."  -  "Eivätkö ne ole sama asia?" - " Niissä on luokkaero. Taivas on ykkösluokan kansalaisille, ja paratiisi on ikään kuin turistiluokka."

Heine Bakkeid: Paratiisin kutsu, 399 s. - 2. osa Thorkild Aske-sarjaan - suom. ilm. 2020 - Møt meg i paradis 2018 - suomennos: Jonna Joskitt-Pöyry - kansi: Erlend Askhov & Tiia Javanainen, Purotie Design - Into Kustannus Oy ********* arvostelukappale

Milla Lind on paitsi Pohjoismaiden kiistaton dekkarikuningatar, myös Norjassa ja Saksassa iso nimi.
- Milla on kirjoittanut kaksitoista kirjaa melankolisesta nimismiehestä August Mugabesta, jota vaimo on koettanut saada hengiltä kahteen, kolmeen otteeseen.
Nyt kirjailija miettii miten päättäisi August Mugabesta kertovan kirjasarjan ja ajatus on jo olemassa: tyttären katoaminen olisi hyvä lopetus. Tarinan olisi tarkoitus perustua tositapahtumiin.
Robert Riverholt oli ollut auttamassa Millaa taustatyön tekemisessä. Sitten Robertille tuli kuolemanvakava este ja Millan pitäisi löytää uusi rikosasiantuntija.

Thorkild Aske on entinen ylikonstaapeli, joka on ollut taitava kuulustelija ja hankkinut oppejaan meren takana. Thorkild Aske on myös entinen linnakundi, itsetuhoinen, ahdistunut ja pahasti lääkeriippuvainen. Miksi mies on jäänyt koukkuun kipulääkkeisiin, se selviää sarjan ensimmäisessä osassa.
Ulf on Thorkildin psykiatri, joka otti Askelta lääkkeet pois eikä inumisista huolimatta suostu antamaan Askelle enää miehen haluamia lääkeitä.
- Älä unta näe. Saat Neurontinia, Risperdalia ja Cipralexia ahdistukseen. Ei Sobrilia, ei oxyjä. Näin sovittiin.

Aske on psykiatri-ystävänsä kehotuksesta hakemassa täyttä työkyvyttömyyseläkettä. TE-toimiston virkailija kehottaa Askea pysymään kotona, eikä matkustamaan minnekään, ennen kuin työkyvyttömyysselvitys on tehty.
- "Ei tulisi mieleenkään", Aske vastaa. "Tästä eteenpäin vietän pelkkiä rauhallisia koti-iltoja pohdiskellen elämän - ja työ- ja elinkeinohallinnon - oikullisuutta.

Rauhallisia koti-iltoja, näinköhän, sillä Ulf on järjestänyt töitä Thorkildille. Asken pitäisi lähteä auttamaan Millaa. Kymmenen päivää dekkaristin seurassa 3 500 kruunun (332 ) päiväpalkalla. Aske ottaa työn vastaan. "Olisihan se mielekkäämpää kuin kynttilöiden valaminen työkkärin valvonnassa suojatyöpaikassa", kuittaa Aske.

Aske tapaa Millan ja kuulee, että tehtävänä olisi avata poliisiraporttien sisältöä, ja neuvoa rikosteknisissä kysymyksissä sekä avustaa erilaisissa haastatteluissa. Tehtävään lupautuessaan, Aske ei saata arvatakaan millaisiin tilanteisiin vielä joutuu. Eikä arvaa sitäkään, että toimeksianto on itseasiassa peitetarina ihan jollekin muulle työlle. Lisäksi Aske joutuu pohtimaan keneen voi enää luottaa?

Nuorisokodista oli kadonnut kaksi viisitoistavuotiasta teinityttöä, Siv ja Olivia. Ensin ei oltu kovin huolissaan, sillä tytöt olivat ennenkin lähteneet laitoksesta livohkaan, silloin Ibizalle, josta heidät oli kiikutettu takaisin. Nyt tytöt oli viimeksi nähty bussipysäkillä, jossa olivat hypänneet tuntemattoman auton kyytiin. Poliisi uskoi tyttöjen matkanneen taas Ibizalle, mutta mitään näyttöä asiasta ei ole.
Minne tytöt karkasivat? Mikä on heidän tarinansa? Löytyvätkö Siv ja Olivia?

Sarjan ensimmäinen osa ei vielä vakuuttanut minua, mutta yleensä annan aina toisen mahdollisuuden. Meren aaveissa tarina ei oikein pysynyt koossa ja sisälsi liian pitkiä ja tylsiä yksityiskohtaisia kuvauksia asioista, jotka eivät ainakaan minua kiinnostaneet. Esim. peräruiskuletku työnnetään jonkun ahteriin ja pohditaan millaiset vaikutukset hommalla on. Enkä ollut kiinnostunut ruumiinavauksen hajuista yms. yksityiskohdista, joita sitten riittikin sivukaupalla.
Sekavuutta aiheuttivat myös kohtaukset, joista en tiennyt ovatko totta vai Asken lääkehallusinaatioita. Lisäksi oli kielioppivirheitä ja outoja käännöksiä. Näin siis esikoisdekkarissa.

Toinen osa on selkeästi parempi ja hallitumpi. Kuvattuja (yllä) yksityiskohtia ei enää ollut eikä myöskään toden ja hallusinaation epäselvyyksiä. Thorkildin hahmo jää edelleen hieman etäiseksi. Taustoja ja menneisyyttä olisi voinut avata, mm. ex-vaimo. Asken lääkeriippuvuutta korostetaan hieman liikaa, vaikka se varmaan on oleellinen hahmon piirre.
- Oksikodoni on joki. Ja jos oksikodonijokeen valuttaa karisoprodia, se muuttuu onnen virraksi, jossa ei voi tuntea kipua.

Kirjan takakannessa sanotaan tarinan sisältävän ripauksen kauhua. Jaa, enpä nyt tiedä. Hallusinaatioita? 

Teoksessa kulkee rinnalla myös toisenlaisia, lyhyitä lukuja, joista selviää heti kirjoittaja. Luvut rytmittävät hyvin muuta kerrontaa ja näin lukija on usein enemmän selvillä asioista kuin Aske ja kumppanit. 

Tarina oli hyvä. Teksti sujuvaa, ja pidän kirjailijan tyylistä kirjoittaa. Se on hieman erilaista, usein kuvailevaa, muttei liikaa:
- ... hänen silmänsä ovat kuin saluunanovet. En ole aivan varma, ohjaako Milla ovia vai ovet häntä. Paljastavatko silmät hänen sisimpänsä vastoin hänen tahtoaan, kuten minun.

Nyt kun tarina on hallitumpi, niin nämäkin nyanssit erottuvat selkeämmin.
Henkilöhahmoja on sopivasti eikä ole ahnehdittu liikaa ihmisiä, kuten niin monissa, etenkin uusissa dekkareissa on. Tässäkin osassa pidin maisemakuvauksista, jotka elävöittivät tekstiä. Selkeä parannus esikoisteokseen. Bakkeidia verrataan Jø Nesbohon, mutta näiden kahden kirjan perusteella en vielä sijoittaisi samaan kastiin. Ehkä myöhemmin.
Voin sanoa, että kolmannen osan lukeminen kiinnostaa. Osa on ilmestynyt vuosi sitten, joten saatamme saada ensi vuonna suomennoksen.

P.S. Näköjään jostain syystä kun luen kirjaa tai kirjoitan arviota, jossa on kadonneita, niin Aamulehdessä on samaan aikaan artikkeli aiheesta. AL:n mukaan vuosittain Suomessa tehdään 1000 -2000 ilmoitusta kadonneista henkilöistä. Näistä kateisiin jää 20-40 henkilöä vuodessa.
Tällä hetkellä poliisin tietojärjestelmissä on hieman yli 400 kateissa olevaa henkilöä, joista kaikista on etsintäkuulutus. (Lähde AL 16.8.2020)
Norjassa uusia kadonneita henkilöitä kirjataan noin 1800 vuodessa, keskimääärin viisi joka päivä. Jokaisessa katoamistapauksessa on ensi alkuun neljä tutkintalinjaa. Itsemurha. Hatkat. Tapaturma. Sieppaus.
(Lähde: Paratiisin kutsu)

Jään ikkunalle katselemaan merilintuja, jotka parveilevat pienellä saarella, välillä sieltä kirahtaa vapaudenhuuto, välillä ne pyrähtävät ilmaan spiraalina, mahtavin siiveniskuin linnut kiitävät yhä korkeammalle kirkkaalle iltataivaalle.

+++++++++++
Kirjailija:
Heine Bakkeid, synt.1974 Grantangenissa, Norjassa. Bakkeid on vuonna 2006 kirjoittanut  ensimmäisen dekkarinsa, mutta nuorille aikuisille.

*************
Suomennetut teokset:
Meren aaveet 2019 (esikoisdekkari) - Paratiisin kutsu 2020

Lisäksi löytyy suomentamattomia nuorten aikuisten kirjoja sekä Thorkild Aske-sarjasta kolmas osa: Vi ska ikke våkne ilmestyi Norjassa loppukesällä 2019.

Linkki edelliseen osaan: Meren aaveet (bonuksena Bergin Kahdeksantoista)
https://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/2019/07/berg-kahdeksantoista-bakkeid-meren.html

^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Pinterest
Twitter

Kommentit