Toimittaja Matt Cave ja entinen toimittaja, nykyinen kadonneiden henkilöiden etsijä joutuvat taas kiperiin tilanteisiin. Cave Grönlannissa ja Raker Englannissa.
28 -vuotias toimittaja Matthew "Matt" Cave on muuttanut Grönlantiin, ainakin toistaiseksi.
- Ehkä Nuuk oli nyt hänen kotinsa. Hän oli ottanut työn vastaan toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella, sillä totuuden nimessä hänellä ei ollut kotia, minne palata.
Mattilla on takanaan ikäviä asioita, joita pakoon mies on lähtenyt Nuukiin.
Matt oli juuri saanut valmiiksi jutun valaista, ja oli aikeissa jatkaa artikkelia Tupilakista ja synkistä kuoleman jäljistä, joita sotilaallinen koe oli jättänyt vuodesta 1990 lähtien, kun kirjoittaminen keskeytyy. Tulee komento lähteä Sandnӕsiin, josta on löytynyt ruumis. Kuka kuollut on? Tuntisiko Matt hänet? Tapauksessa on outoja piirteitä.
Yksi Kuolinnaamion tärkeimmistä hahmoista on qivittoq, joka pitää seutua pelon vallassa. Matthew googlaa: qivittoq on erakko, joka syystä tai toisesta oli ajettu pois kotikylästään. Hän oli koditon ja perheetön vaeltaja, yksi niistä olennoista, joita grönlantilaiset eniten pelkäsivät...
Erakot saivat ajan mittaan eläinten ominaisuuksia, uskottiin että kuolemansa jälkeen qivittog jatkoi elämäänsä aaveena.
Mutta eihän qivittoqia pitäisi olla enää olemassa?
Kirjassa käsitellään myös edelleen Tupilakia ja vuosikymmeniä vanhoja tapahtumia.
Grönlantiin oli tullut tanskalaisia arkeologeja, jotka tutkivat mm. miten syvälle routa etenee syksyllä. Arkeologit ovat löytäneet myös jäätikön reunan lähellä olevan alkeellisen majan jäännökset. Löydöt on ajoitettu 1400-luvun lopulle. Onko siinä kaikki?
Tarinassa on mukana joitakin edellisistä osista tuttuja henkilöitä kuten Tupaarnaq Siegstad, erikoinen sänkitukkainen nainen, joka on lähes kauttaaltaan tatuoitu kasvien kuvilla. Nainen, jota ei saa valokuvata, ja jolla oli ympärillään niin kova suojamuuri, että sen sisään on vaikeata päästä. Matt tuntee outoa vetoa tähän erikoiseen naiseen, jonka tapana on tulla mennä miten tahtoo.
Mukana myös poliisipäällikkö Bjǿrn sekä poliisi Ottesen perheineen ja monia monia muita.
Tapahtumat sijoittuvat pääosin eri puolille Grönlantia ja vuoteen 2014.
Aloin lukea Kuolinnaamiota koko ajan toivoen, että kirjailija olisi rauhoittunut ja vähentänyt tapahtumia. Miten kävi? Kuolinnaamio poikkeaa kahdesta edellisestä osasta etenkin parissa asiassa. Tämä osa ei ole niin raaka kuin kaksi ensimmäistä ja toiseksi nyt kirjailija on vähän malttanut. Tapahtumia ja väkeä ei ole niin paljon kuin aiemmin. Siitä huolimatta en oikein saa kunnolla otetta Nordbon kirjoihin: pienelllä paikkakunnalla kaikki ihmiset ovat jotain kautta sukua toisilleen, enkä tahdo millään muistaa kuka on kenenkin veli, setä, siskopuoli, veljen kummin kaima. Jonkinlainen väestö- tai sukutaulu olisi kummasti selkeyttänyt. Lisäksi jotkut tarinat ovat vähän sekavia. Tai sitten nämä kirjat eivät vain ole tarkoitettu minulle.
On kirjoissa paljon hyvääkin. Ainakin kirjailijalla on mielikuvitusta ja Grönlannin maisemakuvaukset saavat kyllä hytisemään. Päähenkilöt ovat ihan ok, Matt ja erikoinen Tupaarnaq.
Kaikesta kritiikistäni huolimatta en aio lopettaa Nordbon kirjojen lukemista, jos sellaisia vielä ilmestyy.
++++++
Pari sanaa kirjailijasta, joka on myös viestinnän ammattilainen sekä hänen asuinpaikastaan:
Mads Peder Nordbo, synt. 1970 Tanskassa / Asuu Nuukissa, Grönlannissa.
Nordbo kertoo faktoja Grönlannista: Asukkaita on 17.000. Grönlannissa on pohjoismaiden suurin itsemurhatilasto, 16 x enemmän murhia kuin Tanskassa, 2/3 naisista on kokenut väkivaltaa ja kolmannes kaikista naisista on kokenut seksuaalista väkivaltaa alle 15-vuotiaana.
(Lähde: Mads Peder Nordbon kotisivut)
**********
Suomennetut teokset:
Matthew Cave -sarja:
Tyttö ilman ihoa 2018 - Kylmä pelko 2019 - Kuolinnaamio 2020
Linkit 1. osaan Tyttö ilman ihoa ja 2. osaan Kylmä pelko:
https://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/2018/10/mads-peder-nordbo-tytto-ilman-ihoa.html
https://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/2019/08/mads-peder-nordbo-kylma-pelko-dekkari.html
--------------------
David Raker on entinen toimittaja, joka nykyisin etsii kadonneita henkilöitä. Apunaan miehellä on venäläinen hakkeri, Spike, joka löytää kenen tahansa osoitteen, puhelinnumeron, luottokorttilaskun, tilinumeron tai mitä vain kulloinkin tarvitaan. Toisena yhteyshenkilönä Rakerilla on poliisissa Terry Dooley, vanha kontakti toimittaja-ajoilta. Tällöin David oli pelastanut Dooleyn uran ja vastapalvelukseksi oli pyytänyt, että poliisi toimittaisi tarvittaessa joitain tietoja.
Seitsemäntoistavuotias Megan on ollut kadoksissa jo kuusi kuukautta. Viranomaiset tuntuivat menettäneen toivonsa, mutta tytön vanhemmat eivät vielä halua luovuttaa. Senpä vuoksi Raker palkataan. Megan on hyvästä perheestä ja tunnollisesti koulunsa hoitanut nuori, joka iltaisin teki osa-aikaisesti vapaaehtoistyötä.
David tutkii Meganin katoamista, kunnes joutuu tahtomattaan kiperään kiipeliin.
Ja. Mitä pidemmälle David tutkimuksissaan pääsee, sitä visaisemmaksi ne käyvät.
Jääkö Meganin katoaminen ainoaksi tapaukseksi?
Tarinassa on myös outo henkilö, joka pukeutuu kuin muumio. Kukaan ei tiedä miltä hän näyttää, puhumattakaan henkilöllisyydestä. Tiedetään vain se, että "muumion" lempinimi on "Glass" eli "Lasi". Nimi on tullut Glassin käyttämän korun takia. Tämä on ainoa asia, joka henkilöstä tiedetään.
Eikä kyllä tiedetä kaikkea monesta muustakaan henkilöstä. Niinpä David Raker on taas pulmallisten juttujen keskellä. Mutta ryntääkö Raker hieman liian ajattelemattomasti tiettyihin tilanteisiin?
Jonkin verran on myös päähenkilön yksityiselämää, sekä menneisyyttä että nykyisyyttä, mutta ei liikaa. Sarjan toisessa osassa kaipaakin päähenkilöiden hahmojen syventämistä.
Uhri, ensimmäinen osa, ei kolahtanut minulle, koska ihan kuin kirjailija olisi poiminut muista kirjoista hyvinä pitäminään juttuja ja soveltanut ne sitten omaan dekkariinsa. Käytin kirjasta sanaa "lapsellinen", tarkoittaen sillä ettei tarinassa ollut oikein mitään uutta eikä ihmeellistä.
Mietin tuokion alkaisinko lukea tätä toista osaa. Onneksi luin, sillä kirjailija on parantanut huimasti. Teksti kulkee, tapahtumia on ja tarina on paikoin jopa jännittävä - varsinkin lopussa. Nyt ymmärrän, miksi sarja on noussut Britanniassa bestselleriksi. Sarjaa on ilmestynyt jo kymmenen osaa, joista vasta kaksi on suomennettu. Jos Weaver parantaa tähän tahtiin, niin mitä vielä onkaan tulossa.
Pelkäsin sivumäärää, 500, mutta puolivälissä, juuri kun huokasin, tarina alkoikin vetää. Mutta ehkä silti ihan vähän olisin tiivistänyt, keskiväliltä. Loppu oli sen verran jännittävä, että luin kertaheitolla loppuun.
Oli kyllä sen verran hyvä dekkari, että luen jatkonkin.
+++++++++++
Kirjailija:
Tim Weaver, synt. 1977 ja asuu Englannin Somersetissa. Kirjailija on entinen toimittaja, joka kirjoittamisen ohella tuottaa ja juontaa Missing-podcastia, jossa asiantuntijat keskustelevat katoamistapauksista ja niiden tutkinnasta.
(Lähde: Uhri-kirja)
*************
Ilmestyneet suomennokset:
David Raker-sarja:
1. osa Uhri - 2019 - 2. osa Kadonneet jäljet 2020 -
Näiden suomennettujen osien jälkeen Weaver on kirjoittanut jo 8 uutta dekkaria. 1. osa Uhri on vuodelta 2010 ja 2. osa Kadonneet jäljet v. 2011.
Edit: Kahdestoista (suomentamaton) osa ilm. 5/2023
Edit: Kahdestoista (suomentamaton) osa ilm. 5/2023
Linkki Uhriin (plussana Ruth Waren dekkari: Rouva Westaway on kuollut)
Kommentit
Lähetä kommentti