Atkinson: Liian kirkas taivas & Adolfsson; Myrskyvaroitus - dekkarit


Molempien naiskirjailijoiden sukunimi alkaa A-kirjaimella ja kirjojen kannet ovat samansävyiset. Muuta yhteistä näillä dekkareilla ei sitten olekaan.


Kate Atkinson: Liian kirkas taivas, 381 s. - suom. ilm. 2019 - Big Sky 2019 - suomennos: Kaisa Kattelus - 5. osa Jackson Brodie -sarjaan - kansi: Anders Carpelan - S & S ******** kirjaston kirja

Jackson Brodie on entinen poliisi, jolla on Brodie Investigations -niminen etsivätoimisto. Työt ovat usein puuduttavia:
- Jalkatyötä asianajajien puolesta, velallisten metsästystä, tarkkailua, työntekijöiden tekemien varkauksia tutkimista jne.
Toki Jackson päätyy muihinkin tehtäviin, mutta se on sitten toinen juttu,

Jackson on eronnut (ties montako kertaa) ja asuu nyt vain Didon kanssa. Dido on koira, joka nilkuttaa niin kuin olisi tekonivelen tarpeessa. Nathan ei ole koira, vaikka loikkiikin kuin koiranpentu. Nathan on Jacksonin 13-vuotias poika, jolla on niin iso ego, että sen sisään olisi mahtunut kokonaisia planeettoja. Nathan asuu ja vierailee isänsä luona silloin tällöin. Jacksonilla on (toisen naisen kanssa) tytär Marlee, joka on jo vanhempi ja elää omaa elämäänsä.

Eräänä päivänä Jackson näkee kaupungilla tapauksen, joka jää kaivertamaan mieltä sen verran, että mies haluaa tutkia asiaa lähemmin. Samohin aikoihin tulee toimeksianto eräältä varakkaalta kotirouvalta: pitäisi selvittää kuka naista seuraa. 

Paitsi Jacksonin yksityiselämää, kirjassa kerrotaan myös monien muiden henkilöiden elämästä, joista ei nyt tämän enempää. Jotenkin he tietysti aikanaan nivoutuvat yhteen yksityiselämässä ja rikostarinoissa. 

Rikoskonstaapelit Ronnie Dibicki ja Reggie Chase ovat saapuneet paikkakunnalle tutkimaan juttua, joka oli saanut alkunsa yli kymmenen vuotta sitten. Tutkinta oli lopetettu ja syylliset tuomittu, mutta nyt naiset ovat tonkimassa tapausta uudelleen. Esiin on tullut nimittäin uusia syytöksiä, joita pitäisi tutkia hissun kissun. (Hyshys sen takia, että uudet syytökset kohdistuvat henkilöihin, jotka vaikuttavat nykyään yhteiskunnan huipulla). 

Mitä uutta vanhasta tapauksesta loppujen lopuksi selviää? Mikä on esiintullut "taikapiiri"? Oliko Jacksonin näkemässä tapauksessa mitään outoa ja miksi naista seurataan? Näistä aineksista saadaan kokoon aikamoinen vyyhti, joka etenee pikajunan lailla kunhan ensin nitkutetaan hitaasti alun tapahtumat. 

Kirjan kohdalla oli käydä "hullusti". Jotkut Atkinsonin kirjat eivät ole olleet ihan mieleisiäni, niinpä olin laittanut teoksen takaisin palautettavien kirjaston kirjojen pinoon. Luin alusta noin 50 sivua todeten ettei tarina lähde etenemään. Jostain syystä kuitenkin nappasin opuksen takaisin ja jatkoin lukemista.
Nyt olen tyytyväinen, että luin sittenkin. Kirja etenee, jollei nyt etenan vauhdilla, niin hitaasti kuitenkin. Huomasin ettei se haitannut, sillä henkilöt ja tapahtumat olivat niin hyviä. Ja sitten kun kolmanneksen on saavuttanut alkaa tapahtua... Olisin lukenut kirjan vaikka kaunokirjallisena, ilman dekkarielementtiä. 

Atkinsonin tapa kirjoittaa on omanlaisensa. Kirjailija ikään kuin makustelee tekstiä huumoria unohtamatta. Pidän myös tavasta laittaa sulkumerkkeihin lisähuomioita, esim: Hänen piti saada välittömästi tupakka ja gini - kolme jääpalaa, liraus tonicia. ("Ja minä tarkoitan lirausta. Tonic vain huiskuttaa ginille kaukaa - menikö perille?")

Hyvä kirja, kannatti lukea!

+++++++++
Kirjailija Kate Atkinson, synt. 1951 York, asuu Edinburghissa, Skotlannissa.

**********
Ilmestyneet suomennokset:
Jackson Brodie -sarja:
Ihan tavallisena päivänä 2011 - Kaikkein vähäpätöisin asia 2012 - Eikö vieläkään hyviä uutisia? 2013 - Joka lapsia ja koiria rakastaa 2015 - Liian kirkas taivas 2019

Muut:
Museon kulisseissa 1997 - Ihmiskrokettia 1998 - Elämä elämältä 2014 - Hävityksen jumala 2016 - 

--------------------------------------------------

Maria Adolfsson: Myrskyvaroitus, 408 s. - suom. ilm. 2019 -  itsenäinen, 2. osa Doggerland-sarjaan - Stormvarning 2019 - suomennos Sirkka-liisa Sjöblom - Tammi ********** kirjaston kirja

Karen Eiken Hornby, noin 50-vuotias, Doggerlandin keskusrikospoliisin komisario, viettää jouluisia päiviä äitinsä, tämän miehen ja ystäviensä kanssa. Karen on sairauslomalla, joten kuvittelee saavansa viettää joulun rauhassa. Turha luulo. Pomo Jounas Smeed soittaa ja pyytää lähtemään Nooröhön, jossa on kirkonmenojen aikaan tapahtunut kuolemantapaus. Mutta miksi pomo soittaa sairauslomalaiselle? Miehityksessä on vajetta, jotkut ovat sairaina, osa joulunvietossa ja Smeed itse lähdössä Thaimaahan. 
- Sinusta minun pitäisi keskeyttää joulunvietto ja palata etuajassa sairauslomalta töihin. 

Saadakseen päällikkönsä kiitollisuudenvelkaan Karen lähtee selvittämään tapausta. Pomo on myös muistanut, että Karenilla on sukulaisia Noorössä. Oikein, sillä isä oli sieltä kotoisin, mutta Karen ei ole ollut vuosiin missään tekemisissä nooröläisten kanssa. Äiti ei ole kovin mielissään Karenin lähdöstä.
- Jos sinun välttämättä täytyy mennä siihen jumalanhylkäämään paikkaan, katsokin että käyt tervehtimässsä Ingeborgia (täti) ja Larsia (setä).
Äiti itse on "paremmista piireistä", kunnanlääkärin tytär, joka oli päätynyt kalastajan vaimoksi. Nykyään äidillä on poikaystävä, kohta seitsemänkymmentäkuusi vuotta täyttävä Harry Lampard. Lemmenpari on vain käymässä jouluntienoilla ja lähtee sitten takaisin Espanjaan, jossa asuvat.
Karenin suku on hieman outo. Serkkumiehillä aina ollut jotain hämärähommia, eikä liene nykyäänkään ihan puhtaat jauhot pussissa. Millaiset jauhot, se selviää tapahtumien edetessä. 

Noorö on pieni paikka, jossa kaikki tuntevat toisensa. Kuinka paljon se mahtaa haitata tutkimuksia? Ovatko asukkaat rehellisiä? Voiko naapurista kannella? Karen joutuu puhuttamaan myös sukulaisiaan, eikä se ole ollenkaan miellyttävä tehtävä. Lisäksi paikka tuo mieleen Karenin oman menneisyyden. 
Työt on kuitenkin hoidettava, vaikka Karen joutuu kohtaamaan myös ensimmäistä kertaa elämässään ahtaanpaikankammoa. Mutta jääkö tapaus vain yhteen ruumiseen?

Valitin ensimmäisen osan jaarituksista ja suurin osa niistä oli nyt onneksi jäänyt pois. Karenin päällikkö on siistinyt suutaan, eikä enää puhu niin rumasti alaiselleen. Tosin nyt puolestaan oikeuslääkäri Kneought Brodal puhuttelee ihmisiä ikävästi. Karenin persoonaakin on muutettu, hieman vähemmän rosoiseksi. Edellisestä osasta olisin tiivistänyt aika paljon ja kyllä tämäkin olisi vähän kaivannut lyhentämistä, etenkin keskivälin paikkeilta. Olisi jäntevöittänyt kerrontaa. Varsinainen päätarina levisi liikaa (väkeä ja sukua oli aika paljon). Sen sijaan sivujuoni, joka liittyi erääseen pahoinpitelyyn oli paljon jännittävämpi.
Tarina kokonaisuutena oli epätasapainossa, sillä lopussa edettiin aika lujaa. Mukana oli jonkin verran myös muiden hahmojen yksityiselämää, kuten Smeedin tyttären Sigridin sekä entisen muusikon ja irtolaisen Leon. Tarinassa lisäksi mukana Karenin ystävät Marike ja Aylin. 

Doggerland sijoittuu kuvitteelliseen saarivaltioon Pohjanmerelle, Skandinavian ja Ison-Britannian välille. Minusta on kiva ajatus keksiä ihan uusia paikkoja. Ne mahdollistavat kirjailijalle paljon, eikä kukaan voi tulla väittämään, että joku katu tai ravintola sijaitsee väärällä paikalla. Tosin nyt kukaan ei pääse tekemään lukijamatkoja kirjan tapahtumapaikoille, mutta emmeköhän me sen kestä. Ilmeisesti Doggerlandiin  on vielä tulossa ainakin kaksi osaa, jotka aion lukea. 
Lisää kuvitteellisesta Doggerlandista Harha-askel -kirjan yhteydessä. Linkki alla.

P.S. Doggerland-niminen  paikka on oikeasti ollut olemassa, mutta se jäi meren pinnan alapuolelle noin 10 000 vuotta sitten.

P.P.S. Kirjassa esiintyy sana "laivalatomus", joka on yleisnimitys megaliittimaisille kiviasetelmille, jotka muodostavat maastoon palkomaisen tai laivamaisen kuvion.
(Lähde Wikipedia)

+++++++++
Tukholmalainen kirjailija ja entinen viestinnän ammattilainen
Maria Adolfsson, synt. 1958, on lapsuudessaan viettänyt paljon aikaa saaristossa, joten oli luontevaa sijoittaa tapahtumat Doggerlandiin. Lisäksi kirjailijasta on ollut mukavaa keksiä uusia paikkoja.
Adolfssonilla on tarinoita neljään kirjaan, joten vähintään ne hän aikoo kirjoittaa.
(Lähde: Iltalehti 2/2019)

*********
Ilmestyneet teokset:
Doggerland-sarja:
Harha-askel 2019  -  Myrskyvaroitus 2019

Linkki Harha-askeleeseen:

https://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/2019/03/maria-adolfsson-harha-askel.html

^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Pinterest
Twitter

Kommentit

  1. En ole vielä innostunut Doggerlandista, mutta Atkinsonin dekkarisarjasta olen lukenut yhden kirjan, josta tykkäsin kovasti. Huomasin vain, että kirja oli keskeltä sarjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Doggerlandia aloin alunperin lukea tuon mielikuvituspaikan takia. Toinen osa oli parempi kuin ensimmäinen.

      Poista
  2. Atkinson on yksi lempikirjailijoitani. Erityisesti pidän hänen historiallisista romaaneistaan, mutta nämä Jackson Brodie -dekkarit ovat myös loistavia. Liian kirkas taivas lähtee tosiaan vähän hitaasti liikkeelle, mutta minua se ei häirinnyt. Atkinson kirjoittaa kiinnostavasti, vivahteikkaisiin henkilöihin tutustuminen on osa kirjan viehätystä. Luen tosi vähän dekkareita, mutta Atkinson kuuluu vakiolukemistoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Atkinsonilla on kyllä ihan oma tyylinsä kirjoittaa. Tämä nyt ainakin oli hyvä, vaikken kaikista olekaan yhtä paljon pitänyt.

      Poista

Lähetä kommentti