Elly Griffiths: Kadonneet ja kuolleet, 6. osa & Patricia Bertenyi: Salaisuuksien galleria, 1. osa

Ruth Galloway löytää historiasta tutun, nimittäin teloitetun Koukkumuorin ruumiin. Onko muori ollut syyllinen tekoihinsa? Mitä sanovat nykytutkimukset?
Esikoiskirjassa puolestaan liikutaan jännityksen ja maagisen realismin välimaastossa. Jackie Saratogalla on nimittäin kyky kuulla taulujen puhuvan. 

Elly Griffiths: Kadonneet ja kuolleet, 352 s. - suom. ilm. 2019 -  6. osa Ruth Galloway -mysteeri -sarjaan - The Outcast Dead 2014 - suomennos: Anna Kangasmaa - kansi: Markko Taina - Tammi ******** kirjaston kirja

Arkeologi Ruth Galloway on tehnyt kaivauksissaan ruumislöydön, josta Ruth heti tietää kuka on kyseessä. Luurangon toisen käsivarren paikalla on ruostunut rautakoukku. Kyseessä on Jemima Green, eli Koukkumuori, jota on pidetty Norfolkin historian pahamaineisimpana murhaajana. Jemima otti rahasta hoitoonsa lapsia, jotka murhasi - huhujen mukaan. Löydös aikaansaa julkisuusmyllyn, ja myös televisio on kiinnostunut . "Naiset, jotka tappavat" -arkeologiaohjelma haluaa tehdä Koukkumuorista erikoisjakson.

Rikoskomisario Harry Nelson joukkioineen tutkii puolestaan pikkulapsen kuolemaa. Perheen kaksi poikaa oli kuollut aiemmin - kätkytkuolemia? - ja nyt on kolmaskin poika kuollut. Olisiko äidillä mahdollisesti Műnchhausen by proxy eli psykiatrinen häiriö, jossa teeskennellään, että toinen henkilö on sairas, usein lapsi? Vai olisiko syyllinen isä tai joku perheen ulkopuolinen? Vai onko kuolema sittenkin luonnollinen? Onko tapaukselle riittävästi todisteita syytteen nostamiseksi?

Eivätkä tapaukset lopu tähän, sillä kahdesta perheestä katoaa pikkulapsi. Mistä ihmeestä on kyse? 
Tavoilleen uskollisena Ruth tutkii tahollaan sekä omaa löydöstään että muitakin lapsikeissejä.

Miten Ruth pärjäilee nykyään kolmevuotiaan Kate-tyttärensä kanssa?
Pystytäänkö selvittämään onko Jemima Green aikoinaan ollut syyllinen kaikkiin niihin murhiin, joista häntä on syytetty? Mitä pikkuvauvalle on tapahtunut? Entä kaksi kadonnutta pikkulasta, mikä on heidän kohtalonsa?

Ikävästä aiheestaan huolimatta, minusta tämä on yksi Griffithsin sarjan parhammista kirjoista. Tarinassa on monta haaraa seurattaviksi. Ikäviä asioita tapahtuu, mutta ne kerrottu hyvin. Griffithsin kirjoissa ei ole raakuuksia yms. Joissakin osissa on aika paljon yksityiselämää, niin on tässäkin, mutta nyt niihin ei jääty vellomaan. Muutamat päähenkilöt tekevät isoja päätöksiä. 
Maisemakuvaukset ovat lisäksi olleet aina mieleeni:
- Hän näkee suolamarskin aamunkoitteessa, taivaalla kirkuvat lokit, äkillisen hiljaisuuden, kun hiekka paljastaa, mitä sillä on kätköissään.

Pidän sarjasta. Sopivan leppoisaa, muttei liian hidastempoista, etenkin nyt kun tapahtumia oli kirjoitettu lisää. Ruth Galloway on hyvä henkilöhahmo, samaistuttava. Arkipäiväinen. Lisäksi suomennostahti on kiitettävä, kaksi kirjaa vuodessa. Aavekenttää siis odottamaan.

Se mistä en pitänyt, oli kannen "mainos" - Todella tunnelmallinen. Tarinassa käsitellään lapsiin kohdistuneita väkivallan tekoja ja / tai niiden epäilyjä ennen ja nyt.  Minusta aiheet eivät todellakaan ole "tunnelmallisia".

+++++++++
Kirjailija:
Elly Grifftihs eli Domenica de Rosa, synt. 1963 Lontoossa.
Kirjailijasta tuli Elly Griffiths siinä vaiheessa kun hän kirjoitti esikoisdekkarinsa ja kirja-agentti sanoi Domenican tarvitsevan dekkarinimen, koska ristimänimi kuulosti liian taiteelliselta. Elly Griffiths on Domenican isoäidin nimi.

Kirjasarjan synnystä:
Idea arkeologiseen sarjaan syntyi kun kirjailijan aviomies vaihtoi ammattia ja opiskeli arkeologiksi. Pariskunta lomaili Norfolkissa, missä rantoja reunustavat muinaiset pyhät marskimaat ja kirjailija inspiroitui maisemista. Arkeologiaviomiehestä on ollut suuri apu tekstin tarkistamisessa. Lisäksi kirjailija oli tosi iloinen kuullessaan, että suomennokset tekee kääntäjä, jolla  arkeologian tuntemusta.
Elly pitää kovasti kissoista ja siksi oli luontevaa, että Ruthillakin on kissa.
(Lähde: Poimin haastattelusta Dekkarifestivaaleilla 2017)

Suomentaja Anna Kangasmaa on opiskellut arkeologiaa.

****************************
Suomennetut teokset:
Sarja: Ruth Galloway -mysteeri: Risteyskohdat 2017 - Januksen kivi - 2017 - Jyrkänteen reunalla 2018  - Käärmeen kirous 2018 -  - Korppikuningas  2019  Kadonneet ja kuolleet 2019 - Aavekentät ilmestyy helmikuussa 2020

Linkki viidenteen osaan, Korppikuningas:

https://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/2019/05/elly-griffiths-korppikuningas.html

Sarjan suomentamattomista osista ovat ilmestyneet 10. osa 2/ 2018 (The Dark Angel), 11. osa 2/2019 (The Stone Circle) ja kahdestoista osa ilmestyy v. 2020 (The Latern Men)
Griffiths kirjoittaa myös mm. toista dekkarisarjaa, jonka pääosisssa ovat  Edgar Stephens ja Max Mephisto (ei suomennettu).
Lisäksi nimella Domenica de Rosa löytyy Italia-sarja.


----------------------

Patricia G. Bertényi: Salaisuuksien galleria, 331 s. - ilm. 2019 - esikoisromaani - mukana fantasiaa - sarjan aloitus - kansi: Perttu Lämsä - Tammi ******kirjaston kirja

Päähenkilö:
Taidehistorioitsijalla, ja entisellä FBI:n asiantuntijalla Jackie Saratogalla on erikoisia kykyjä. Nainen nimittäin kuulee taulut, niiden puheen ja naurun. Lisäksi nainen haistaa ihmisten pelot, huolestumiset yms tunnetilat. Mutta mitä sitten tapahtuukaan, kun erään kerran taulu kirkuu ja huutaa apua?

Nykyään Jackie on perintöasioihin erikoistunut asianajaja, jota pidetään taidemaailman kävelevänä ihmeenä.
- Järkyttävän älykäs. Ja ehdottomasti ja kiistattomasti paras taideväärennösten tunnistaja.
Lisäksi Jackie on snobi, jolla on neljä autoa (viides on lainassa) ja joka kulkee Armanin vaatteissa.
Erikoinen päähenkilö, jonka taustasta ei oikein kukaan tiedä mitään. Aika jännä ominaisuus taidehistorioitsijalle on myös monokromasia, täydellinen värisokeus, jossa näkee vain mustan ja valkoisen.

Samassa toimistossa työskentelee myös Jackien yhtiökumppani Roberta Spencer. Apunaan heillä on tutkija ja sihteeri  Elisabeth "Liz" Dearling.

Eräänä päivänä toimistoon astuu vanha mies, Thomas Statton, joka sattuu olemaan Robertan setä.
Miehellä on toive. Hän haluaa, että kolmekymmentä vuotta vanha tapaus avataan ja
- Haluan, että nimeni puhdistetaan.

Thomas Statton on erittäin varakas galleristi, joka vuosikymmeniä sitten löysi nuoren lahjakkaan taiteilijan. Statton auttoi miehen alkuun  ja hänestä tuli suuri tähti. Sitten mies kuoli auto-onnettomuudessa. Auto oli Stattonin, jota poliisi syytti tapauksesta. Juttu hyllytettiin, koska mitään pitäviä todisteita ei löytynyt.
Rodolfon kuolemasta on nyt kulunut kolmekymmentä vuotta ja miehen taulut ovat edelleen kiinnostuksen kohteina. Statton on kyllästynyt murhaajan leimaan ja haluaa nyt päästä siitä siis eroon.
Mainitut kolme naista alkavat tutkia tapauksia.

Alku ei oikein käynnisty, odotan koko ajan milloin alkaa tapahtua. Asiaan olisi pitänyt päästä nopeammin. Kaipasin myös tarinaan enemmän tapahtumia. Sen sijaan esiin marssitetaan uusia ihmisiä, liian nopeaan tahtiin ja liian paljon. En pysty muistamaan kuka kukin on (paitsi päähenkilöt). Liiat henkilöt sekoittavat tarinan juonta. Ja miksi ihmeessä tekstiin oli sisällytetty niin paljon italiaa, yhdellä sivulla esim. näin:
- Cos'e?
- Sei cosi pazza!
- Madonna, non voglio morire,
- Non lo so ancora.
- Basta.
- Va bene

Se mistä kirjassa pidin, oli juuri se pieni ripaus fantasiaa, mutta onneksi sitä ei ollut enempää. Kiva idea, kuulla taulujen puhuvan. Tästähän saa jatkossa jänniä tarinoita...
Hahmoissa on myös potentiaalia, etenkin Jackiessa ja hänen kyvyissään ja salaisuuksissaan.
Kirjailija itse sijoittaa dekkarin jännityksen ja maagisen realismin välille. Sarjaan on tulossa jatkoa kesäkuussa.

++++++++
Kirjailija:
Patricia G. Bertényi, synt. 1973, on unkarilaissyntyinen turkulainen. jolla on sukujuuria niin Ranskassa, Saksassa kuin Kreetalla.
Opiskellut latinaa, klassista arkeologiaa, taidehistoriaa ja suorittanut libristin ammattitutkinnon. Tällä hetkellä Bertényi työskentelee sairaanhoitajana teho-osastolla ja opiskelee valokuvausta.
Patricia G. Bertényi Turun Kirjamessuilla 2019
(ⓒ Piritta's foto)

**********
Ilmestyneet teokset:
Salaisuuksien galleria 2019 - Varjojen saari ilm. kesäkuussa 2020

Kommentit

  1. Salaisuuksien galleriaa odotan kovasti. Griffithsin kirjat olen lukenut ja ihan lemppareitani ovat :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti