Päähenkilöistä ensin:
Kirjasarja on jo edennyt yhdeksänteen osaan, joten päähenkilöt lienevät suurimmalle osalle lukijoista tuttuja. Mutta jolleivät ole, niin pari sanaa: Ruth Galloway on tohtori, yliopisto-opettaja ja muinaisiin luihin erikoistunut arkeologi, jolla on ikää neljäkymmentäviisi vuotta. Ruth asuu marskimaan laidalla, keskellä ei mitään, kuusivuotiaan tyttärensä Katen ja kissansa Flintin kanssa. Katen isän henkilöllisyys oli pitkään vain todella harvojen tiedossa, mutta nykyään asia ei ole enää salaisuus. Koska isä on naimisissa, niin tilanne oli aikoinaan vähän hankala, mutta nykyään jopa vaimo tietää Katesta ja hyväksyy isän ja tyttären tapaamiset - tai ainakin sanoo hyväksyvänsä. Nykyään ongelmana on etteivät isän aikuiset lapset tiedä, että Kate on heidän sisarpuolensa. Isän pitäisi kertoa ennen kuin joku ulkopuolinen ehtii edelle. Löytyykö isältä tähän rohkeutta - vieläkään?
Alati jaloissa pyörivä ja julkisuutta tavoitteleva Phil Trent on Ruthin pomo eli North Norfolkin yliopiston arkeologian laitoksen johtaja.
Rikoskomisario Harry Nelson työskentelee King's Lynnin poliisissa. Nelson on saanut uuden pomon, Jo Archerin (faneilleen "Super-Jo") . Jo tuntuu olevan täydellinen, sosiaalitieteilijä, jolla on säkenöivä ansioluettelo. Jo pärjää suht hyvin laitoksen muiden poliisien kanssa, mutta Nelson on suurin haaste.
Harry Nelson on naimisissa Michellen kanssa, joka on kampaaja. Pariskunnalla on kaksi aikuista lasta. Edellisessä osassa Harrylla ja Michellellä oli vähän kahinaa.
Sitten tarinaan:
Quentin Swan on suunnittelemassa maanalaista ravintolaa. Valmistelutöissä kartoittaja löysi tunnelista luita. Ruth Galloway toteaa luiden näyttävän kovin puhtailta ja uudehkoilta. Mitään varmaa ei kuitenkaan voida sanoa ennen kuin radiohiiliajoitus on tehty.
Harry Nelsonin pakeille poliisilaitokselle on saapunut kaksi vierasta. Toinen on opiskelijanainen, joka on nähnyt yöllä maantiellä jotakin todella outoa. Toinen vieraista on Partavesi-Eddie, asunnoton, joka tuli ilmoittamaan kodittoman naiskaverinsa katoamisesta.
Seuraavaksi löytyy tapettu koditon ja eräs perheenäiti katoaa. Ja tämä on vasta alkua. Mitä paikkakunnalla oikein on tapahtumassa? Kuka vihaa kodittomia? Ja kaappaako joku naisia? Ja kun vielä keskelle tietä putkahti mies, joka yllättäen katosi samantien. Nelsonista tapaus kuulostaa oudolta, mutta on pakko lähettää joku tutkimaan tienvierusta. Katoamispaikalla on tiessä ammottava aukko.
Tutkittavaa siis riittää tässäkin osassa. Arkeologista puolta olisi saanut olla enemmän ja luulin, että alussa mainitut luut olisi kokonaan unohdettu. Ei, ei ollut, mutta oudon hätäisesti se puoli tarinasta kerrottiin.
Kuten aina, niin mukana on myös henkilöhahmojen yksityiselämää. Mitä siis kuuluu Ruthille ja hänen rakkauselämälleen? Entä Harrylle ja hänen vaimolleen?
Kaksi edellistä kirjaa ovat olleet vähän vähemmän kiinnostavia kuin alkuosat, mutta sarjaa on vielä jäljellä, joten toivotaan, että hyviä tarinoita tulee vielä. Mukavan rentoja, hyvin kirjoitettuja ja väkivallattomia dekkareita. Kyllähän näitä lukee, ehkä vielä muutaman. Nimenomaan tuo arkeologinen puoli kiinnostaisi, mutta tuntuu, että sitä on aina vain vähemmän. Harmi.
Elly Griffths eli Domenica de Rosa, synt. 1963 Lontoossa.
Kirjailijasta tuli Elly Griffiths siinä vaiheessa kun hän kirjoitti esikoisdekkarinsa ja kirja-agentti sanoi Domenican tarvitsevan dekkarinimen, koska ristimänimi kuulosti liian taiteelliselta. Elly Griffiths on Domenican isoäidin nimi.
Elly pitää kovasti kissoista ja siksi oli luontevaa, että Ruthillakin on kissa.
(Lähde: Poimin haastattelusta Dekkarifestivaaleilla 2017)
Suomennetut teokset:
Ruth Galloway -mysteeri -sarja: Risteyskohdat 2017 - Januksen kivi - 2017 - Jyrkänteen reunalla 2018 - Käärmeen kirous 2018 - Korppikuningas 2019 - Kadonneet ja kuolleet 2019 - Aavekentät 2020 - Siniviittainen nainen 2020 - Maan alla 2021 -
Linkki edelliseen kirjaan Siniviittainen nainen
(Bonuksena Marko Hautalan Pimeän arkkitehti)
Tästä sarjasta tuli heti lempparisarja. Maan alla oli todella hyvä. Joku sarjan dekkareista ei ole ollut ihan mieleeni, mutta kyllähän niitä erilaisia tarinoita mahtuu pitkään sarjaan. Toinen tykkää toisesta ja toinen toisesta.
VastaaPoistaJoo, niinhän sarjoissa usein käy etteivät osat ole tasavahvoja, silti olen kaikki tästäkin sarjasta lukenut. Kunpa jatkoissa olisi enemmän arkeologista puolta.
PoistaOlin välillä jo vähän väsähtänyt tähän sarjaan, mutta nyt tämä Maan alla palautti uskoa Ruthin tarinaan. Ehkäpä otan siis seuraavankin suomennoksen luettavaksi.
VastaaPoistaSarjat ovat haasteellisia. Joitakin olen jo lopettanutkin. Tätä olen kuitenkin lukenut, osittain koska haluan tietää miten Ruthin yksityiselämässä lopulta käy.
Poista