Elly Griffiths: Siniviittainen nainen 8. osa & Marko Hautala: Pimeän arkkitehti

 

- Muurin kauimmaisessa päässä kylpee valkeana kuunvalossa hautakivi, ja sen vieressä seisoo nainen valkoisessa kaavussa ja liehuvassa sinisessä viitassa (Siniviittainen nainen).

- Talo on humalassa, hän ajatteli. Kuin kylmälle immuuni juoppo jossakin Venäjän unohtuneessa tehdaskaupungissa (Pimeän arkkitehti).

Korkeiden, vihreiden lehvämuurien välissä tuntuu kuin olisi kaivon pohjalla, ja harmaa taivaskin vyöryy päälle.

Elly Griffiths: Siniviittainen nainen, 362 s. - 8. osa Ruth Walloway -mysteeri -sarjaan - suom. ilm. 2020 - The Woman in Blue 2016 - suomennos: Anna Kangasmaa - kansi: Markko Taina - Tammi ******* kirjaston kirja

Päähenkilöistä ensin:
Kirjasarja on jo edennyt kahdeksanteen osaan, joten päähenkilöt lienevät suurimmalle osalle lukijoista tuttuja. Mutta jolleivät ole, niin pari sanaa: Ruth Galloway on tohtori, yliopisto-opettaja ja muinaisiin luihin erikoistunut arkeologi, jolla on ikää neljäkymmentäviisi vuotta. Ruth asuu marskimaan laidalla, keskellä ei mitään, viisivuotiaan tyttärensä Katen ja kissansa Flintin kanssa. Katen isän henkilöllisyys oli pitkään vain todella harvojen tiedossa, mutta nykyään asia ei ole enää salaisuus. Koska isä on naimisissa, niin tilanne oli aikoinaan vähän hankala, mutta nykyään jopa vaimo tietää Katesta ja hyväksyy isän ja tyttären tapaamiset - tai ainakin sanoo hyväksyvänsä.

Alati jaloissa pyörivä ja julkisuutta tavoitteleva Phil Trent on Ruthin pomo eli North Norfolkin yliopiston arkeologian laitoksen johtaja.
Rikoskomisario Harry Nelson työskentelee King's Lynnin poliisissa. On naimisissa Michellen kanssa, joka on kampaaja ja heillä on kaksi aikuista lasta.

Prologin jälkeen tarina alkaa sillä, että rikoskomisario Harry Nelson saa tiedon matkallaan töihin:
- Naisen ruumis löydetty ojasta Walsinghamin läheltä. VRY tarvitaan paikalle.

VRY on vakavien rikosten yksikkö, jota Nelson johtaa. Matkalla Nelson soittaa paikalle ylikonstaapelinsa, Dave Cloughin ja Tim Heathfieldin.
Nelson näkee kuolleen päällä valkoisen kaavun ja jonkinlaisen sinisen viitan. Näyttää ohuelta varustukselta helmikuiseen kylmään yöhön. 
Mistä henkilö on ojaan päätynyt? Lähellä on yksityissairaala, St Simeons'sin tupa ja kirkko vai onko joku kuljettanut ruumiin autolla? 

Ruth Galloway kuulee rikoksesta vasta töissä ja tulee siihen johtopäätökseen, että tässä tapauksessa hänen apuaan ei tulla tarvitsemaan. Ellei sitten ojasta ole löytynyt rautakautista luurankoa. 
Ruth jatkaa töitään ja huomaa sähköpostia entiseltä opiskelukaveriltaan, joka on tulossa paikkakunnalle ja haluaisi tavata. Tarvitsisi neuvoakin. 

Naiset tapaavat ja Ruth huomaa, että ystävä on vaihtanut ammattia. Hilary toimii nyt seurakuntapastorina Etelä-Lontoossa. Ystävä kertoo saaneensa oudon kirjeen, jossa ollaan sitä mieltä, etteivät naiset saisi toimia pappeina. Pitäisikö kirjeeseen reagoida jotenkin? Ruth aikoo antaa kirjeen poliisille, joka saa päättää jatkotoimenpiteistä. 

Ruth luuli ettei hänen apuaan tarvittaisi, mutta oli tässä väärässä. 

Pitkäperjantain kärsimysnäytelmä lähenee ja tapahtumat tiivistyvät. Mistä on kysymys, naispappeusvihasta, rituaaleista, jostain muusta uskollisesta jutusta vai eikö liity uskontoon ollenkaan?

Olen lukenut kaikki Elly Griffithsin dekkarit ja pidän hänen leppoisasta tyylistään. Ikävä kyllä, tällä kertaa ei oikein kolahtanut. Siniviittainen nainen oli minusta välillä jopa tylsä, johtui osittain siitä, että uskontoon liittyviä asioita on aika paljon. Arkeologiaa on vain nimeksi ja kaipasin myös lisää Ruthia. Tosin nyt oli enemmän Harry Nelsonin elämää ja ne asiat, jotka viimeksi jäivät auki saavat nyt jonkinlaisia selityksiä. 

+++++++++

Kirjailija:
Elly Griffths eli Domenica de Rosa, synt. 1963 Lontoossa.
Kirjailijasta tuli Elly Griffiths siinä vaiheessa kun hän kirjoitti esikoisdekkarinsa ja kirja-agentti sanoi Domenican tarvitsevan dekkarinimen, koska ristimänimi kuulosti liian taiteelliselta. Elly Griffiths on Domenican isoäidin nimi.

Kirjasarjan synnystä:

Idea arkeologiseen sarjaan syntyi kun kirjailijan aviomies vaihtoi ammattia ja opiskeli arkeologiksi. Pariskunta lomaili Norfolkissa, missä rantoja reunustavat muinaiset pyhät marskimaat ja kirjailija inspiroitui maisemista. Arkeologiaviomiehestä on ollut suuri apu tekstin tarkistamisessa. Lisäksi kirjailija oli tosi iloinen kuullessaan, että suomennokset tekee kääntäjä, jolla  arkeologian tuntemusta, eli Anna Kangasmaa on opiskellut arkeologiaa.

Elly pitää kovasti kissoista ja siksi oli luontevaa, että Ruthillakin on kissa.
(Lähde: Poimin haastattelusta Dekkarifestivaaleilla 2017)

Nappasin tämän kuvan Elly Griffithsin instatililtä. Kissan nimi on Gus.

*********
Suomennetut teokset:
Ruth Galloway -mysteeri -sarja: Risteyskohdat 2017 - Januksen kivi - 2017 - Jyrkänteen reunalla 2018  - Käärmeen kirous 2018 -  Korppikuningas  2019 - Kadonneet ja kuolleet 2019 - Aavekentät 2020 - Siniviittainen nainen 2020 - Tulossa: Maan alla - maaliskuussa 2021

Siniviittaisen naisen jälkeen Griffithsiltä on ilmestynyt neljä kirjaa ja viides tulee helmikuussa 2021. Eli sarja ei näytä loppumisen merkkejä. Pienoista skarppausta kirjailijalta toivoisin, muuten en tiedä tuleeko luetuksi näitä viittä. Ehkä on tulossa lisääkin. 

Linkki edelliseen osaan, Aavekentät (bonuksena Schulmanin Älä kerro kenellekään).

 https://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/2020/04/griffiths-aavekentat-schulman-ala-kerro.html 

................................................

Kerrostalo oli huomaamattomalla tavalla ruma.

Marko Hautala: Pimeän arkkitehti, 335 s. - kauhu - ilm. 2020 - kansi: Mika Tuominen - Tammi ********* kirjaston kirja

Joni on muuttanut Helsingistä Vaasaan opiskeluiden takia. Isä oli saanut ostetuksi kaksion edullisesti ja sen kyllä huomasi: ulkopuolella häiritsevästi humiseva jäähdytinlaite, vaatimaton keittiö, elämää nähnyt kylpyhuone, muovimatto. Myöhemmin Joni kuulee muitakin syitä halpaan hintaan. Lisäksi asunnonvälittäjä mainitsi, että kellarissa oli kymmenen vuotta sitten tapahtunut murha.

Joni myös huomaa kerrostalossa outoa, se nimittäin jotenkin elää, hengittää. Jäähdytinlaitteen lisäksi ikkunalasit naksuvat ja putket kohisevat. Kerrostalo ei tunnu siistiltä.

Joni tutustuu talon muihin asukkaisiin, jotka hekin tuntuvat oudoilta. Umpiväsynyt nainen, jolla on kiukutteleva pikkupoika, vanhempi nainen, jonka koira puree, entinen palkkasotilas, joka kertoo karmaisevia juttuja ja vloggaaja, joka etenkin öisin huudattaa musiikkia ja jonka videoita kukaan ei näytä katsovan.

Entä kuka hiippailee käyvävässä?

Millaiseen taloon Joni on oikein muuttanut? Ja mitä siellä tapahtuu? 

Olen lukenut viime vuosina kovin vähän kauhukirjoja, muutamia vuodessa. Tänä vuonna vain neljä ja ne ovat olleet aika erilaisia keskenään. Aikoinaan Kingin tuotantoa tuli luetuksi, Carrie, Christine, Tulisilmä, Tarpeellista tavaraa ja muutamat muut. Muistan, että olivat (silloin ainakin) aika karmaisevia. Nämä nykyajan kauhut ovat olleet aivan erilaisia, vähemmän pelottavia.

 

Hautalalla on kyllä sana ja tarinankerronta hallussa, mutta kirjan luettuani uskallan kyllä lähteä käymään talomme kellarissa, vaikka yöllä. 

P.S. Päähenkilö kärsii MD-oireista eli pakonomaisesta haaveilusta tai fantasioinnista. Oireita on tosi paljon, joista tarinassa kerrotaan osa. 

++++++++

Kirjailija

Marko Hautala, synt. 1973 Kauhavalla, asuu Vaasassa.

*******

Ilmestyneet teokset:

Kirottu maa 2002/2019  - Itsevalaisevat 2008 - Käärinliinat 2009 - Torajyvät 2011 - Unikoira 2012

- Kuokkamummo 2014 - Kuiskaava tyttö 2016 - Leväluhta 2018 -  Isä  Malakain silmät 2017 (äänikirja) -  Kaikki mitä tahdot 2019 (äänikirja) - Pimeän arkkitehti 2020

Lisäksi muutamia novelleja.