Siv iski iskemistään lapiolla, kunnes oli viimein saanut aikaan pyöreän alueen, suuren kuin pytynkansi. Hän ja isoäiti kävivät sen molemmin puolin ja kaapivat maan pois. Maan alla kiemurteli tuhansittain juuria. Lapioituaan multapaakut syrjään he katsoivat kuoppaan ja siellä sitä oli: valkomaata.
(Ote 1. luvusta)
(Ote 1. luvusta)
Tarina etenee kahdella aikajanalla: nykyhetkessä sekä 1940-1950 -lukujen taitteessa.
Vuonna 1949 Pohjois-Ruotissa. Siv on tuttu henkilö edellisestä osasta.
Siv on avioitunut ja hänellä on koulukiusattu poika. Sivillä on kunnollinen mies ja avioliitto on tasaista arkea, mutta jotain puuttuu. Siv on nuorena tyttönä työskennellyt kokkina savottakämpällä ja pitänyt työstään miesten parissa.
Vuosia myöhemmin Siv palaa savottakämpille neuvomaan nuorta Märtaa, jonka olisi tarkoitus aloittaa kokkina. Siviä harmittaa tytön saamattomuus ja omatoimisuuden puute. Heti ensimmäisenä aamuna Märta oli jättänyt tekemättä kaiken tarvittavan: ei ole tiskannut, ei ole laittanaut miehille aamiaiseksi lihaa ja perunaa, ei liottanut ruuaksi tarkoitettua silliä. Mitä ruokaa he nyt laittaisivat? Märtanin olisi pakko oppia kokkaamaan, sillä Siv käy vain päivisin neuvomassa, ja jossain vaiheessa tytön pitäisi pärjätä keittiössä yksin.
Sitten Siv törmää henkilöön, jota ei olisi halunnut tavata ja joka saattaisi muuttaa Sivin koko elämän.
Nykyisyysosion pääosassa ovat mm. Sivin lapsenlapsi Eva, jolla on Vilgot-niminen poika. Eva työskentelee metsätalousasioiden parissa Tukholman pääkonttorissa. Välillä Eva viettää aikaa myös entisillä kotikulmillaan Djupselessä, jonne tuntee kuuluvansa koska siellä on setä ja sukujuuret - ja miesystävä.
Vilgot viihtyy myös Djupselessä. Paikkakunnalla on metsäalue, jota halutaan harventaa, mutta Vilgot ja hänen ystävänsä Fanny, Sebbe ja Christian ovat löytäneet alueelta sellaista, joka saattaisi pysäyttää harvennuksen - nimittäin raidankeuhjojäkälää ja pohjatikan jälkiä. Nuoret aikovat ottaa yhteyttä Metsähallitukseen ja pyrkiä vaikuttamaan siihen, että suunniteltu harvennus estettäisiin. Lisäksi he ovat käyneet ilman lupaa poistamassa puihin kiinnitettyjä merkintänauhoja sekä inventoimassa alueen lajistoa harvennussuunnitelmien kohteena olevalla metsäalueella.
Harvennuksien lisäksi metsäalueille suunnitellaan muutakin käyttöä. Sekään ei kaikkia miellytä.
Kirja kertoo Sivin elämästä ja rakkaudesta sekä Evan pyrkimyksestä selvittää menneisyyden tapahtumia.
Olisin toivonut romaaniin sukupuuta, sillä toisinaan ystävät ja kolmen sukupolven henkilöt tuntuvat menevän sekaisin.
Kirjassa on hienoa miljöökuvausta ja luonto on yhdessä pääosassa. Pidän myös tavasta, jolla henkilösuhteita kuvataan. Etenkin mieleeni jäivät menneisyyden tapahtumia kuvaavat luvut, joissa seurataan Sivin ja hänen kiusatun poikansa elämää.
Kauanko poika kestää alistamisesta tekemättä mitään.
Lakkasuossa metsätalousasiat veivät mielestäni turhan paljon tilaa, ja tässä osassa niitä on vielä enemmän. Pidän kirjasta muuten paljon, mutta metsätalouteen liittyvää sisältöä olisi voinut olla hieman vähemmän.
Romaani on jatkoa Lakkasuo -kirjalle osin samoine henkilöineen. Suosittelen lukemaan ensimmäisen osan ensin. Jatkuvuuden takia en kerro Valkomaan tapahtumista enempää, jotta en pilaisi lukukokemusta.
Sarjan innoituksena ovat olleet Lagerlöfin suvun naiset ja Norlannin metsät. Kirjailijan isoäiti työskenteli kokkina metsureiden mökissä.
Hyvin ja kiinnostavasti kirjoitettu sukutarina, jonka viimeistä osaa jään odottamaan. Toivottavasti se ilmestyy ensi vuonna. Ruotsissa romaani ilmestyy 8.6.2026.
Aurinko paistaa lämpimästi puiden lomasta, ja talitiainen laulaa sinnikkäästi puussa vähän matkan päässä. Kevät on täällä, ja linnuilla on kiire löytää puoliso.
+++++
Kirjailija, joka työskentelee metsäalan viestinnässä
Ulrika Lagerlöf, synt. 1984 ja asuu Uppsalasssa.
*****
Ilmestyneeet suomennokset:
Metsän omat -trilogia:
Lakkasuo 2025 - Valkomaa 2026
Ruotsissa 3. osa ilmestyy nimellä Kärnveden. Suomennetaankohan suoraan ruotsin kielestä eli Sydänpuu? Aika näyttää.
Kommentit
Lähetä kommentti